ajatuksia

HEIKKONEN kakspistenolla

"Olen rakentanut tyynyistä mukavan linnan sohvan nurkkaan ja asettautunut mukavasti makoilemaan, läppäri sylissäni. Katselen tyhjää arkkia näytöllä ja koen ahdistusta: nyt se pitäisi aloittaa. Keksiä jokin tajunnanräjäyttävä ensimmäinen teksti, joka koukuttaisi lukijansa siltä istumalta ja pakottaisi palaamaan takaisin. Lisää, lisää, kerro minulle lisää. Naurattaa, ehkä vähän jännittääkin. Pieni potku tuntuu oikealla alhaalla".

Näin kirjoitin syyskuussa, 2016, tätä matkaa aloittaessani. Seisoin entisen elämäni ja uuden elämäni risteyksessä: tulevaa muutosta maistellen. Päässäni risteili niin paljon ajatuksia, että minun oli saatava purkaa ne ulos. Perustin blogin, nimeltä Heikkosen tukipalvelu. Blogi oli kurkistus toiseen odotusaikaan, enkeliesikoisen menetyksen jälkeen. Vaikka odotusaika sujui alusta loppuun hienosti ja lähes ongelmitta, tie oli paikoitellen raskas kulkea. Matkaamme alusta saakka seuranneet tietävätkin, että onneksi tällä kertaa päästiin maaliin asti: helmikuussa minusta tuli jälleen äiti. Pieni prinsessa Ruusunen syntyi 5.2. ja muutti elämämme lopullisesti. Näkymätöntä miestä lainatakseni: "se oli elämäni hienoin hetki". Blogi jatkoi olemassaoloaan, muuttuen odotusajan blogista perheblogiksi.

En osannut unelmoida, miten paljon kirjoittamani herättäisi kiinnostusta. Arvelin, että itseni lisäksi postausten pariin löytäisi pääsääntöisesti isosiskoni ja äiti. Yllätyksekseni sainkin paljon hyvää palautetta blogista niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Käsittelemäni aiheet herättivät paljon keskustelua. Hiljalleen kävijämäärien ja lukijoiden lisääntyessä, halu kehittää ja kasvattaa blogia entistä paremmaksi alkoi nostaa päätään. Löysin So-Upin ja päätin, että on aika ottaa uusia askeleita blogin suhteen. Ja tässä sitä ollaan: hain ja pääsin mukaan So-Upin porukkaan. Enää masussani ei tunnu pienen pieniä potkuja, mutta jälleen kerran naurattaa. Vähän jännittääkin. 

Miksi Heikkosen tukipalvelusta tuli Heikkonen kakspistenolla? -Siksi, koska mikään ei ole enää ennallaan. Heikkosen tukipalvelu on tarina entisestä elämästäni. Sillä hetkellä, kun tyttäreni syntyi, jotain muuttui pysyvästi. Minä olen minä, mutta silti joku aivan muu. Uusi versio itsestäni: 2.0. Ja aivan kuin oikeassakin elämässä, myös täällä virtuaalimaailmassa menneisyys seuraa aina mukana, minne menenkin. Siksi en halunnut aloittaa So-Upissa puhtaalta pöydältä, vaan Heikkosen tukipalvelu heijastuu vanhoissa teksteissä. Jos olet ensimmäistä kertaa tekstieni parissa, suosittelen kahlaamaan tuota tukipalvelun aikaista arkistoa hieman läpi. Että tietäisit, kenen kanssa oikein olet tekemisissä. Äläkä pelkää jättää itsestäsi merkkiä kommenttiboksiin tai blogin FBsivuille: olen ihan letkeä tyyppi, kunhan vain tutustut minuun. 

Mitä Heikkonen kakspistenolla sitten on? Se on ennen kaikkea minun tarinani. Minun matkani vauvavuoden pyörteissä, kohti äitiyttä ja vanhemmuutta. En aio valehdella silloin, kun seinät kaatuvat päälle ja haluaisin myydä Ruususen eniten tarjoavalle. En aio valehdella silloin, kun Piisamirotta paskentaa lattialle ja Von Pippelson kuorruttaa sängyn karvapallo-oksennuksilla. En aio valehdella silloin, kun näkymätön mies saa minut kiihtymään nollasta sataan sekunnin sadasosassa ja olen valmis laittamaan hänet ulkoruokintaan ikuisiksi ajoiksi. Mutta lupaan kertoa myös sen, että sydämeni sulaa joka kerta, kun herätessäni näen tyttäreni hymyn. Kuinka pakahdun onnesta, kun herään yöllä ja näen isän sekä tyttären nukkuvan tismalleen samassa asennossa kuin peilikuvat toisisitaan. Lupaan kertoa siitä, miten pidän Piisamirottaa sylissä kuin vauvaa ja katsomme yhdessä ikkunasta. Haluan jakaa kanssanne sen, mitä minun onneni on. Yritän saada teidät itkemään ja nauramaan. Mieluiten molempia samanaikaisesti. Yritän herättää keskustelua ja nostaa rohkeasti kissoja pöydälle. Haluan sohaista muurahaispesää. Haluan pohdiskella ja tutkia. Olla vakaasti jotain mieltä tänään ja kääntää takkini huomenna.

Minä olen aikamoinen eukko. Ei minusta kaikki tykkää. Se on ihan OK, sillä en minäkään aina pidä kaikista. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa tullaan toimeen. Mutta kyllä sinä tykkäät, siitä minä aion pitää huolen. Sinä rakastat ja vihaat minua samaan aikaan, sillä sellainen minä vain olen. Ihanan kamala Heikkonen. Kiinnostaako kuulla lisää? No eipä mittää, ota hyvä asento ja laita turvavyö kiinni. Mulla on raskas kaasujalka ja moottoritie on kuuma. 

"En mä voi sulle onnea taata, enkä paljon luvata saata. En voi kotia mä kultaa kantaa, mutta parhaani koitan antaa".  

comments powered by Disqus