syksy

Pimenevät illat

Saako tästä kirjoittaa jo? Siitä, että syksy tulee. Uskaltaako sitä ajatella, kun uimavedet ovat vielä lämpimät ja päivällä voi edelleen lähteä ulos ilman pitkähihaista? 

Minusta tuntui, että heinäkuun kääntyessä elokuuksi ilmaan syntyi kuin taikaiskusta aavistus syksystä. Muistutus siitä, ettei kesä kestäkään ikuisesti. Kesällä tuntuu, ettei talvea voi ajatellakaan. Sen olemassaolo, pituus ja pimeys ikäänkuin pyyhkiytyy pois tietoisuudesta. Mutta nyt vaahteran juurella lepäävät ensimmäiset pudonneet lehdet, toisella puolen katua aidan yli oksiaan kurkottavan omenapuun hedelmät murskautuvat jalkakäytävällä askelten ja pyöränrenkaiden alle. Makuuhuoneen asennusta odottava kattovalaisin nousee To Do-listalle ja peitto löytää tiensä takaisin pussilakanan sisuksiin. 

berlin lights river

Otan kyllä lämmöllä vastaan ne pimeät sateiset illat, joina voi kääriä itsensä peittoon ja sytyttää tulet. Pian tulee taas höyryävien teekuppien ja kynttilöiden vuoro, kirpeiden aamujen ja punaisten lehtien aikakausi.

Mutta voisiko tämä kesä jatkua ihan hetken vielä? Ainakin siihen asti, että saan piponi neulottua.

lights reflected

Millaisia ajatuksia vuodenajan vaihtuminen herättää sinussa? 

Kuvat ovat taannoiselta Berliinin-reissulta, jolloin kaupunki heijastui joen pintaan pimenevässä illassa.