perhe

Case closed

Ei tarvinnut lähteä häpäisemään itseään paikalliseen S-markettiin. Jaoin eilisen postauksen blogin oman FBsivun lisäksi yhdessä vauvaryhmässä. Siellä aiheesta virisikin todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava keskustelu, vieläpä oikein hyvässä hengessä! Enpä olisi uskonut, että sukkahousuista saataisiin myös blogin FBsivujen historian aktiivisin keskustelu. Kiitos siitä! Tästähän tuliki varsin mielenkiintoinen juttu! Eilisen keskustelujen perusteella julistan kuitenkin tämän keissin klousatuksi. Kerronpa nyt tässä teille tällaisen maailmaa mullistavan totuuden: 

sil ei ol minkään valtakunna merkityst, mite päi sukkahousut ja body puetaa vauva pääl. Kaikki riippuu näkökulmast. Sä teet just niiku tykkäät, eikä sil o mitää välii, jos mun muksul o toisipperi. 

No, tämänhän me kaikki tiesimmekin. Vai mitä? Itse rakastan kuitenkin väittelyä ja olikin mielenkiintoista nähdä, millaisia näkemyseroja aihe herättää. Lopuksi en voinut kuin todeta, että tämä menee niin samaan kategoriaan kuin onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä, miten päin WCpaperirulla kuuluu laittaa sekä missä järjestyksessä kinkku+juusto laitetaan leivän päälle -keskustelut. Yhteenkään näistä ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta, sillä niin monta kuin on tekijää, niin monta on tapaa. Eikä se, että sinä teet toisella tavalla kuin joku muu, ole yhtään sen parempi tai huonompi. Se on sinun tapasi. Ja that's fine. 

Teetin aiheesta pienen kyselyn vauvaryhmässä ja iltaan mennessä kävi selväksi, että keissi jakaa ihmiset aika tasan 50/50 sen mukaan, tuleeko sukkahousut pukea bodyn alle vai päälle. Hyvin pitkälti valintaan vaikutti se, mieltääkö bodyn alusvaatteeksi (paita+pikkuhousut samassa vaatteessa) vai paidaksi. Toiset taas ajattelivat sukkahousuja käytettävän vauvalla housujen tapaan. Toiset taas kokivat sukkahousut ehdottomasti alusvaatteeksi, joka tulee piilottaa. Väliin mahtui myös niitä, jotka käyttävät kumpaakin vaihtoehtoa, riippuen tilanteesta ja esimerkiksi vaatteiden kuosista. Itse sijoittaudun myös tähän puoliväliin.Kuten jo eilen totesin, mielestäni tässä kyseisessä kombinaatiossa näkyvyydestä kamppailevat kaksi alusvaatetta. Jos pitää valita, kummalle alusvaatteelle annan enemmän näkyvyyttä, voittaa se, kummassa on mukavampi kuosi. Useimmiten se sattuu olemaan body. Tässä yksi parhaimmista kommenteista poimittuna blogini Facebooksivulta: 

90-luvulla body oli myös aikuisten naistenvaate. Ei siis pelkkä alusvaate kuten nykyään enimmäkseen vaan topin korvaava asuste. Jos olisin pukenut sukkahousut päälle niin ne olisi vilkkunut minihameen vyötärön kohdalta mahdollisesti. Bodyn tarkoitus oli juurikin piilottaa kaikki alusvaatteet ja sukkahousut alleen eli se puettiin päälle. Vauvoilla kaiketi aivan sama kunhan selkään ei pääse kylmää mikä lienee pukineen tarkoitus vaippapyllyillä. (Lukijakommentti, blogin FBsivu.)

Ja kyllä, ilmeisesti on asiat ihan helvetin hyvin ja liikaa vapaa-aikaa, kun on aikaa pohtia näinkin kattavasti tätä keissiä. Niin, tämähän ei siis ole ollenkaan näin vakavaa. Blogin Facebooksivulla tunteet meinasivat hieman kuumeta ja jälleen kerran todettiin jokaisessa väittelyssä toistuvat teemat: "eikö se nyt ole makuasia" ja "jokainen äiti tekee niin kuin parhaaksi näkee". Siis melkein onnistuitte herättämään vanhan kunnon kilarimuijan tämän johdosta. Älkää nyt rakkaat vetäkö hernepeltoa nenään, mutta NO SHIT SHERLOCK. Then go deeper, Watson. Tämähän on sanomattakin selvää? Itseäni jollain lailla sieppaa ajatus siitä, että mistään mielipideasioista ei saisi koskaan keskustella tai vängätä, ettei ny vaa kellekkä tulis paha mieli. Vaikka olemme eri mieltä asioista se ei tarkoita sitä, että siitä toisen mielipiteestä pitäisi syyllistyä tai sitä pitäisi syyllistää. Tämä pätee ihan jokaisella elämän osa-alueella ja toivoisin, että erityisesti äiti-ihmiset (myös allekirjoittanut itse) oppisivat työstämään tätä asiaa käydessään keskustelua joko sukkahousuista tai vaikkapa suolasta ja sokerista. Miksi pitää ottaa henkilökohtaisesti, jos toinen tekee eri tavalla kuin sinä tai kyseenalaistaa sinun tapasi toimia? Miksi se oma mielipide on pakko saada menemään läpi hinnalla millä hyvänsä? Vaikka itsekin leikkimielisesti eilen blogin FBsivulla lynkkasin kaikki, jotka olivat kanssani eri mieltä, enhän minä sitä tosissani tarkoita. Todellakin ymmärrän, jos joku haluaa laittaa toisella tapaa. Valinta riippuu täysin näkökulmasta. Naureskeltiin illalla Jokisen kanssa whatsupissa, että miten jopa SUKKAHOUSUISSA voi kyteä ainekset syyllistymiseen ja syyllistämiseen. Voi meitä äityleitä, nyt valot päälle ja jäitä hattuun. Ei sillä oikeasti ole mitään väliä. No okei, huonona häviäjänä ehkä vähän harmitti, että kyselyn perusteella Jokinen, näkymätön mies ja mummi veivät tällä kertaa pidemmän korren, muutamalla äänellä.

"Mun on ehkä pakko myöntää sulle, että sä veit tän keissin", totesin näkymättömälle miehelle. 

"Tietenkin vein, KOSKA SE ON OIKEA TAPA". 

"Ei ole oikeaa eikä väärää. Mä ainaki teen just niinku mua ittee huvittaa". 

"No se nyt ei tule yllätyksenä". 

Siis: case closed. Makuasioista saa ja pitää kiistellä. Älä kuitenkaan syyllisty tai syyllistä. Ei elämä ole lainkaan niin vakavaa. Tai ainakaan allekirjoittanut ei suhtaudu asioihin aina niin kovin vakavasti. <3 

comments powered by Disqus