perhe

Äitiaivot

*Sisko soittaa*

"Moro mä soitan sulle kohta". 

*2h kuluttua sisko soittaa uudelleen* 

"Moro, mä oon täs pari tuntia odotellu, et onks se kohta jo kohta ku sä soitat mulle uudestaa". 

Eikä tämä ole valitettavasti ainoa esimerkki uusista äitiaivoistani. Imetyshormonien feidattua ja univelan eskaloiduttua olen alkanut unohdella jatkuvasti asioita ja keskittymiskyky hipoo nollaa. Lähimuistissani ei ole koskaan ollut kehumista, mutta nykyisin se tuntuu kutistuneen entisestään. Tämä "mä soitan sulle kohta ja sitten en muuten ehkä soitakaan" toistuu vähän turhan usein nykyään. Äitiaivot ilmenevät muun muassa myös siten, että 

  • en aina rekisteröi, milloin joku puhuu minulle: "Aaaaaaa kysyiks sä multa vai sori en mä tajunnu et mulle puhuttii"? 
  • asiat, joiden pitäisi olla jääkaapissa, löytyvät kuiva-ainekaapista ja kuiva-aineet taas jääkaapista 
  • kissat saattavat saada ruokaa liian usein tai eivät ollenkaan, koska joko olen unohtanut ruokkineeni heidät jo kertaalleen tai sitten en muista ruokkia ollenkaan 
  • saatan laittaa spedeilevän kissan hetkeksi parvekkeelle jäähylle. Ja unohtaa sen sinne. "Joko mä päästäisin ton Jalon takas sisälle", mies kysyy. AINII SAATANA. 
  • pyykit unohtuvat vähän väliä pesukoneeseen, koska olen unohtanut että se pysäsi jo 
  • etsin kännykkää, vaikka se on kädessäni/puhun siihen 
  • en kovin usein tiedä, mikä viikonpäivä on meneillään tai kuinka monta viikkoa vanha Ruusunen on 
  • kamerasta on aina akku loppu, koska unohdan joka ilta laittaa sen lataukseen 
  • sovin kirpparivaatetreffit s-marketin postipakettiautomaatille kauppareissun yhteydessä, mutta huomaankin kotona, että en sitten mennytkään niille treffeille vaan tulin suoraan kotiin. Hupsista saatana, onneksi oli tuttu kyseessä
  • totean näkymättömälle miehelle puhelimessa, että käyn kaupan kautta ja heti puhelun päätyttyä ajan pekkapokkana suoraan kotiin. "Aika vitun nopeesti sä siel kaupas kävit", mies toteaa. AI NII SAATANA. 
  • haahuilen ympäri kämppää ja mietin, että mikä nyt on ku ei oikein suju, kunnes hoksaan että unohdin laittaa silmälasit päähän 
  • en huomaa tuttujen ihmisten tervehdyksiä lenkillä/kaupassa, mikäli he eivät tule kasvojeni eteen ja puhuttele minua painokkaasti nimeltä
  • yritän keittää kahvia pelkistä puruista, sillä unohdan lisätä vettä ennen kuin painan päälle. "No mikä saatana tätäki keitintä vaivaa. Eikujaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa hehhe". 
  • en kykene keskittymään kovinkaan moneen asiaan samanaikaisesti ilman, että jokin ei menisi poskelleen 
  • kotona on levällään erilaisia "projekteja", koska jos jokin asia jää kesken, unohdan hetken päästä, että se on jäänyt kesken 
  • en aina kysyttäessä muista lapseni syntymäpäivää, viimeisintä pituutta/painoa, pankkikortin tunnuslukua tai puhelinnumeroani 
  • voin katsoa GOT:n uusimman jakson nykyään useampaankin kertaan, koska jaksot ovat niin vauhdikkaita, että puolet menee ohi ensimmäisellä katselukerralla 
  • saatan Ruususen nukkuessa istuskella sohvalla ja vain tuijotella hetken eteeni, ymmärtämättä mistään mitään 

Äitiaivot herättävät läheisissä sekä ärtymyksen että huvittuneisuuden tunteita. Saatan nykyään käyttäytyä tavalla, joka ei ole aikaisemmin ollut minulle ollenkaan ominaista. Jaksan kuitenkin uskoa, että tämä on vain tilapäistä ja palaan ehkä edes jossain määrin ennalleni sitten, kun taas jonakin päivänä kirkkaana saan nukkua pidempään kuin 2-4h kerrallaan. Siihen asti ei voi kuin pahoitella kanssaeläjille omaa käytöstä. En minä tahallani. Katoku ei vaa aina muista

Prinsessa Ruusunen taitaa tosin olla hieman huolissaan äitinsä aivottomuudesta. Eilen illalla kyllä huudettiin taas tunti ennen nukahtamista, mutta sitten hän päätti kaikessa armollisuudessaan nukkua 6.30 saakka, heräämättä KERTAAKAAN. Voitteko kuvitella, että hän todellakin nukkui sikeääkin sikeämmin 20.30-06.30! Näkymätön mies oli yövuorossa, joten olin hipsinyt vierassänkyyn nukkumaan joskus 23 kieppeillä. 6.30 heräsin hänen jumppailuihinsa. Apauttiarallaa seitsemän tuntia katkeamatonta unta äidille! HAAAAALLELUJA! Näitä lisää kiitos. Rohkenen kuitenkin epäillä, että prinsessa ottaisi tätä tavaksi, mutta kai sitä hullu aina toivoa saa? 

comments powered by Disqus