ajatuksia

AAMUKAMPA


 Tänään jäljellä kymmenen työpäivää. KYMMENEN (?!?!?!?). Minne aika katosi? Vastahan piilottelin sinua paitani alla ja pelkäsin, että joku huomaa. Pidätin hengitystä, kun kahvinkeittimen tuoksu otti nenään. Selittelin, että pidän löysistä vaatteista, kun työkaveri kysyi syytä roikkuville lököhousuilleni. Oikeasti en vain mahtunut enää pienempiin. Aika on kulunut aivan huomaamatta, työpaidan ja housujen koon kasvaessa ässästä älläksi. Näin siinä käy, kun elää päivä kerrallaan. Kolme viikkoa ja kymmenen työpäivää. Sitten, kahdeksan ja puolen vuoden lähes taukoamattoman puuhastelun jälkeen, minä jään kotiin. Minä jään kotiin ja odotan sinua. 

Kuin varkain, raskausviikko vaihtui jälleen toiseen. Ollaan jo näin pitkällä, vaikka Pelko väitti toisin. Olemme huijanneet häntä jo monta viikkoa, sinä ja minä. Huudelkoot vain, en minä häntä kuuntele. Kuulen, vaan en kuuntele. Sinä olet  taas viikon vanhempi. Viikon vahvempi. Viikon valmiimpi maailmaan. Tänäänkin minä odotan sinua.

Tänään on enää yhdeksän viikkoa jäljellä, kenties. Se on 63 päivää. 1512 tuntia. 90720 minuuttia. 5443200 sekuntia. Ehkä. Onhan se vain arvio. Todellista hetkeä ei kukaan tiedä ennalta. Minä odotan sinua joka hetki. 

Sen jo tiedän, et pidä blenderin surraavasta äänestä. Inhoat sitä, kun töissä lajittelen tiskihuoneessa haarukoita ja veitsiä. Et pidä siitä, kun istun. Haluaisit, että olisin jatkuvassa liikkeessä. Silloin sinä lepäät. Silloin, kun minä haluaisin levätä, sinä riehut ja otat tilan haltuun. Viihdyt vasemmalla puolella masua parhaiten. Pää alaspäin. Tykkäät potkia oikeanpuoleista, alinta, kylkiluutani. Aiot ehkä kokeilla, saatko sen kokonaan rikki. Joskus kutitat ihan hiljaa, pienen pienillä sormillasi. Pidät näkymättömän miehen hassutteluista. Rauhoitut myös aina, kun hän laittaa käden vatsani päälle. Silloin sinä olet hiirenhiljaa, leikit piilosta hänen kanssaan. Harjoittelet hengittämään ja saat hikan. Kultapieni. Me odotamme sinua. 

Minä odotan, odotan, odotan. Odotan, että saan sinut syliin. Silitän poskesta ja suukotan otsaa. Näytän sinulle, millaista elämä täällä masun ulkopuolella on. Kerron satuja menneistä ja tulevista. Tutustutan sinut kaikkiin niihin, joiden äänet olet oppinut jo masussa niin hyvin tuntemaan. He kaikki odottavat sinua jo niin kovasti. Sydäntenmurskaaja. 

Tänään minä askartelen mieleeni aamukamman. Ja jokaisena aamuna, siinä on yksi piikki vähemmän. Sitten yhtenä päivänä sinä saavut. Ja kiedot meidät kaikki pikkusormesi ympärille. 


Tänään aamulla lähdin töihin, eikä takki mennyt enää kiinni. Ei haittaa, kultapieni. Kasva vain yhä isommaksi. Voimakkaaksi ja vahvaksi. Kyllä minä jaksan odottaa niin kauan, että sinä olet valmis. 
comments powered by Disqus