vauva-arki

1. (2.) Äitienpäivä

Vuosi sitten, näihin aikoihin, mä mietin, saanko sanoa äiti. Vuosi sitten, oli tavallaan mun ensimmäinen äitienpäivä. Vuosi sitten, näihin aikoihin, sut luotiin. Ei sokerista ja kukkasista, niin kuin tytöt yleensä tehdään. Sut luotiin rakkaudesta, toiveista ja haaveista. Unelmista siitä, että vielä saataisiin olla perhe. Että vielä saataisiin kokea odotus uudelleen. Että voitaisiin olla muutakin kuin äiti ja isä enkelin.  En silloin vielä aavistanut, että sä olit jo siellä. Pujottelit lankaa neulansilmään, jotta voisit parsia meidät kokoon uudelleen.

Mä rakastan sitä, kun sä heräät pitkiltä päiväunilta ja mä nostan sut syliin pienessä mytyssä. Silmät sirrissä ja suu mutrussa sä kurkistelet ja mietit, että heräiskö vai ei. Venyttelet ja haukottelet. Painat pään luottavaisena mun rintaa vasten. Ja sitten mä otan sut rinnalle ja puoliunessa sä alat syödä. Siihen mun sydän sulaa, siihen sun viereen

Mä rakastan sitä, kun sä aamulla hymyilet ensimmäisenä kun näet mun kasvot.  Sulla on iskän silmät, mutta niissä on mun silmien väri. Ne on kirkkaan siniset. Aivan kuin mulla, pappalla ja mammalla. Sä katsot mua silmiin ja sä näet mut. Sä näet mut ihan kokonaan. 

Mä rakastan sitä, kun sä kikatat tai naurat välillä yhtä räkäisesti kuin mummi. Niin ihana ääni se on, että haluaisin kuulla sen aina uudelleen ja uudelleen. 

Mä rakastan sitä, että sä olet rohkea ja silti niin herkkä. Sä hymyilet ja naurat kaikille ja kaikelle. Eikä mikään jää sulta huomaamatta. Mä rakastan sitä, kun sä opit jotain uutta ja innoissasi esittelet oppimaasi kaikille: kattokaa, kattokaa mitä kaikkee mä jo osaan!

Mä rakastan sitä, kun sä hädän keskellä uskallat luottaa siihen, että äiti ja isä on tässä sua varten. Ettei ole sellaista hätää tai surua, mitä meidän syli ei poistais. Meidän kanssa, sun ei tarvi pelätä. Sun ei tarvi pelätä mitään. 

Mä rakastan sitä, kun sä viimein nukahdat ja uskallat vaipua unen maahan. Sä levität kädet leveästi ja rennosti. Painat silmät kiinni. Välillä kurkistat, että oonko mä vielä sun vieressä. Kyllä mä oon. Mä lähden vasta sitten, kun sä pyydät. Ja vahdin siltikin, ihan salaa. Suu auki sä katselet vilkkaita unia ja välillä naurat ääneen. 

Mä rakastan sitä, että sä opetat mua joka päivä. Opetat mut hillitsemään itseni silloin, kun mun tekis vaan mieli räjähtää. Opetat mua heittäytymään sun maailmaan. Opetat mua leikittämään, hoitamaan ja lohduttamaan. Sä opetat mua olemaan kärsivällinen ja epäitsekäs. Sä kerrot mulle, millainen äiti mun tulee olla. Ja mä rakastan sitä, että mun ei tarvii olla valmis. Mä kasvan sun kanssa.

Erityisen paljon mä rakastan sitä, kun sä öisin heräät syömään. Yöt oli meidän jo silloin, kun sä olit vielä masussa. Vaativasti, mutta niin hiljaa, ettei iskä huomaa, sä herätät mut unesta. Ja ihan hiljaa mä nousen ja nostan sut syliin. Sä silittelet kädellä mun rintakehää ja syöt silmät kiinni, puoliksi unessa. Toisella kädellä sä puristat mun sormet sun nyrkin sisään. Ja musta tuntuu, että sä otat mun sydämen tiukkaan otteeseen. Mä kuulen, kun sä ajattelet: tää on mun. Ja kumma kyllä, mua ei satu yhtään. Sun ote on lämmin ja hellä.

Ja siinä me ollaan niin kauan, että sun on hyvä. Mä kuuntelen hiljaisuutta ja katselen sua. Mä mietin, että jotain mä olen tehnyt oikein, kun sä oot viimein siinä. Kaikki murheet, kaikki pelot. Koko maailman paino. Ne kaikki katoaa hetkeks kokonaan. Niin voimakas sä oot, että sä saat ne kaikki katoamaan. Sitten, kun sä oot saanu vatsan täyteen, sä painat pään mun rintaa vasten ja huokaat. Nopeasti sä vaivut takaisin uneen. Ja siihen hetkeen mä aina hetkeks jään. Miten sä voitkin tietää musta kaiken, vaikka sä oot niin pieni.

Aina ennen mä varjelin mun sydäntä kaikilta, annoin vain vähän. Pieniä palasia, vain vähän kerrallaan. Ettei se menisi rikki. Ja siltikin, se rikottiin ja se rikkoutui. Monta kertaa. Niitä jäljellä olevia säröjä mä piilottelin kuin kalliita aarteita. Sitten vuosi sitten, näihin aikoihin, sä tulit. Sä löysit ne palaset ja kysymättä lupaa sä otit ne. Yhdeksän kuukautta sä korjasit , ensin ihan hiljaa ja sitten niin, että kaikki muutkin sen huomas. Sä otit sen itsellesi. Mutta sä saat sen rakas. Sä saat sen ihan kokonaan. 

Kiepu tuulessa, mun leijani pieni. Mä pitelen naruja. 

Tänään on mun ensimmäinen (toinen) äitienpäivä. Kiitos rakas, että sä olet siinä. Kiitos rakas, että mä saan olla sun äiti.

Hyvää äitienpäivää kaikille blogiani seuraaville äiti-ihmisille, tää päivä on meidän <3 

comments powered by Disqus