hyvinvointi

Annos Armoa, kiitos

Viime aikoina olen pohtinut paljon omaa jaksamistani. Kehoni on pakottanut minut päiväunille, olen lähtenyt ensimmäisenä juhlista ja pitänyt taukoa blogin kirjoittamisesta. On pitänyt levätä.

cat playing

On kuitenkin vaikea ottaa rauhallisemmin, kun paineita suorittamiseen tulee sisältä ja ulkoa. Töissä on annettava parhaansa ja työt eivät koskaan lopu. Kodin on oltava siisti ja viihtyisä, sellainen kuin kaikkien muiden kodit instagrammin perusteella ovat. Pitää muistaa laittaa raakapuuro hautumaan illalla, idättää salaattiin parsakaalinversoja ja sisäistää viisaudet yrttiteepusseista, kävellä karkkihyllyn ohi laput silmillä. Perheeseen pitää muistaa pitää yhteyttä, kysellä kuulumisia ja lähettää kummilapsille pääsiäistervehdykset. Syntymäpäiville on hyvä viedä kotikeittiössä tehtyä raakakakkua ja sankarille itse käsityönä valmistettu, persoonallinen lahja. Kaikesta on otettava valokuva huippukännykällä ja jaettava se ainakin kolmeen sosiaaliseen mediaan. Ja pitää muistaa, että sosiaalista mediaa on päivitettävä tasaiseen tahtiin, että siellä on kunnolla läsnä, että saa seuraajia. Siellä voi samalla tykkäillä toisten kuvia ja huomata, miten paljon parempilaatuisia kuvia muut ottavat aamusmoothieistaan. Ja kaikki on valkoista, puhdasta, virheetöntä, geometristä; pehmeyttä tuo sisustukseen käpertynyt koiranpentu. Ja sitten pää räjähtää.

Sinun on vain annettava kehosi pehmoisen elämän rakastaa sitä mitä se rakastaa.

- Mary Oliver

Tarvitaan iloa ja rentoutta. Tänään olen ihan rauhassa nainen, joka söi aamupalaksi eiliseltä jääneet nachot, jolla on tomaattikastiketahra paidanhihassa, täysi tiskipöytä ja aikomus lähteä ulos määränpäättömälle kävelylle haistelemaan kevätilmaa.