arki

Äiti on vähän väsynyt

Ihan ensimmäiseksi, otetaanpa hattu pois päästä: 

hatunnosto sulle, äiti,jonka vauva ei nuku öisin. Hatunnosto sulle, että jaksat herätä unestasi uudelleen ja uudelleen. Päivästä, viikosta, ehkä jopa kuukaudesta toiseen. Jaksat syöttää, lohduttaa, hyssyttää ja nukuttaa takaisin uneen. Ehkä saat itse vielä unta, ehkä et. Aamulla sun silmäluomet on raskaat, mutta sä jaksat silti nousta uuteen päivään. Uuteen taisteluun uniongelmia vastaan. Sä olet todellinen supernainen, ihan totta. 

Olen päässyt kolme kuukautta todella helpolla, kuluneet kaksi viikkoa ovat tehneet sen enemmän kuin selväksi. Ruusunen on ollut alusta saakka melko hyvä nukkumaan. Yöt menivät melkein heti 2-3 heräämisellä ja päivisin on nukuttu lähes aina edes yksi 2-3h pätkä putkeen. Hulinamuijan rantauduttua taloon olen saanut heittää hyvästit hyville öille ja yhtäjaksoisille 3-4h unipätkilleni. Jo toista viikkoa yöt ovat menneet joko huonosti tai hyvin hunonosti. 

Huonosti menneen yön aikana on herätty 00,02,03,04,06 ja ylös viimeistään 07 tai 08. 

Hyvin huonosti menneen yön aikana on herätty esimerkiksi 00,02,0230,03,0350,0430,05,0550,06,0630 ja 07 ylös. 

Kun tähän vielä lisätään se aika (15-30min), minkä itse olen näiden heräämisten välissä hereillä, että saan Ruususen takaisin uneen, omat unet jäävät melkoisen vähäisiksi. Eilen kaupassa tavattiin kalpeanaamainen zombie, joka ennen myös Heikkosena tunnettiin. Näkymättömän miehen vitseille ei ole huumoria riittänyt ja kissat ovat saaneet osakseen vähän turhankin paljon tiuskimista. Silmäpusseihini voisi rakentaa pian kahvilan, niin isot ne ovat. 

Päiväunet ovat myös todellinen haaste, jos en ole riittävän nopea ensimmäisen väsymyksen merkin tullessa. Ruusunen haluaisi vain leikkiä ja höpsöttää. Hänen korkeutensa niin mielensä pahoittaa, kun huomaa kesken leikin olevansa uninen. Ja sehän on tietenkin äidin syy, että hän on väsynyt. Kenenkäs muunkaan? Olen alusta saakka pyrkinyt muodostamaan selkeitä rutiineja arkeen, mutta nyt vasta niiden todellinen merkitys on alkanut korostua. Mikäli haluaisin, että nukkumiset sujuisivat jouhevasti päivittäin, paras ratkaisu olisi pysyä kotona 24/7. Aina, kun lähdemme kylään tai on muuta "arjesta" poikkeavaa ohjelmaa tiedossa, voin jo lähtökohtaisesti valmistautua siihen, että unet tulevat menemään perseelleen ja edessä on jonkinasteista känkkäilyä. Välillä on kuitenkin pakko päästä ihmisten ilmoille, mutta kieltämättä kynnys kotoa lähtemiseen on nyt kasvanut, kun puntarin toisessa päässä painaa oma jaksaminen ja mietinkin usein, miten kyläily tai muu meno vaikuttaa muun päivän "ohjelmaan". 

Olen nyt yrittänyt opetella nukkumaan päivisin silloin, kun Ruusunenkin nukkuu. Ilmeisesti univelkaa ei vieläkään ole tarpeeksi, sillä uni ei vain tule. Ainoastaan aamulla onnistun pääsemään takaisin uneen, jos näkymätön mies ottaa tytön mukanaan olohuoneeseen. 

