Jos et pidä sienistä, suosittelen skippaamaan tämän postauksen suosiolla. Tänään jakoon lähtee nimittäin 2inOne -resepti herkkusienistä ja suppilovahveroista: NAM.  Lue lisää

Aika vähän tulee katseltua nykyisin telkkaria ja silloin kun tulee, on ohjelmat tallennettu jo aikaa sitten tai ne katsotaan parhaassa tapauk… Lue lisää

Miks aina pitää kompastua/kilistellä/kolistella tapahtua jotain muuta KOVAÄÄNISTÄ, kun vauva on juuri vaipumassa uneen. Tai sitten puhelin/ovikello soi tai spedeilet itse jotain älyvapaata. MIKSI OI MIKSI?!  Kyllä muutaman kerran on tehnyt mieli todeta joko itselle, miehelle tai kissalle: että shilälaillaaaaa sitte. Lue lisää

"Mitä sä ajattelisit siitä, jos Ruusunen muuttaisi omaan huoneeseen", kysyin mieheltä.  "Ei mul o välii, jos vaa kaikki sillai nukkuu paremmin. Mut mihis kissat sit tulee"?  "No mein huoneeseen varmaa, se on RIP sohva jos ne saa yöt viilettää vapaana ja RIP lapsi jos Piisamirotta nukkuu hänen kanssaa samas huonees".  Lue lisää

OI miten jännittävä päivä minulla eilen olikaan! Tiedättekö, mitä KAIKKEA minulle tapahtui? Minä kävin äidin kanssa Tampereella, JUNALLA . J… Lue lisää

Pärjääjän rooli on joskus raskas taakka kantaa. Pärjääjän lähipiiri ajattelee helposti, että kyllä se pärjää. Ainahan se on pärjännyt. Kyllä se jaksaa, ainahan se on jaksanut. Se näyttääkin niin pirteältä. Ikinä se ei valita tai kitise, eikä varsinkaan pyydä apua. Niin reipas se on. Usein kaikki kehuvat pärjääjälle, miten se selviää mistä tahansa. Koska se on niin reipas ja rohkea. Niin hän on. Ja tähän ansaan hän kompastuu elämässään kerta toisensa jälkeen. Kyllä kaikesta selviää, kun päättää selvitä. Ja kun joku vielä vähän kehaisee, hän päättää pärjätä sitäkin paremmin.  Lue lisää

Vaikka tämä nyt kuulostaa sellaiselta väsyneen äidin avautumiselta, yritän kuitenkin nähdä tässä "vaiheessa" myös valoisia puolia. Älä vingu, Heikkonen. Riittää, kun tuuli vinkuu. Lue lisää

Aina ennen mä varjelin mun sydäntä kaikilta, annoin vain vähän. Pieniä palasia, vain vähän kerrallaan. Ettei se menisi rikki. Ja siltikin, se rikottiin ja se rikkoutui. Monta kertaa. Niitä jäljellä olevia säröjä mä piilottelin kuin kalliita aarteita. Sitten vuosi sitten, näihin aikoihin, sä tulit. Sä löysit ne palaset ja kysymättä lupaa sä otit ne. Yhdeksän kuukautta sä korjasit , ensin ihan hiljaa ja sitten niin, että kaikki muutkin sen huomas. Sä otit sen itsellesi. Mutta sä säät sen rakas. Sä saat sen ihan kokonaan.  Kiepu tuulessa, mun leijani pieni. Mä pitelen naruja.  Lue lisää