perhe

18. LUUKKU

Bongasin Iinan blogista hauskan idean (http://butimahumannotasandwich.indiedays.com/2017/12/17/luukku-17-joulun-tuttujuttu-show-oton-kanssa/), minkä ajattelin soveltaa tänään luukkuun nro 18.  Itsellänikin heräsi nimittäin mielenkiinto haastaa näkymätön mies vastaamaan minun osaltani näihin jouluisiin kysymyksiin. Katsotaan, miten äijän käy! Miehen vastaukset kursivoituina, Heikkosen kommentit perässä! 

JANIKAN LEMPI JOULURUOKA

"Kinkku. Eiks muka oo"? 

-No ei todellakaan. Mun lempijouluruoka on ehdottomasti savustettu lohi. Mieluiten setäni Hemen savustama, jos saa valita. Optimaalinen suola, vuodesta toiseen! Niin, ja lihapullat. 

JANIKAN INHOKKI JOULURUOKA 

"öÖÖHMMMHMHMMM maksalaatikko" 

-Nyt vastasit kyl OIKEIN. Eihän se ees oikeesti kai oo mikää jouluruoka. Ei se mun mielest ainaka mikää perinneruoka oo. Iha jäätävä joka tapaukses. 

MITÄ JANIKA ODOTTAA ENITEN TÄSSÄ JOULUSSA, 2017? 

"No en tiiä, mistäs mä sellasen voisin tietää". 

"No arvaa jotai". 

"ARVAA? No varmaa lahjoja". 

-OIKEIN.

Vaikka kirjoitinkin blogiin, että haluan opettaa Ruususelle joulusta muutakin kuin lahjoja. Ehehheh. Rakastan lahjoja. Etenkin sitä hetkeä, kun saan nähdä yllättyneet ilmeet, kun olen onnistunut valitsemaan joko todella oikein tai todella väärin. Tänä jouluna odotan myös erityisen paljon sitä, että saan nähdä Ruususen reaktion lahjoihin. Villi veikkaukseni on: kivat paperit, mitäs sitten? 

JOS JANIKA SAISI TOIVOA MITÄ TAHANSA, MITÄ SE OLISI? 

"hMMMMMHHHHMMM PPPHHHHHHHRHHHRHPPHHHH Miljuunan". 

"Eiku oikeesti". 

"hhehehehheh JOO O". 

"No en kyllä toivois miljuunaa. Jos mä oikeesti saisin toivoo nyt iha mitä vaa ni mä toivoisin uutta läppäriä ja sitä, et joku maksais mu kaikki lainat pois".

"No jos sä toivoisit miljuunan ni sä saisit sillä uuden läppäri ja maksaisit lainat pois". 

"NO JAA". 

JANIKAN REALISTINEN JOULULAHJATOIVE

"Risut Ehehh heh heheh ehhehehehhehe". 

"Ehehe he miks vitus mä toivoisin risuja joululahjaksi. Onks risut su vastaus vai"? 

"No ei". *keskittyy tappamaan vihollisia* "Realistinen joululahjatoive on varmaa joku, mitä on toivonu". 

"NO ÄLÄ NY". 

"Nii yleensä saa sellasia mitä toivoo, JOS OSAA PÄÄTTÄÄ JA KERTOO NE". 

"Eks mä sit oo kertonu vai". 

"No et suoraa". 

"Jaa, no sit mä en varmaa saa mitää". 

Realistisesti olen toivonut kirjaa, talvitakkia, pipoa, hanskoja ja toppahousuja. Kaikkia edellämainittuja kävimme jo katselemassa Porin reissullamme, minun huokaillessa KOVAÄÄNISESTI, miten MUKAVAA OLISI SAADA JOTAIN NÄISTÄ JOULUNA PAKETISTA. Ilmeisesti pitää ottaa kovemmat vihjailut käyttöön ;). 

JOULUPERINNE, MITÄ JANIKA RAKASTAA 

"Varmaan lahjojen avaaminen tai sit jouluruoka. Varmaa joluruokailu on itseasias paras. Tai ainaki mun mielestä se on paras". 

-OIKEIN. Siis toi jouluruokailu. Myös joulupäivän peli-iltama on ollut aina yks mun lempiperinne, vaikka sitä ei ookkaan nyt parii jouluu kunnol vietetty. 

Rakastan ruokaa ja syömistä. Erityisesti hyvän ruoan syömistä, hyvässä seurassa. Lapsena olin nirso jouluruokien suhteen, mutta nykyään osaan muutamia lukuun ottamatta antaa arvoa näille perinneherkuille.

Joulupäivän peli-iltama on perinne, mikä sai teinivuosina alkunsa ja on muuttuneista elämäntilanteista huolimatta jatkunut näihin päiviin asti, muutamaa kulunutta joulua lukuun ottamatta. Usein olemme siskoni kanssa keränneet pienen porukan kasaan, pelailemaan erilaisia lautapelejä ja korttia. Ehkä saunotaan, syödään ja juodaan hyvin ja jatketaan iltaa vielä paikalliseenkin, missä usein joulupäivänä tupa on täysi ja näet kaikki ne, joiden kanssa treffaat aivan liian harvoin. Ehdottomasti suosikkiperinteitäni, mikä todennäköisesti tulee nyt muuttumaan tulvaisuudessa jossain määrin sellaiseen muotoon, että meno soveltuu myös Ruususelle. 

JOULUPERINNE, MIKÄ EI OIKEIN UPPOA 

"Joulukirkko". 

"Eihän me ees käydä joulukirkos". 

"hhahah nii i". 

VÄÄRIN. Teinarina minulla oli usein tapana lähteä kavereiden kanssa illalla yöjumalanpalvelukseen. Tosin tässä taustalla oli enemmänkin halu päästä näkemään kavereita joulupyhien keskellä, mutta olihan siinä tupaten täyteen ahdetussa kirkossa sekä kynttilämereksi muuttuneessa hautausmaassa jotain hyvin taianomaista. Täysi-ikäisyyden jälkeen tämä perinne jäi ja muuntautui joulupäivän peli-iltamaksi, joten enää kirkkoon ei ole tullut lähdettyä. Mutta ehkä vielä jonakin jouluna, kenties.   

Yllättävän hyvin mies tiesi. Tosin, onhan näitä yhteisiä joulujakin jo viisi takana, kuudes tulossa. Tämä tulee myös todennäköisesti olemaan viimeinen paikasta paikkaan -joulu, minkä vietämme. Olemme tähän asti kaikki joulunpyhät viettäneet melko aikataulutetusti, jotta ehtisimme käydä kummankin vanhempien sekä mamman luona. Nyt Ruususen syntymän jälkeen haluan kuitenkin pistää stopin tälle perinteelle. Tulevaisuudessa haluan viettää jouluaaton kotona, en paikasta toiseen juosten. 

Juuri tällä hetkellä odotan myös kuin kuuta nousevaa, että haistan ja maistan jotakin jouluaaton koittaessa. Olen kaksi viimeisintä joulua viettänyt vatsa pystyssä, joten osa joulun herkuista ja juotavista on mennyt parempiin suihin. Voitte siis kuvitella, että tiettyjen ruokien osalta Heikkoselta lähtee tänä jouluna lapasesta. Enkä kyl ala, jos tämä Mam flu jatkuu joulun pyhiin asti. Totesin juuri tänään aamulla näkymättömälle miehelle, että 

"On kyl olemas yks flunssa, mikä on pahempi ku Man flu. Nimittäin Heikkosflu. Ttu mikä olo. Jos mä en oo huomenna terve ni mul repee aivot".