Uskon, että tähän Ruususen yöheräilyn taustalta löytyy kaksi tekijää:

  1. Hän oppii niin kovasti uutta, että nämä uudet asiat tulevat myös uniin. Lisäksi uni on muuttunut erilaiseksi ja esimerkiksi kevyen unen vaihe on selkeämmin nähtävissä. 
  2. Ennen tiheän imun kausi ja maitotilaus hoidettiin päiväsaikaan, 8-11h tissimaratoneilla. No, nyt ei ennätä, koska on koko maailma tutkittavana. Siksi maito pitää tilailla öisin, mutta ei sitä tilausta jaksa 8h putkeen unisena näpytellä, pitäähän valtiattaren nukkuakin välillä. 

Siispä, täysin normaalia vauvan käytöstä. Raskasta? Kyllä. Mutta ymmärrettävää. 

Vaikka tämä nyt kuulostaa sellaiselta väsyneen äidin avautumiselta, yritän kuitenkin nähdä tässä "vaiheessa" myös valoisia puolia. Älä vingu, Heikkonen. Riittää, kun tuuli vinkuu. Reilussa viikossa on nimittäin tapahtunut paljon edistystä. Olen onnistunut luomaan selkeähkön iltarutiinin, mitä noudatamme lähes orjallisesti joka ilta. Tai siis minä noudatan. Näkymättömän miehen kanssa on vielä perehdytys HIEMAN kesken. Tämän saavutuksena Ruusunen on nukahtanut jo useampana iltana yöunilleen viimeistään 20:00, omaan sänkyyn, ilman tissiä tai tuttia. (Jep, tutti oli tosiaankin vain tilapäinen saavutus. "Heitämma poooooois, Ruusunen totesi".). Hän alkaa myös selvästi jo ymmärtää näiden iltarutiinien merkityksen ja rauhoittuu joka ilta nopeammin ja nopeammin. Vaikka olisin öisin miten väsynyt tahansa, pyrin aina saamaan hänet takaisin omaan sänkyyn. Usein vasta 04-06 välillä olen ottanut hänet viereen, jos yö on mennyt todella pahasti vihkoon. WOOP WOOP WOOP WOOP WOOP.  

Siis kyllä, äiti on vähän väsynyt. . On kuitenkin hyvä muistuttaa itseään siitä, että niin on moni muukin äiti. Olen myös kiitollinen siitä, että olen saanut kolme ensimmäistä kuukautta nukkua pääsääntöisesti hyvin. Se ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Äiti on myös tämän yöheräilyn seurauksena ollut aikamoinen känkkäränkkä. Esimerkiksi tänään aamulla saivat kaikki kuulla kunniansa, kun pirtissä huusivat vauva sekä kissat ja siihen päälle näkymätön mies ei taaskaan löytänyt etsimäänsä.

"Mitä sää melttoot siin".

"Kyl tääl melttoo jotku iha muut ku minä. Mä mitää melttoo, mut voin kyl ruvet iha just. On se jumalauta ku toine ei o ees aamukahvia saanu ja heti pitäs olla antamas yksil aamupalaa ja tietää jokasen saatana tavaran lokaatio ku yks ei voi ottaa vaa silmää kätee ja ettiä ite". 

Kyllä kylässä saa käydä känkkäränkkä, kun on känkkäränkkäpäivä. Kuppi kahvia ja pari palaa suklaata: johan alkoi elämä hymyillä. On jännä, miten näkymätön mies ei ole vielä viidessa vuodessa oppinut, että aamuisin ei kommunikoida ennen kuin allekirjoittanut on saanut ruokaa ja aamukahvia. Kyllä se elämä sitten sen jälkeen voittaa, vaikka unihiekkaa jäiskin silmänurkkiin (ja pusseihin).

Tämän myötä haluankin toivottaa kaikille samoissa, väsymyksen vesissä sukeltaville: TSEMPPIÄ. Ei muutaku kahvia/muuta herkkua koneeseen ja matka jatkuu! Ei ehkä kovin skarppina, mutta jatkuupa kuitenkin!  

"Se on vain vaihe".......... ennen sitä seuraavaa vaihetta. EHEHEHEHEHEh.  

comments powered by Disqus