yinjooga

Käsi kädessä pelon kanssa

Pelkään, että rahat loppuvat, että työt loppuvat, että rakkaus loppuu. Pelkään, etten jaksa, että sairastun, että en ole tarpeeksi. Pelkään, että en onnistu, että en ehdi, en osaa.

Olen pelännyt paljon. Pelko on ohjannut tärkeitä valintojani, niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Enkä ole edes huomannut, etten itse ole istunut elämäni kuskin penkillä.

Tänään otin taas yhden pienen, mutta itselleni suuren askeleen itsenäisesti. Otin sen omasta totuudestani käsin, vaikka pelko taas houkutteli toimimaan, lähtemään mukaansa sille niin kovin mukavalta näyttävälle ja tutulle tielle; Sille, jolla kaikki on varmaa.

Joogaharjoitus on ollut minulle mahdollisuus tehdä tuttavuutta pelkoni kanssa. Aktiivisemmassa harjoituksessa pelko on näyttäytynyt haparointina matkalla päälläseisontaan, pelkona, että selkä katkeaa tai polvi pettää. Parhaiten olen kuitenkin päässyt pelkoni kanssa kasvotusten yin jooga-asanoiden pitkinä hiljaisina hetkinä, kun pelko nousee hiljaisuudesta, pysähtyneisyydestä, kun sillä on tilaa tulla nähdyksi. 

Kiinalaisessa lääketieteessä pelko yhdistetään vesi-elementtiin, munuaisten ja virtsarakon energiakanavien toimintaan. Olenkin ottanut aamurutiinikseni tehdä perhosen asennon heti ennen kun nousen sängystä, aktivoiden koko kehon selkäpuolta. Hengitän rauhallisesti, kerron itselleni, että olen täysin turvassa tässä, että minun ei tarvitse pelätä. 

Tiedän, että pelko tulee aina olemaan läsnä, että se aina jonain pimeänä iltana löytää ovelleni, vaikka muuttaisin minne. Vaikka rekisteröisin osoitetietoni salaisiksi, vaikka pukisin ylleni paksun pelottomuuden haarniskan, se löytää silti ihoni alle. Pelko on osa minua. Enkä enää halua kääntää kasvojani siitä pois päin, en enää sulje silmiäni ja toivo sen katoavan.

Aion päästää sen silloin tällöin sisälle, kun se kuitenkin kurkkii ikkunoiden takana ja saa oloni niin epämukavaksi, etten pian uskalla lähteä edes postilaatikolle, pelon pimeään valtakuntaan. Keitän sille kahvit, annan istua hetken pöydän ääressä minua vastapäätä, lampun valossa, niin että näen sen kasvot ja huomaan, että minä olen kaikessa heikkoudessanikin sitä vahvempi. Pelko ei olekaan niin pelottava, ja pelkokin pelkää. Tunnen sitä kohtaan myötätuntoa, kun se siinä edessäni istuu, peloissaan ja yrittää selittää minulle iänikuisia argumenttejaan.  Se hätääntyy, se tietää, että en enää anna sen lähteä sisustamaan asuntoani, puhumaan suullani tai ohjaamaan päätöksiäni. Eihän sellaista pientä ja hätääntynyttä olentoa voi muuta kuin ottaa syliin ja sanoa, että kaikki on ihan hyvin, että me olemme molemmat turvassa nyt.

yin jooga, pelko, jooga, yinjooga
comments powered by Disqus