elämäntapamuutos

Superdieetin tuloksia vol. 1

En ole vielä paljoa höpötellytkään kuntokuurini tuloksista, joten on korkea aika jakaa tuntemuksiani superdieetistä myös teille. Ulkoisesti en juurikaan huomaa muutosta, mutta asioita on muuttunut pääni sisällä ja rautaa nousee huomattavan paljon enemmän kuin aiemmin! Lisäksi olo on virkeämpi, energisempi ja iloinen :)


Vaikka itse en huomaa ulkoisessa olemuksessani muutoksia, on todella kannustavaa, että muutama muu ihminen on huomannut jonkinlaista kiinteytymistä tai lihasten kasvua. Totta kai kehitykselle tulee sokeaksi, kun joka päivä katsoo itseään peilistä - ja ei, minua ei kyllä motivoi ne ennen ja jälkeen -kuvat, koska miusta näytän ihan samalta niissä huolimatta hikitreeneistä ja sauvakävelyistä. Ehkäpä niissäkin vielä jossain kohtaa huomaa eron, mutta kaikki ajan kanssa :)

Tärkeintä on kuitenkin, että olen huomannut kehitystä edes jollain saralla. Säännöllinen ruokailurytmi pitää minut hyvällä tuulella, pirteänä ja auttaa herkkuhimon hallinnassa. Ensimmäiseen kahteen viikkoon miun ei oikeastaan edes tehnyt mieli namuja, mutta tällä viikolla stressi, kiire ja jatkuva meneminen on aiheuttanut sen, että aterioita on jäänyt välistä sillä seurauksella, että iltapalalautaselta löytyi torstai-iltana nakkeja ja ranskanperunoita.. Mutta niin sen kuuluu ollakin, en minä halua nipottaa ruuasta vaan nauttia siitä!

Tiedän, ettei tunne- ja palkintosyöminen ole hyvästä, mutta silloin kun sen tiedostaa, se on miusta ihan okei. Tiesin ranskiksia popsiessani, että olin ostanut ne palkinnoksi rankasta viikosta selviytymiselle, mutta viikko oli oikeasti rankka ja miusta pikku palkinto kaikesta pakertamisesta ei ole huono juttu! Enhän tee sitä kuitenkaan joka viikko. Ja niin, nyt olen käymässä kotikotona ja olen hyvillä mielin rouskutellut sipsejä ja ostanut pussillisen irtokarkkeja - toisinaan syö herkkuja enemmän, mutta toisinaan myös treenaa enemmän, joten kohtuus kaikessa niin hyvä tulee.

 


 Salilla käyntiin olen tykästynyt ihan todella. Meidän sali on ihanan pikkuinen ja siellä vallitsee treenaamisen ilmapiiri - ihmiset hikoilevat laitteissa eivätkä napsi selfieitä käsipainot käsissään. Lisäksi sieltä löytyy mukavia ihmisiä, jotka opastavat kinkkisissä tilanteissa (kuten silloin, kun selkälihaslaitteessa on ollut kolme metrinen treenaaja eikä tälläinen pätkä pysty siinä mitään tekemään ennen kuin sitä jotenkin raa'alla voimalla saadaan uudelleen mitoitettua..) ja juttelevat mukavia :)



Muistan, kuinka ensimmäisillä kerroilla en saanut salilla 37 kiloista kyykkäämiskelkkaa edes liikkumaan ja viime kerralla sillä meni kunnon sarjat niin että heilahti! Tai kuinka sarjojen tekeminen penkissä tuntui maailman kaukaisimmalta asialta ja edellisenä käsipäivänä sain iskeä tankoon jo 10 kiloa lisäpainoa! Voi sitä riemun tunnetta, kun huomaa kehittyneensä, vaikka tuntuu, että mitään ei ole tapahtunut. Aluksi en edes kirjannut käyttämiäni painoja ylös, mutta onneksi aloin sitä myöhemmin harrastamaan, sillä on hieno nähdä kehitys ihan lukuina paperillakin - suosittelen lämmöllä muillekin, vaikka aluksi tuntuisikin hassulta kirjoittaa niitä minipainomääriä ylös.


Olen myös onnellinen, etten ostanut Jutan Superdieettiä, sillä miusta tuntuu, että tällainen omatahtisuus ja kohtuullisuus sopii miulle paljon paremmin kuin grammalleen mitatut ruoka-annokset. Tällaisella tavalla pystyn elämään joka päivä, mutta ei kukaan pysty elämään Superdieetin ruokavalioilla koko elämäänsä - ja miksi pitäisikään, sillä ruuasta, liikunnasta ja elämästä kuuluu nauttia. Ja tähän loppuun vielä, tiedättekö mikä on ehkä kaikista parasta; se, että oikeasti lähden innoissani salille ja lenkille, kun ennen se oli enemmän sellaista "no jos on pakko" tyylistä. Salistakin on tullut harrastus, jonka parissa viihdyn useaan otteeseen viikon mittaan! :)

Onko muita, jotka ovat huomanneet kehitystä sisäisesti, vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisikin samalta? Oletteko itse enemmän tarkan gramman syöjiä vai kohtuumussuttajia?

comments powered by Disqus