rakkaus

Paperihääpäivä

Kun palataan ajassa lähes viisi vuotta taaksepäin, siihen iltaan, kun tapasimme ensimmäistä kertaa, jos joku olisi kertonut meille, että muutaman vuoden päästä menette naimisiin ja teillä on yhteinen lapsi, olisimme molemmat saattaneet naurahtaa. Siihen elämä meidät kuitenkin kantoi, enkä onnellisempi olla voisi. Huomenna on meidän ensimmäinen hääpäivä ja tänään lähdemme sitä viettämään kaksin. Tästä pääset lukemaan, miten meidän yhteinen taival silloin alkoi <3

Paljon on mahtunut tapahtumia tähän vuoteen. Ja ihan uskomatonta, miten huomenna on oikeasti vuosi siitä, kun me seistiin papin edessä sanomassa tahdon. En ikinä tule unohtamaan sitä jännitystä. Kun käveltiin isin kanssa alttarille, en pystynyt oikein katsomaan ketään päin. Ainoa mitä mietin mielessäni että älä kompastu ja tossa on Miska. Jälkeenpäin kuin miettii, se oli ehdottomasti yksi mun elämäni parhaimpia hetkiä. Siitä hetkestä alkaen tuli oikeasti realistista siitä, että pian me ollaan oikea perhe ja meillä on sama sukunimi. 

Pientä haikeutta saatoin tuntea nyt tämän vuoden heinäkuussa, 14. päivänä. Sen piti olla meidän alkuperäinen hääpäivä. Sen sijaan me oltiin silloin oltu lähes vuosi jo naimisissa ja sinä päivänä me muutettiin takaisin Turkuun maaseudulta. Elämä oli täysin erilaista, mitä ajatteli silloin kaksi ja puoli vuotta sitten sen olevan hääpäivänä. 

Meidän ensimmäinen häävuosi ei ole missään nimessä ollut helppo, kun miettii että siihen sisältyy puoli vuotta raskautta ja puoli vuotta vauvaelämää. Ollaan menty aika ääripäästä ääripäähän, oltu molemmat välillä ihan tosi loppu ja surullisia. Sitten taas toisessa hetkessä maailman onnekkaimpia ja onnellisimpia. Sitä se avioliitto kai on. Myötä- ja vastoinkäymisissä. Kun mä lupasin meidän perheiden ja ystävien edessä rakastaa, sen todella lupasin. Sen jälkeen olin valmis tekemään mitä vain meidän eteen. Meidät on kuitenkin kaiken väsymyksen keskellä seuraavaan päivään kantanut se rakkaus, mikä välillä on ehkä hieman hukassa, mutta siellä se aina on.

En koskaan lähtisi valehtelemaan kenellekään, että naimisissa olo on vaan niin ihanaa ja onnellista. Ei sellaista parisuhdetta voi edes olla, en ainakaan usko. Tähän kuuluu, että välillä ollaan valmiita pakkaamaan matkalaukku ja painumaan pois yhteisestä elämästä ja pian taas sovitaan. Tärkeintä on pyytää anteeksi. Sen kun oppii pyytämään ja antamaan, on elämä huomattavasti helpompaa sen jälkeen.

Tahdoin meidän juhlapäivän kunniaksi antaa palasen Miskasta teille, ja kuvailla häntä. Hän on ehdottomasti maailman paras isä. Ei ole kertaakaan joutunut miettimään, että miksi juuri tuo ihminen on lapseni isä? Hän on oikeasti maailman paras. Ollut ihan alusta saakka. Hän on rakastava ja kiltti aviomies, ja ajattelee lähes aina mun parasta. Haluaa mulle hyvän olon ja että mä olen onnellinen. Monesti olen miettinyt, että mitähän olen elämässäni tehnyt niin oikein, että nyt mulla on juuri Miska rinnallani jakamassa tämän kaiken. 

Meidän avioliiton kulmakivet on tietysti se rakkaus, mutta ehkä sitäkin tärkeämpänä aitous. Me ollaan aina oltu toisillemme sitä mitä me ollaan, ei olla lähdetty esittämään mitään tai pidetty roolia yllä. Jos toisella on jotain huolia, ne näytetään. Ei niitä lähdetä piilottelemaan. Ja toisaalta, yli neljän vuoden jälkeen olisi aika hankala alkaa salailemaan toiselta jotain, kun toinen näkee heti, jos jokin on vikana. 

Ollaan monesti mietitty, että se polku mikä me ollaan kuljettu, moni olisi sen matkan varrella jo luovuttanut. Me olemme kuitenkin päättäneet kaikesta huolimatta edelleen rakastaa ja olla yhdessä. Ja tänä päivänä olen noista päätöksistä niin onnellinen. Nyt meillä on meidän näköinen parisuhde ja avioliitto. Ja nykyään pystyn jokaisena päivänä ajattelemaan, kuinka onnellinen mä olen. 

Mä olen tässä nyt ja aina. Vaikka takana on hyvin vaikea vuosi, on se ollut ehdottomasti elämäni paras. Tämän vuoden aikana olen sen kaiken saanut, mitä elämältä olen toivonut. Me olemme perhe. 

Ja tänään mä olen niin iloinen siitä, että me päästään ihan rauhassa rentoutumaan vuorokaudeksi ja tänne meille kotiin tulee kaksi Nooan ihanaa kummitätiä pitämään meidän pienestä huolta. Onni on myös meidän mahtava tukiverkosto, joka nyt tämänkin meille mahdollistaa. Ihana päästä nukkumaan rauhassa, syömään rauhassa ja vielä valmiiseen pöytään. Tänään olen enemmän kuin kiitollinen kaikesta.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa
että olen sydämesi valittu
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta
etsiä minun silmäni ja jäädä niihin kiinni
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin
kun en itsekään itseäni ymmärrä
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin
kun olen itse itsellenikin sietämätön
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun
Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat
mutta kerro Rakkaani silti
Kerro usein
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen
mitä vapiseva sydämeni jo tietää <3