ajatuksia

Ensimmäinen irtiotto

Torstaina tapahtui jotakin hyvin merkittävää. Olin ensimmäisen kerran erossa Ruususesta. Puoli päivää, mutta kuitenkin! Järjestimme nimittäin muutaman luokkakaverin kanssa Ruususen kummitädille yllärivauvakutsut ja pamahdimme hänen luokseen vierailulle. Ja tietenkin, kun on minun elämästäni kyse, kaikki ei mennyt niin kuin Strömsöössä. Sehän nyt olisi aivan ennenkuulumatonta, että Heikkosen elämässä joku asia menis joskus suunnitelmien mukaan. 

Aamu alkoi erittäin lupaavasti hulinamuijan känkkäämisellä. Ja sitten juuri, kun olimme yhteistyössä näkymättömän miehen kanssa saaneet hänet tyytyväiseksi, toinen rintani paukahti ihan puskista aivan tukkoon. Siis aivan käsittämätöntä! Lähtöön oli enää aikaa reipa tunti ja toinen rinta oli aivan kivikova. Ruusunen oli tietenkin juuri syönyt itsensä ähkyyn toisesta rinnasta, eikä suostunut pistämään tikkua ristiin auttaakseen äitiä pulassa. Kokeilin kuumapullomenetelmää ja muita kikkakolmosia, mutta ei. Tukos oli ja pysyi. Otin särkylääkkeen ja puntaroin pitkään, että otanko prinsessan sittenkin mukaani, että voisin imettää tukkeutuneesta rinnasta tehostetusti.

"Mitä paskaa karmaa tää nyt oikeesti on, et just sillo ku pitäs johonki lähtee yksin ni joku vitun tissi menee tukkoo". 

Näkymätön mies katseli minua hetken ja totesi, että enkö voisi ottaa vain pumppua mukaan ja yrittää avata tukosta sillä. "Kyl hän voi ihan hyvin jäädä mun kans kotii". Tartuin tähän tarjoukseen ja maantiekiitäjääkin nopeammin pakkasin pumpun reppuun ja painelin vaippakakkuineni ovesta pihalle.

vaippakakku, vauvakutsut, babyshower

"Sitten ku mä laitan niitä ärsyttäviä mitenmenee -viestejä niin se ei tarkoita sitä, ettenkö mä luottais siihen, että te pärjäätte. Se on iha vaa mun omaa sekoilua sitte". 

"Juu ja mä en vastaa yhteenkä niistä". 

"JA VARMANA VASTAAT TAI MÄ SOITA POLIISIT". 

Pääsin kuin pääsinkin matkaan. Tissi räjähdyspisteessä ajelin kohteeseen ja arvatkaapa vain, miten hienon yllätyksemme kävi? No ei se paska karma tähän loppunut. Olin sopinut Jokisen miehen kanssa, että hän varmistaa, että Jokinen ja Saku ovat varmasti kotona sitten, kun saavumme oven taa. Hienosti agentteina hipseimme paikalle. Blingbling. Ovikello soi. Kukaan ei vastannut. Koputimme. Kukaan ei vastannut. 

"No voiny saatana ei ne ole kotona". 

Ei auttanut kuin ottaa puhelin kouraan ja soittaa Jokiselle itselleen. 

"Hyvää päivää. Missäs olet". 

"Ikeassa". 

"NO JAA vitu hieno homma, kannattasko ehkä olla kotona"? 

vaippakakku, babyshower, vauvakutsut

Niin. Tietenkin sen yhden ainoan kerran, kun heidän olisi pitänyt olla kotona, oli Jokiseen iskenyt madafaking pesänrakennusvietti ja oli päästävä extempore Ikeaan. Olisihan minun pitänyt se omakohtaisesti muistaa, että viimeisillään raskaana oleva nainen saattaa käyttäytyä erittäin arvaamattomasti. Yllätysmomentti ehkä meni reisille, mutta onneksi se ei Jokista haitannut. Myös tuleva isoveli oli enemmän kuin mielissään, päästessään tonkimaan äidin kanssa Ruususen pieniä vaatteita. Allekirjoittanut koki helpotuksen, kun Jokinen lämmitti kaurapussin kipeälle rinnalle. Pumpun ja lämmön avulla tuke lähti kuin lähtikin aukeamaan. Luokkakaverini Lauran ilme oli näkemisen arovinen, kun saalis holahti pulloon. Aika kului kuin siivillä ja yllättävän hyvin maltoin olla utelematta, että miten kotona pärjäävät. Muutaman pulloiluun liittyvän keskustelun kävimme miehen kanssa, mutta muuten vallitsi radiohiljaisuus. Kotimatkalla laitoin viestiä, että olen tulossa. "Joo tääl ei kelpaa mikää muu ku syli, eikä suostu nukkuu, että tervetuloa".  

Kotona minua odotti tuskastuneen näköinen mies, sekä yliväsynyt prinsessa. Nappasin tytön rinnalle ja siihen hän rauhoittui. Hetken vielä pomputtelin jumppapallon päällä, mistä nostin hänet omaan sänkyynsä. Rauha laskeutui maahan. 

"Joo-o, kahdessa tunnissa päivän askeltavoite täytee. Seittemää saakka meni ihan hyvin ilma mitää ongelmia, sit ku olin laittaas nukkumaa ni kuppi meni nuri". 

Isi parka. Taisi olla melkoisen silmiä avaava kokemus. Ei taida olla täysin tuulesta temmattua, että lähivanhempi saisi olla poissa vauvan luota niin monta tuntia kuin vauvalla on ikäkuukausia. Neljä tuntia heillä oli hauskaa, kunnes helvetti pääsi irti. Ruusunen oli sitä mieltä, että "iskä oot tosi rakas, mutta MISSÄ ÄITI ON". Niin, kyllä äiti on aina äiti. Tämä on varmasti eri asia silloin, kun vauva on tottunut pienestä pitäen olemaan hoidossa. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun olin pidemmän pätkän poissa kotoa. Teki kyllä enemmän kuin hyvää allekirjoittaneelle ja toimi ihan hyvänä oppituntina koko perheelle. Saapa nähdä, koska näkymätön mies uskaltautuu seuraavan kerran päästämään äidin vapaalle. 

comments powered by Disqus