perhe

2. LUUKKU

"Rakas joulupukki! Ensimmäisenä jouluna toivoisin kehittäviä/toiminnallisia leluja, satu/äänikirjoja, pulkan, kypärämyssyn, talvikengät, kurahaalarin, toppahaalarin, toppatakin ja turvaistuimen. Isä ja äiti varmasti tietävät kokoni parhaiten, joten kysythän heiltä apua! Suurimman osan näistä he aikovatkin varmasti minulle ostaa, joten jos on jokin tietty, minkä hankintaan haluat osallistua, niin laitathan heille viestiä! Jos olet jo ostanut minulle jotakin, se on varmasti jotain hyvin satumaista. Minua ei myöskään haittaa, vaikka lahja olisi jonkun muun vanha. Tykkään kierrättää! Jos haluat lahjan sijaan kartuttaa säästöjäni, pyydäthän tilinumeron äidiltä tai isältä. Toivottavasti nähdään jouluna tai joulun pyhinä! Terveisin prinsessa Ruusunen"! 

Ruususen kirje joulupukille tavoitti muutamia päiviä sitten kummit sekä ne läheiset, joiden oletan muistavan prinsessaa jouluna paketilla. Jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen puolesta ei saisi toivoa joululahjoja. Ymmärrän tämän silloin, kun puhutaan isoista lapsista, jotka jo hieman ymmärtävät lahjojen päälle jotakin. Pienen lapsen tai vauvan kohdalla toiveiden esittäminen hänen puolestaan on kuitenkin enemmän kuin OK. Jos joku kysyisi Ruususelta, mitä hän toivoo joulupukilta, vastauksena olisi todennäköisesti: "Äiiiiiiittttttthhhhhhi". Koska tällä hetkellä kaikki on hänen mielestään yhtä kuin äiti.

Onko toiveiden esittäminen kummeille ja läheisille sitten tökeröä? Mielestäni tämä riippuu hyvin pitkälti siitä, miten asiansa esittää. Mitä motiiveja taustalta löytyy. Jos vaatimuslista on kovin yksityiskohtainen tavaroiden merkkiä, väriä ja ostopaikkaa myöten, homma haiskahtaa. Jos asiat esitetään pyyntönä, mutta listasta poikkeaminen saa aikaan kulmien kohottelua tai nokan nyrpistelyä, homma haiskahtaa. Jos tarkoituksena on kuitenkin ohjata läheiset ostamaan sitä, mitä todella sillä hetkellä tarvitaan tai leluja, mistä olettaisi lapsen pitävän, en näe toiveiden esittämisessä mitään pahaa. Meidän kohdallamme kyse on jälkimmäisestä. Emme aio ostattaa tavaroita läheisillä puolestamme, mutta haluamme ohjata oikeaan suuntaan ja helpottaa lahjan hankintaa. Ja mimimoida riskin siihen, että aattona Ruusunen hukkuu leluihin. Ne kun kiinnostavat häntä tällä hetkellä niin kovin vähän. Ruusunen on vielä niin pieni, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä hänelle on aivan samantekevää, mitä paketista paljastuu. Kunhan saa rapistella ja maistella lahjapaperia. Siksi halusin tiivistää lähipiirille, mitä isoja hankintoja olemme lähitulevaisuudessa tekemässä ja millaisista leluista Ruusunen saattaisi pitää. 

Viime jouluna prinsessa oleili vielä masun uumenissa ja siitä huolimatta hän haali enemmän lahjoja kuin kukaan muu. Ruusunen on tällä hetkellä ainoa lapsenlapsi ja koko suvun pikku kullanmurunen. Siksi tiedän, että vaikka asettaisin lähipiirin millaiseen ostolakkoon tahansa, paketteja tulee varmasti melkoinen määrä, kun on kyse prinsessan ensimmäisestä joulusta. Tämän kautta ehkä ymmärrätte, miksi halusin edes jollakin tavalla pitää naruista kiinni, kun nämä höpsähtäneet pääsevät irti joulukaduille. Haluaisin kuitenkin tulevaisuudessa opettaa Ruususelle, että joulu on paljon muutakin kuin kasa lahjoja. Se on perinteitä, hyvää ruokaa, seuraa ja yhdessäoloa. Kiireettömyyttä, hämyisiä iltoja ja tuikkivia valoja. Niin ja niitä lahjoja myös. Ja sitten, kun hän sanelee lahjatoiveensa itse, aion painottaa toive-sanan merkitystä. Miten joululahjatoiveet ovat vain toiveita ja usein laatu ratkaisee, ei määrä.

Tätä lukiessaan mummi naurahtaa ääneen. Olen todellisuudessa pahemman luokan lahjahifistelijä ja ostan joka joulu kaikille läheisilleni 1-3 lahjaa per pää, vaikka minulle kuinka sanottaisiin ettei tarvitse tai saa ostaa. Allekirjoittanut on myös saattanut ehkä joskus päästää suustaan seuraavanlaisen lauseen: 

"mut tajuaksää äiti mitä mä tajusin. Et ku Pauliina on mua 2,5v vanhempi niin sehän on saanu KAHDEN JOULUN EDESTÄ ENEMMÄN LAHJOJA ku mää. Eli mun mielestä nyt olis reilua, että tänä jouluna mä saisin enemmän lahoja kuin se, ihan vaa siks koska se on mua nyt koko ajan kaks joulua edellä". 

No en saanut. Äitini on nimittäin joskus suorastaan raivostuttavan tasapuolinen. Paketteja on aina ollut ja on edelleen tismalleen saman verran molemmille tyttärille. Mutta tiedättekös, mitä hän sen sijaan aina sanoo joka joulu? Hän sanoo, että 

tänä jouluna te ootte jo niin isoja ämmiä, että te ette saa enää yhtään lahjaa". 

Niinpä vissii. Ja sitten tulee joulukuun puoliväli ja hän täsmentää: "no yhdet lahjat saatan ostaa". Ja sitten tulee joulu ja paketteja on kuitenkin useampi. Jokainen yksityiskohta paketoituna omaan pakettiinsa, jotta niitä olisi mahdollisimman paljon. Odotan innolla, tekeekö Ruusunen jonkinlaisen muutoksen tilanteeseen. Tuleeko tällä kertaa todellakin elämäni ensimmäinen joulu, jolloin saan äidiltäni VAIN yhden lahjan? Huomatkaa paino sanalla SAAN. EDES yhden se nilkki saa luvan ostaa. Muuten mä en ala! 

Saako vauvan puolesta toivoa joululahjoja? Montako lahjaa teidän vauvanne saavat/saivat ensimmäisenä joulunaan?

comments powered by Disqus