9. LUUKKU

9. Luukku avataan tien päällä, sillä Mummin kiesi starttasi juuri Kylmäkoskelta kohti Kojonperää. Sieltä pitäisi hurauttaa vielä illaksi kotiin. Mikäs tässä on ajellessa, kun olo on kevyt kuin höyhenellä. Noin 15cm minusta jäi nimittäin Parturikampaamo Sirpan lattialle. Luukusta 9 paljastuukin Heikkosen mutsitukka 2.0: 

Edellisestä reissusta oli ehtinyt taas kulua aikaa. Otsatukka roikkui silmillä ja koko muu tukka kasvanut mallistaan kurittomaksi takkupesäksi. Annoin luvan nipsaista jälleen huolella. Kasvaa se takaisin kuitenkin, ihan huomaamatta. Olen kyllä lopputulokseen  oikein tyytyväinen! 

Saavuimme Kylmäkoskelle jo siis eilen illalla. Tämä oli ensimmäinen yökyläilymme unikoulun jälkeen ja kieltämättä olin melko peloissani, miten nukahtaminen ja yö sujuisi vieraassa paikassa. Jälleen turha murhe! Neiti nukahti matkasänkyyn muutamalla pistäytymisellä ja nukkui läpi yön heräämättä kertaakaan. 07.30 sängystä kuului pieni tunnusteleva ääni: "äääääiiiiiiidi"? 

Ja voi miten ihanaa Ruususella olikaan! Miten paljon tutkittavaa ja katseltavaa. Äidillä oli tämän johdosta hetkittäin vähemmän mukavaa, kun koiravanhus ja koriste-esineet sekä elektroniikka pistorasioineen kiinnostivat hieman liikaa. Aamuriiviö meinasi kaikessa kurittomuudessaan käydä äidin hermoille kerran, jos toisenkin. Sirpa naureskeli, että "mitenhän toi pärjäis, jos toi laps ois oikeesti vaikee". Totesin, että onneksi kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. 

Mutta en minä häntä mistään hinnasta vaihtaisi. Vaikka hän tällä hetkellä tekee vain sitä, mikä on kiellettyä, aiheuttaa kaaosta kaikkialla ja viskelee ruokansa mieluummin pitkin mäkiä kuin söisi sen. Kerkeeväinen veijari, tää prinsessa Ruusunen.