perhe

10. LUUKKU

"Kuvittelin tietäväni rakkaudesta paljon. Mutta sitten, tulit sinä. Muistatko, miten 04.02 aamulla sinä päätit, että nyt saa riittää tämä masussa oleilu. Muistatko, miten luotin koko ajan siihen, että kaikki menee hienosti. Vaikka töitä saimme tehdä kumpikin, ennen kuin sinut saatiin masun ulkopuolelle. Päivä oli vaihtunut toiseen ja ilta oli laskenut viittansa sairaalan kattojen ylle. Oli Runebergin päivä, 050217 klo 18:02. Sinä saavuit 40+6, kovaa ja korkealta huutaen. Minä otin sinut viereeni yöksi. Sinä käperryit aivan pieneksi siihen, ihoani vasten ja potkit unisassi pienillä jaloillasi minkä ennätit. Ja minä ajattelin, että mikään ei ole muuttunut. Sinä vain tulit masun toiselle puolelle. Niin vähän minä vielä tiesin, mutta sitäkin enemmän odotin. Odotin, että pääsisin tutustumaan sinuun vieläkin paremmin". 

"Muistatko, miten pelkäsin aluksi, että en osaisikaan hoitaa sinua? Muistatko, kun jouduit sinisiin valoihin ja pelkäsin, että riittääkö maito? Muistatko, miten halusit aluksi vain olla tissillä tai sylissä ihan koko ajan. Mieluiten vain minun tai isäsi sylissä. Muistatko, miten olit niin pieni, että hukuit kaikkiin vaatteisiisi ennen kuin kummitätisi tuli kylään ja toi mukanaan pienempää kokoa. Muistatko, miten innoissaan kaikki riensivät sinua tapaamaan? Miten kaikki ottivat sinut omakseen ja halusivat pitää sinusta huolta. Kaikki halusivat sinulle alusta alkaen vain parasta". 

"Muistatko, miten kahden kuukauden ikäisenä etsimme koko perheen voimin ratkaisuja sinun masukipuihisi? Miten viihdyit edelleen enimmäkseen sylissä ja tutustuimme yhdessä ensin kantoliinaan ja sitten kantoreppuun. Miten aloit hymyillä ja tutustua omiin nyrkkeihisi. Miten sait ihan oman nimen, neljä kummia ja paljon satumaisia lahjoja. Muistatko, miten pääsimme yhdessä rintakumista eroon ja etsimme ratkaisuja rintaraivareihin? Miten päivät sujahtivat salaman nopeasti ohitsemme, kun opettelimme olemaan perhe. Sinä, minä, isäsi ja kissat".

"Muistatko, miten kolmen kuukauden ikäisenä sait uuden pinnasängyn ja aloit hiljalleen nukkua yösi omassa sängyssäsi, meidän sänkymme vieressä? Miten aloin lukea sinulle iltasatua ja hetken aikaa tissittely harmitti kovasti iltaisin. Yhdessä etsimme erilaisia ratkaisuja näihin iltaisiin rintaraivareihin. Miten viikon ajan kokeilit, millaista olisi syödä tuttia, mutta et ottanut sitä tavaksi. Miten aloit hiljalleen kiinnostua sinua ympäröivästä maailmasta, esimerkiksi leikkimaton leluista. MIten saimme paljon ihania mamma- ja vauvakamuja. Miten edelleen ihanin asia maailmassa oli tissittelyn lisäksi omien nyrkkien imeskely ja tutkiminen. Kunnes keksit, että olisi myös ihanaa kääntyä selältä vatsalleen ja takaisin. Vieläkö muistat, miten hulinamuija rantautui taloon". 

"Muistatko, miten ollessasi neljä kuukautta, mahakivut alkoivat nopeasti helpottaa. Aivan kuin joku olisi kääntänyt ne pois päältä. Muistatko, miten ihmiset kummastelivat maidon riittävyyttä ja sitä, että et saanut vieläkään perunaa? Muistatko, miten harjoittelit edelleen kääntymistä ja olit jatkuvasti aivan mutkalla lattialla makoillessasi? Kunnes sitten viimein onnistuit! Ja päätit heti, että tästä on päästävä etenemään. Miten nauroit kovaan ääneen, kun laitoimme pehmolelut kipittämään vatsaasi pitkin ylös ja alas. Miten repaleisten öiden takia muutit omaan huoneeseen nukkumaan ja äiti seurasi perässä, kun ei malttanut jättää sinua sinne yksin. Miten isä nukkui hyvin ja me spedeilimme öisin". 

