perhe

Elämä voi muuttua

Silloin oli vielä pakkasta. Keinuin Ruususen kanssa kilpaa ja otin kunnon vauhdit. Taivutin selkää kaarelle niin, että jalat sojottivat kohti taivasta ja pää viisti melkein maata. Ruusunen kiljahteli riemuissaan ja katsoi minua silmät suurina. Hänestä äiti oli hurjapää. Minä mietin, että voisinko koskettaa kengänkärjellä pilven reunaa, jos kiikkaisin oikein lujaa. Ajatus tuntui mahdottomalta, mutta Liisa Ihmemaassakin sanotaan, että tekee hyvää uskoa mahdottomiin asiohin. Katselin, miten aurinko lipui pilviverhon taa. En ehkä tavoita pilviä, mutta voisinko tavoittaa unelmani, joiden näen tanssivan niiden reunalla? Ehkä. Jos aloitan pienistä asioista, minä mietin. Ja hyppäsin täydestä vauhdista, laskeutuakseni jaloilleni kuin kissa. Hän taputti riemuissaan. Minä olen hänen sankarinsa. Illalla kirjauduin viimein sisään tradenomin monimuotototeutuksen valintakurssille. Ja riemastuin, kun huomasin valtaosan käytettävästä materiaalista tutuksi restonomivuosien ajoilta. Tästähän tulee naurettavan helppoa, minä naureskelin partaani. 

Loppujen lopuksi lottoamiseksi se meni enimmäkseen kuitenkin. Koska työt, lapsi, aurinkoiset päivät muine puuhineen ja kaikki ne illat, jolloin keksin mukamas jotain muuta parempaa tekemistä kuin satsata tulevaisuuteeni. Vaan siitä huolimatta, oli kevät toivoa täynnä. Klik, klik, klik ja viimesekunneilla palauteltuja tehtäviä. Sain kuin sainkin kaiken palautetuksi määräaikaan mennessä. Ja sen jälkeen: se o herran haltuu

Pääsykokeiden tuloksia odotellessani tartuin pienempiin unelmiini. Nähkääs, joskus elämä voi muuttua ihan pienestä. Kuten vaikka siitä, että varaa ajan näöntarkastukseen ja hankkii uuden reseptin piilolinsseille. Valitseekin tutun ja turvallisen sijaan aivan uudenlaiset lasit. Siltikin, vaikka niissä tuntisi itsensä hiukan nörtiksi. Tai Harry Potteriksi. Yes: you're a wizard, Harry. 

Elämä voi muuttua, kun uskaltaa tarttua yllättäviinkin tarjouksiin. Yhteydenottoihin, jotka tulevat aivan yllättäviltä suunnilta. Joku pitääkin ottamistasi kuvista niin kovasti, että toivoisi sinun auttavan arkensa ikuistamisessa. Sitä voikin sitten yhtenä aamupäivänä löytää itsensä sohvalta, jossa ei koskaan kuvitellut istuvansa. Voi juoda muina naisina kahvia ja rapsuttaa valtavan suurta Berniä kyllästymiseen saakka.  Jutella vauvavuoden kiemuroista ja naureskella sille, miten merkillinen elämä on johdattanut molemmat Tampereelle ja sieltä tähän hetkeen Raumalle. Vertailla sitä, miten erilaisia ihmiset ovat täällä kuin Pirkanmaalla. Ja suunnitella, miten ihastuttavia kuvia ottaisimme pienestä miehestä, joka nuhasta huolimatta painelee menemään pitkin olohuonetta. On olevinaan jo niin iso, vaikka seisoo hädin tuskin omilla jaloillaan. Illalla saan whatsuppiin viestin, mikä saa hymyn leviämään korvasta korvaan. "Oli hauska saada kohdata tyyppi, josta tavallaan tiesi, mutta oikeasti ei sitten niin mitää". Niin minustakin, minä ajattelen. 

Joskus unelman toteuttaminen ei vaadi kovinkaan paljoa. Jos esimerkiksi on pitkään unelmoinut lyhyemmästä tukasta niin sitten vain leikkaa sellaisen. Nips nips nips nips nips, sanoi Sirpa saksineen. Ja tasoitti samalla taaperonkin niskavillat. Ja sanoi senkin, että hän ei sitten liimaa näitä enää takaisin. Ei äidille, eikä tyttärelle. Ei tarvitse. I love it. 

Joskus unelmien toteuttaminen on vaikeaa, koska niiden kohdetta on hankalaa määrittää. On vain tunne siitä, että nykytilanne ei tunnukaan enää omalta. On jonkinlainen visio siitä, mitä ehkä haluaisi tilalle. Silloin on oltava rohkeutta hypätä tyhjän päälle. On terästettävä CV parhaaseen mahdolliseen iskuun. Asetuttava istumaan mahdollisuuksien lammelle ja laitettava madot koukkuun. Ja sitten, on oltava hiiren hiljaa. Odottaa, että kala syö. 

Elämä voi toden totta muuttua. Etenkin, jos sen käsikirjoitukseen pyrkii olennaisesti vaikuttamaan itse. Sitä voi herätessään luulla, että torstai on aivan kuin mikä tahansa muu torstai. Mutta voikin käydä niin, että se, mikä kuukausia sitten jätettiin herran haltuun, on ratkennut omalla painollaan. Siskon utelujen johdattamana voi kirjautua Opintopolkuun ja kilikata Hakemukseni -sivut auki. Ja elämä voi muuttua. En tiedä, miten monta sekuntia se vie, kun kuva piirtyy verkkokalvolle ja tietoisuus tavoittaa sille piirtyvän sanoman, mutta siinä ajassa: elämä voi muuttua. Se piirtää uuden suuntaviivan. Uuden polun, mitä pitkin lähdetään kulkemaan perhoset vatsassa lepattaen. Jälleen kerran. 

Opiskelupaikka myönnetty. Satakunnan ammattikorkeakoulu, SAMK Kampus Rauma/Satamakatu -Tradenomi (AMK), Liiketalous, monimuotototeutus, Rauma. 

Woop Woop bitches! Kesä on kreisii, mut syksyllä opiskellaan!  TAAS. 

Näissä tunnelmissa kohti juhannusta!