asukuvat

Onhan sillä nyt väliä, onko XS vai L

Ihminen lihoo ja ihminen laihtuu. Suosikkifarkut pysyvät kuitenkin samankokoisina vuodesta toiseen. Kesän kynnyksellä farkut istuvat täydellisesti ja niillä voi jopa kyykätä, mutta joulukuussa jenkkakahvat paistavat metrien päähän. Silti niitä on pakko käyttää, koska itselleen on vaikea myöntää, että nyt täytyisi ostaa numeroa isommat housut.


Omassa vaatekaapissani on tavoitevaatteita, sopivia vaatteita ja pikkuisen väljäksi käyneitä vaatteita. Suurimman osan vääränkokoisista vaatteista olen myynyt nettikirppareilla, mutta ne suosikkivaatteet ovat jääneet kaappiin odottelemaan "parempia aikoja". Uusien vaatteiden hankinnassa koitan tosin olla tarkkana; ihan periaatteesta en osta M-kokoa suurempaa vaatetta, vaikka kuinka olisi pientä mitoitusta, koska minähän en aio lihoa enää kiloakaan vaan pikemminkin laihtua. En silti ostaisi liian pientä vaatetta vain siksi, että se nipinnapin mahtuu päälle.


Ihmiselle tuntuu olevan hirmuisen tärkeää mahtua aina siihen kaupan pienimpään vaatteeseen, koska sehän todistaa, että ostaja on hoikka, kaunis ja hyvinvoiva. Mitä sitten jos housut puristavat niin, että lantiolle muodostuu pahat painaumat jo muutamassa minuutissa, tärkeintähän on, että ne mahtuvat päälle. Ja onhan 38-kokoisen mukava laittaa kokoa 34 olevat farkut ja crop-toppi päälleen, kun ne kerran mahtuvat!


Olin sunnuntaina shoppailemassa ja pitkästä aikaa vaivauduin sovittamaan housuja. Löysinkin Vero Modasta aivan ihanat "nahka"pintaiset farkut, joista päätin kokeilla M-kokoa ja ottaa varuiksi mukaan myös S-koon, vaikka arvelin, etteivät ässät mahdu. Lopulta lähdin kaupasta mukanani nuo ihanat housut koossa XS. Järkytys oli aika suurenmoinen, kun vedin housut jalkaan ja ne tuntuivat hyviltä - tarkistin venyvyysasian myös myyjältä ja hän käski ottaa niin kireät kuin vain päälle menevät, sillä housut venyvät käytössä. Mutta hei, kokoa XS, täytyisihän sitä vähän mainostaa!

Stadiumilta löysin pitkään hakemani caprimittaiset treenihousut. Yleensä treenihousuissa koot S ja 38 ovat olleet hyviä, joten rohkeana tyttönä marssin sovituskoppiin 36- ja 38-kokoisten housujen kanssa. Olihan ne tosi kivat polvihousut. Nimenomaan menivät polviin ja siihen jäivät. Kiiruhdin takaisin myymälän puolelle ja hain koon 40 housut, jotka istuivat juuri hyvin jalkaan; riittävän napakat, mutta eivät mitkään makkarankuoret. Ja niin menin kassalle ja laitoin koon 40 housut 34-kokoisten farkkujeni kanssa samaan pussiin ja hymyilin tyytyväisenä onnistuneista löydöistä.


Ostosten jälkeen aloin pohtia, mitä väliä sillä oikeastaan on, mikä numero tai kirjain kokolapussa lukee. Vaatteiden koothan vaihtelevat aivan älyttömästi jopa samojen vaatekappaleiden välillä, joten mitä merkitystä kokolapulla oikeastaan on? Jokainen varmasti itse tietää, minkä kokoinen on ja minkä kokoisia vaatteita rekeistä kannattaa etsiä, mutta miksi on niin vaikeaa ostaa L-koon paita M-kokoisen sijasta, jos se näyttää päällä paremmalta? Eivät vaatekoot määrittele meitä ihmisinä eivätkä kerro, olemmeko pieniä, keskikokoisia vai suuria kansalaisia. Ne kertovat lopulta hyvin vähän.