"Muistatko, miten viiden kuukauden ikäisenä et olisi enää malttanut pysyä paikoillasi sekuntiakaan, saati nukkua? Miten vaihdoimme teippivaipoista housuvaippoihin ja näytit lattialla ollessasi aina laskuvarjohyppääjältä. Miten löysit varpaasi ja pyrit sylissä jatkuvasti istumaan.  Miten aloit osoittaa valmiuksia sekä kiinnostusta ruokaa kohtaan siinä määrin, että päätimme aloittaa maistelut tissittelyn ohella".  

"Muistatko, kun täytit puoli vuotta ja pidimme sen kunniaksi puolikkaat juhlat? Miten aloit tarttua esineisiin ja halusit jatkuvasti hypistellä kaikkea. Miten kovasti innostuit kiinteiden maistelusta ja käytit kaiken valveillaoloaikasi jumppaamiseen sekä höpsöttämiseen. Miten et malttanut nukkua päiväunia, mutta hetkellisesti nukuit melkein täysiä öitä. Miten pyörit jatkuvasti akselisi ympäri ja löysit pakin. Ja sitten löysit etenemisen salaisuudet: baana oli auki". 

"Muistatko, miten 7kk täytettyäsi teit ensimmäiset hampaasi melkein peräkkäin. Eikä siitä selvitty ilman kyyneliä ja repaleisia öitä. Muistatko, miten olit niin kiireinen, että et olisi ehtinyt olla paikoillasi hetkeäkään. Et edes unissasi. Miten opit lyhyessä ajassa ensin ryömimään, sitten konttaamaan ja sitten nousemaan tukea vasten. Miten kiinnostuit aivan kaikesta ja kaikista ja halusit tutkia koko maailman yhdeltä istumalta. Ja miten tämä kaikki sitten tuli yöllä uniisi, etkä meinannut rauhoittua uneen ollenkaan". 

"Muistatko, miten kahdeksan kuukautta täytettyäsi aloit hieman vierastaa outoja ihmisiä? Miten rakastuit kukkuuleikkiin ja kulutit edelleen kaiken aikasi tutkimusmatkojesi parissa. Miten aloit tapailla erilaisia sanoja, kuten esimerkiksi äiti, isi, tissi, kissa ja pipa. Muistatko, miten aloit ymmärtää olevasi äidistä erillinen olento.Että sinä olet sinä, etkä kukaan muu. Ja miten tämä kaikki yhdessä hampaiden ja liikkumisen kanssa hämmensi sinua niin, että et nukkunut päivällä, saati yöllä 30min tai muutamaa tuntia kauempaa". 

"Muistatko, miten 9kk täytettyäsi aloimme olla melkoisen väsynyt perhe? Miten kukaan ei enää nukkunut, saati voinut kovin hyvin. Miten pidimme sinulle unikoulun ja huomasit heti, miten mukavaa on nukkua kokonaisia öitä. Miten jo muutamassa päivässä koko perhe alkoi palata takaisin ennalleen. Muistatko, miten opit kävelemään hienosti tukea vasten. Miten kävelykärryllä kaahailu oli parasta, mitä olit vielä ehtinyt kokea. Muistatko, miten aloit sanoa hienosti ääneen muutamia sanoja ja aloit mammatreffeillä jo hieman leikkiä muiden lasten kanssa? 

"Nyt sinä olet kymmenen kuukautta. SInä olet oppinut jo vaikka ja mitä! Edelleen hienosäädät oppimaasi, samalla uusia taitoja tiiraillen sekä pohdiskellen. Olet varsinainen viikari ja kujeilija, etkä malttaisi vieläkään olla kovinkaan pitkään paikoillasi. Rakastat pehmoleluja ja erilaisten palikkarakennelmien räjäyttämistä. Olet puhelias ja höpöttelet omaa kieltäsi tai nimeät kaiken hienosti "äidiksi". Testaat selvästi rajojasi, sekä otat selvää, mikä on sallittua ja mikä ei. Kokeilet, miten pitkälle äidin ja isän kärsivällisyys riittää ja mitä sitten tapahtuu, kun on jo laskettu kolmeen. Olet rohkea ja malttamaton. Utelias ja leikkisä. Huumorintajuinen, sosiaalinen ja hauska. Tarkkaavainen ja herkkä. Mikään tai kukaan ei jää sinulta huomaamatta. Ja vaikka olet ainoa ihminen maailmassa, joka saa minut kiihtymään nollasta sataan valoakin nopeammin, en luopuisi sinusta milloinkaan. Kymmenen kuukautta sitten, sinä muutit elämämme täydellisesti. Ei se elämä ennenkään huono ollut, mutta nyt. Ai ai ai ai ai. Nyt se elämä on aikamoine seikkailu. Mikään tunne ei vedä vertoja sille, kun aamulla ensimmäisenä saan nähdä sinun hymysi. Katsot minua silmiin ja toteat leveästi hymyillen: "Äidi". -Niin rakas. Mä olen sun äiti. Nyt ja aina".  

comments powered by Disqus