Kuluneiden kuukausien aikana on ollut haasteellista hahmottaa, mistä jokin alkaa tai loppuu. Ja täältä minä vain katosin. Lähes jälkiä jättämättä. Olen siitä niin niin niin niin pahoillani. Mutta joku on kopeloinut aikakäsityksiäni. Vuorokausissani ei ehkä olekaan enää tunteja ja minuutteja, vain pikakelauksella kiitäviä sekunteja ja niiden sadasosia. Tai jos tunteja onkin, niin ne loppuvat kesken. Kerta toisensa jälkeen. Kesä vahtui syksyksi ja nyt syksy kääntyy kohti talvea. Mutta missä minä olen?  Lue lisää

Kuvittelin jollakin lailla, että Varpun menetyksen jälkeen mikään ei enää voisi satuttaa. Että kun on räpiköinyt jostakin niin syvästä pinnalle, olisi jollakin lailla aina valmis kohtaamaan luopumisen uudelleen. Miten väärässä olinkaan. Ei siihen totu ikinä. Olipa kyse sitten lemmikistä tai ihmisestä. Tulipa tilanne eteen yllättäen tai ei. Rakkaistaan luopumisen tuska on aina yhtä voimakas ja jollakin tavalla tuntuu, että uusi menetys avaa entisetkin haavat uudelleen. Lue lisää

Kiitos, ystäväni, kun käperryit viime yönä jälleen kainalooni. Jos olisin osannut aavistaa, että se kerta jäisi viimeiseksi, olisin ehkä osannut arvostaa sitä vieläkin enemmän. Lue lisää

Kiinteiden aloituksesta alkaa tulla näihin aikoihin kuluneeksi kokonainen vuosi. Kun ajatellaan, että Ruusunen ruokailee useimmiten viidesti päivässä, tuohon aikaan mahtuu melkoinen määrä erilaisia ruokailuja. Uskallan väittää, että melkein jokainen näistä ruokahetkistä on opettanut minulle jotakin. Jos ei mistään muusta, niin itsestäni. Lue lisää

Tiivistelmä: eeppinen takinkääntö osa 304058500404030, check. Taas mennään, rahan takii.  Lue lisää

Haaveilen siitä, että tulevaisuudessa en pukisi itselleni, saati lapselle, arveluttavissa olosuhteissa tuotettuja vaatteita. Haaveilen, että vaatteet ostetaan tulevaisuudessa vain tarpeeseen ja ne käytetään loppuun tai pystytään jälleenmyymään/antamaan vielä seuraavalle. Matka sinne on vasta alussa, mutta uskon, että yhdelläkin paremmalla valinnalla on mahdollista vaikuttaa edes vähän. Lue lisää

Elämä voi toden totta muuttua. Etenkin, jos sen käsikirjoitukseen pyrkii olennaisesti vaikuttamaan itse. Sitä voi herätessään luulla, että torstai on aivan kuin mikä tahansa muu torstai. Mutta voikin käydä niin, että se, mikä kuukausia sitten jätettiin herran haltuun, on ratkennut omalla painollaan. Lue lisää

Nykyään päivän ruokailut menevätkin enimmäkseen poskelleen ja ruoka päätyy erinäisten räjäytysoperaatioiden saattelemana lattialle, kissojen vatsaan, sekä roskikseen. Toisinaan hän ei suostu koskemaankaan tarjolla olevaan ruokaan, vaan toteaa välittömästi: "ei ota. Kiitti". Riippumatta siitä, mitä on tarjolla. LUOJA ANNA MINULLE VOIMIA.  Lue lisää