Hämmentävintä kuitenkin on, mikseivät toiset halua ostaa sopivia vaatteita, jotka tuntuvat mukavilta päällä. Joka päivä näkee ihmisiä, jotka ovat todennäköisesti joskus olleet kokoa XS, mutta kiloja onkin kertynyt niistä ajoista reippaasti ja silti päällä on ne samat XS-kokoiset shortsit ja napapaita. Eikö olisi mukavampaa ostaa sopivankokoiset vaatteet, jotka tuntuvat ja näyttävät hyviltä päällä? En väitä, etteikö napapaitoja voisi käyttää muut kuin langanlaihat ihmiset, mutta eikö kannattaisi ostaa omaa kokoa oleva paita? Tiedän useita ihmisiä, joille lyhyet, navan paljastavat paidat sopivat todella hyvin, koska he ovat ostaneet paidan omassa koossaan, eivät pienimmässä mahdollisessa vain iloitakseen sen mahtuvan päälle. Mahtuu minullekin siskoni crop topit, näyttävät vain vähän hassuilta.



Sama ilmiö on tosin olemassa myös toisin päin. Ihminen on saattanut olla joskus kokoa XXL, mutta painonpudotuksen myötä onkin laihtunut jopa S-kokoiseksi. Mieli ei välttämättä ehdi pysyä mukana kaikissa muutoksissa ja oman vaatekoon löytäminen saattaa olla haasteellista - ajatellaan, että enhän minä nyt voi olla tuota kokoa ja ostetaan siksi enintään yhden koon pienempiä vaatteita kuin aiemmin. Näissä tilanteissa varmasti auttaa, että on joku shoppailukaveri mukana, sillä toiset näkevät usein helpommin, onko vaate istuva vai ei - saattaa tulla ihan positiivisia yllätyksiä sovituskopissa!

Ostaessani ja käyttäessäni vaatetta tiedän, minkä kokoinen se on. Tiedän joka kerta vetäessäni uudet XS-farkkuni jalkaani, että ne ovat oikeasti kokoa XS ja ne mahtuvat jalkaani. Tämä tosiseikka ei kuitenkaan pienennä minua kokoa kahta pienemmäksi. Tiedän myös, etteivät koon 40 housut myöskään suurenna minua niihin sopivaksi. Molempien kokolapuissa vain sattuu lukemaan nuo koot, mutta todellisuudessa molemmat ovat minulle sopivia - ei sopivia S-M -kokoiselle, ei sopivia normaalikokoiselle eikä sopivia 38-kokoiselle vaan sopivia minulle.



Kuka sitten tietää, mitä kokolapussa lukee? Kun liikumme kaupungilla, töissä ja koulussa, kukaan ei tule kysymään, mitä kokoa paitani on ja vastaako se yleistä mitoitusta. Jos paita näyttää kivalta eli on sopivaa kokoa kantajalleen ja näyttää muutenkin hänen tyyliinsä sopivalta, ihmiset saattavat kehua vaatetta ja kysyä, mistä se on ostettu. Ei missä koossa se on ostettu. Näin aikuisena olen oppinut arvostamaan sitä, että vaate tuntuu ja näyttää päällä mukavalta, vaikkei se olisikaan se kaikista pienin koko. Mitä oikeastaan teen vaatteilla, jotka haluan heti tilaisuuden tullen vaihtaa kollareihin ja t-paitaan tai jotka päällä saan vetää koko ajan vatsaa sisään ja piilotella jenkkakahvoja?

Millaisia ajatuksia vaatekoot teissä herättävät? Oletteko törmänneet samoihin ilmiöihin tai eläneet ne joskus itse?

comments powered by Disqus