hyvinvointi

Onko sinulla asiat vielä kurjemmin?

Yhdeksän päivän työputkeni päättyi eiliseen iltavuoroon ja tänä aamuna nautin täysin siemauksin siitä, että ei ollut kiire yhtään minnekään. Viimeiset kuusi päivää olikin aika tiukkaan aikataulutettuja, sillä joka aamu ennen töitä kävin talsimassa vajaan tunnin lenkin ja perjantaina pääsin pitkästä aikaa myös vesijuoksemaan. Treenin jälkeen suuntasinkin eväskipolle ja siitä suoraan kassalle. Töistä syömään, suihkuun ja katsomaan pari jaksoa hyvää sarjaa ja sitten nukkumaan, että aamulla jaksoi taas saman homman alusta. Tuntui aika rankalta jo perjantaina, mutta mihin se siitä valittamalla olisi parantunut?


Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon negatiivisuutta ihmiset jakavat sosiaaliseen mediaan; milloin kesälomasäät ovat aivan hanurista, milloin joku nääntyy stressiin, kun pitää palauttaa kaksi esseetä samalla viikolla ja kuinka parisuhde tai lapset ovat raivostuttavia. Ja aina löytyy joku, jonka asiat ovat varmasti huonommin kuin ketjun aloittajalla - ja se tietenkin pitää myös kertoa.

Muistan, miten jokin aika sitten puhuttiin vielä siitä, että ihmiset jakavat esimerkiksi Facebookissa vain niitä elämänsä hyviä hetkiä ja haluavat näyttää, että kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa. Yhtäkkiä huomasin, että koko hommahan on kääntymässä päälaelleen; uusimmat päivitykset ovat täynnä negatiivisuutta, valitusta ja marmatusta ihan tavallisista asioista. Sadepäivät, kiukuttelevat lapset ja koulu- tai työasioiden kasaantuminen kuuluu normaaliin elämään, mutta silti on tärkeää kisailla siitä, kenestä nuo kurjuudet tuntuvat kaikista raskaimmilta.

Koetan itse nähdä asioissa aina niiden valoisat puolet ja loputon valittaminen ja vinkuminen saa minut kyllästymisen partaalle. Tänään on vapaapäivä, taivaalta tulee vettä ja ukkonen jyrisee. Kohta on loma, jonka aikana minun pitää lukea kaksi tenttikirjaa. Mitä sitten? Laitoimme Mikon kanssa lenkkarit jalkaan ja lähdimme lenkille sekä testailemaan läheistä ulkoliikuntapaikkaa. Löysin avustetun leuanvetotangon ja pompin riemusta hiukset märkänä ja kädet vettä valuvana. Keksittiin myös lämmittää sauna keskellä päivää ihan vain siksi, koska miksipä ei! Ja mitä tulee loman jälkeiseen tenttiin; lomalla suuntaan Turkuun ja istun junassa yhteensä yli 15 tuntia, siellähän miulla on loistavaa aikaa lukea tenttikirjat. Ei mene lomaa hukkaan eikä työpäivien jälkeen tarvitse niiden kanssa painiskella.

Mitä negatiivisuuden jakaminen somessa, ryhmäkeskusteluissa tai kahdenkeskisissä viestittelyissä sitten aiheuttaa? Todennäköisesti sen, että ihmiselle alkaa muodostua valittajan maine. Alkaa tuntua siltä, että omia huoliaan tai stressauksen aiheitaan ei enää haluakaan kertoa tälle kaverille, sillä eihän minun pulmani ole kuitenkaan mitään hänen ongelmiensa rinnalla. Myöskään iloisista asioista ei huvita riemuita toiselle, sillä vastaukseksi saattaa tulla "kiva, että sinulla menee noin hyvin, voi kunpa minäkin joskus olisin onnellinen". Ja taas kehä alkaa alusta ja ollaan voivottelemassa, miten kurjaa toisen elämä onkaan ja unohdetaan heti se, mistä toinen osapuoli oli innoissaan, onnellinen tai ylpeä. Millaista kaveruutta tällainen sitten enää voi olla?

Olen mielettömän kiitollinen siitä, että ympärilläni suurin osa ihmisistä on kuitenkin iloisia ja elämänmyönteisiä. Kaikilla on huonoja päiviä ja jokaiselle sattuu ärsyttäviä asioita. Totta kai somessa saa jakaa myös niitä huonoja hetkiä, nehän ovat elämää, mutta jos seinää selatessa viimeisimmät viisitoista päivitystä ovat valitusta tai voivottelua, kannattaa miettiä, löytyisikö elämästä kuitenkin niitä hyviäkin asioita. Jos et jaksa miettiä, niin voin kertoa, että kyllä löytyy - monia kymmeniä asioita päivittäin :) Ja tiedättekö, positiivisuus lisää positiivisuutta ja iloiset ihmiset keräävät ympärilleen iloisia ihmisiä. Kiitos, kun hymyilet!

Oletteko törmänneet tähän someilmiöön tai muuten vain ihmisiin, joilla nyt kaikki on vain aina kurjasti?

comments powered by Disqus