kokemukset

Sä veit mun sydämen

Neljä vuotta sitten ihastuin korviani myöten mieheen, jota en ollut koskaan edes tavannut. Olin nähnyt parikymmentä kuvaa ja kirjoitellut hänen kanssaan monta tuntia joka ilta niin arkipäiväisistä kuin syvällisistäkin asioista. Kirjoitin ihmisen kanssa, joka oli aina valmiina kuuntelemaan iloja ja suruja, kertomaan omia mielipiteitään, piristämään stressin keskellä ja haaveilemaan tulevaisuudesta - kirjoittelin ihmiselle, jolle kirjoittaminen tuntui niin helpolta ja jonka viestejä lukiessa kaikki muu unohtui.


Tuo mies ajoi neljän kuukauden viestittelyn jälkeen 800 kilometriä päivässä, jotta voisimme tavata toisemme. Muistan kirkkaasti sen, miten tuijotin kelloa, odotin puhelinsoittoa ja pyörin hermostuneena ympyrää kauppakeskuksen pihassa odottaessani hänen saapuvan. Ja sitten me vihdoin tapasimme. Edessäni oli ihminen, jonka kanssa vietin unohtumattoman yhteisen päivän, ja jonka kanssa halusin nähdä pian uudelleen.

Hey there, Delilah


Don't you worry about the distance

I'm right there if you get lonely

Give this song another listen

Close your eyes

Listen to my voice, it's my disguise

I'm by your side


Nykyään Hey there Delilah -kappale nostaa hymyn huulille, kun muistan, miten monta kertaa kuuntelin tuota kappaletta miettien, miten kaukana toisistaan ihmiset voivatkaan asua Suomen kokoisessa maassa. Muistan myös, miten kaveripiirissä riitti niitä epäilijöitä, joiden mielestä 400 kilometriä tarkoitti käytännössä maapallon toisella puolella asumista - tilanne olisi siis toivoton. Ainiin, vuoden keikka armeijassa ei tietenkään nostanut onnistumisprosenttia epäilijöden silmissä. Mutta me uskottiin meihin.




Ja tässä me olemme, onnellisina, täynnä rakkautta, luottamusta ja arvostusta. Elän sellaista elämää, jollaista en osannut kuvitella olevankaan, mutta jollaisen aina toivoin olevan olemassa. Vierelläni on ihminen, jonka kanssa saan olla juuri sellainen kuin olen kaikkine hyvine ja huonoine puolineni. Ihminen, jonka kanssa kaupassa käyminen on mukavaa, jonka kanssa koti-illat hyvän sarjan parissa voittavat yökerhot ja joka antaa minulle anteeksi silloin, kun olen täysi typerys. Ihminen, joka ymmärtää minua silloin, kun en ymmärrä itsestäni mitään ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, kun heitän kalenterini seinään. Mies, joka arvostaa romanttisia yllätyksiäni, kulkee kanssani käsi kädessä, iloitsee yhteisestä ajasta ja haluaa jakaa elämänsä miun kanssa <3

Kai olemme välillä se (yltiö)söpö pari, joka julkaisee Facebookissa yhteiskuvia, kulkee kaupungilla käsi kädessä ja istuu sylikkäin sohvalla. Ällöä tai ei, minusta tunteet pitää näyttää eikä irrottaa käsiä toisistaan heti, kun astutaan ihmisten keskelle. Ja kyllä, haluan näyttää vielä kymmenien vuosien päästäkin vastarakastuneelta - ihan kuin omat vanhempanikin näyttävät.





Kaukosuhde ja kiireinen arki ovat opettaneet sen, että yhdessäolo on kultaakin kalliimpaa. Arvostan mielettömän paljon yhteistä aikaa Mikon kanssa; sitä kun kokkaamme yhdessä, käymme lenkillä, teemme viikonloppureissuja ja ihan vain olemme toistemme kanssa. Ei tarvitse olla koko ajan jotain erityistä ja suunniteltua tekemistä, sillä tavallinen arkikin tuntuu toisen kanssa ihan parhaalta! Rakastan sitä tunnetta, kun kotiin tullessa saan lämpimän halauksen ja pusun sekä sitä, kun aamulla herään viisi minuuttia aiemmin kuin pitäisi, jotta ehdin käpertyä hetkeksi toisen kainaloon ja toivottaa hyvää huomenta. Mikon kanssa on maailman paras olla ja rakastan häntä aivan äärettömän paljon nyt ja aina <3

Alussa ei ollut varoitusta siirappisesta postauksesta, mutta eiköhän postauksen sisältö valjennut jokaiselle jo muutaman lauseen jälkeen. Haluaisinkin ikuisena romantikkona kuulla teidän söpöjä tarinoitanne, joten antakaahan kuulua! :)

comments powered by Disqus