ajatuksia

HELPPO RASKAUS



Melko usein kiinnitetään huomiota raskauden tuomiin vaivoihin. On RASKASta olla RASKAAna. Vai onko? Itselleni raskauden varjopuolet ovat tosissaan alkaneet näyttäytyä vasta viimeisen kahden viikon aikana. Olen siis saanut olla lähes yhdeksän kuukautta hyvin onnellisessa asemassa, koska raskauteni on ollut fyysisesti todella helppo. Myötätuntoni on todellakin heidän puolellaan, jotka joutuvat kärvistelemään pahoinvoinnin kourissa pahimmillaan läpi raskauden tai kärsivät jatkuvista kivuista, säryistä tai turvotuksista. Puhumattakaan heistä, jotka ovat kahlittuna vuodelepoon vastoin omaa tahtoaan. 

Uskon, että omalla kohdallani raskauden helppous ei kuitenkaan ole ollut täysin sattumanvaraista. Fyysinen ja paljon liikkumista sisältävä työ, liikunta vapaa-ajalla, suhteellisen järkevä ruokavalio ja ajatusten tietoinen poisohjaaminen raskausolojen jatkuvasta ”kyttäämisestä” ovat varmasti osaltaan edesauttaneet omaa hyvinvointia raskausaikana. Siksi haluankin jakaa muutaman vinkin, mitkä olen todennut itselleni hyvinvointia edistäviksi tekijöiksi kuluneen yhdeksän kuukauden aikana. 



Ruokavalio 

1. Vähintään 2l vettä päivän aikana. 

2. Ei tarvitse syödä kahden edestä. Etenkään ensimmäisen kolmanneksen aikana. 

3. Säännöllinen ateriarytmi: aamiainen, lounas, päivällinen, iltapala. Aterioiden välit jotain 2-4 tunnin väliltä. Ei napostelua. 

4. Mieliteot ovat vain mielitekoja. Vaikka olisikin raskaana. Vauva ei oikeasti halua, enkä ehkä minäkään. Raskausajan ruokvaliosuosituksista ja tietyistä rajoituksista huolimatta pystyin jatkamaan hyvin pitkälti entisellä ruokavaliollani. Yhdistin usein herkuttelun aterioiden yhteyteen: mieliteko usein katosi tai vähintäänkin puolittui. Sen sijaan, että söisin koko pussillisen karkkia, muutama makea riittää. Kun herkuttelu on satunnaista, siitä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. 

5. Syö joka päivä hedelmiä, kasviksia ja marjoja. Jokaisella aterialla oman kämmenen kokoinen annos jotakin edellä mainituista, laatuja vaihdellen. 

6. Tarkista käyttämäsi lisäravinteet: pitääkö jotain jättää pois, pitääkö jotain lisätä? Raskauden aikana käyttämäni lisäravinteet: Foolihappo (1. ja 2. kolmannes), D-vitamiini, Magnesium, Kalsium, Maitohappobakteerit, Omega3, Rauta (viimeinen kolmannes). 

Liikunta ja työ

1. Jatkoin liikuntaa omaa vointia kuunnellen, läpi raskauden. Unohdin tavoitteellisuuden ja hikijumpat: keskityin liikkumisesta tulevaan hyvään oloon, kehonhuoltoon ja hengitystekniikkaan. 

2. Fyysisesti raskas työ asetti erityisesti toisen kolmanneksen aikana haasteita. Reagoin tarvittaessa joko mahdollisuuksien mukaan työtä keventämällä tai omia työtapoja muuttamalla. Keskustelin rohkeasti esimieheni kanssa työnkuvastani ja raskauden tuomista muutoksista. Tukivyö oli ainakin omalla kohdallani äärimmäisen hyvä apu, etenkin viikkojen 22-30 aikana, jolloin maha kasvoi nopeassa tahdissa ja aiheutti muun muassa selkävaivoja. 

3. Otin venyttelyn ja mamajoogan osaksi päivittäisiä rutiinejani. Erityisesti äitiysloman alettua olen pitänyt huolen siitä, että teen kevyen jumpan ja venyttelyn aamulla ja illalla tai vähintään kerran päivässä, omaa vointia jatkuvasti kuulostellen. Tämän lisäksi olen käynyt päivittäin pienellä kävelyllä. Tällä on ollut keskeinen vaikutus yöuniin ja erityisesti lantion alueen liikkuvuuteen sekä yleiseen jaksamiseen. 

Käyttämiäni raskausajan liikuntavinkkejä: 


Pelko 

Itselläni raskausajan ”raskas” puoli on liittynyt ja liittyy edelleen hyvin voimakkaasti menettämisen pelkoon. Pienen enkelini syntymä viime keväänä on tietyiltä osin varjostanut tätä uutta odotusta alusta loppuun. Omalla kohdallani pelko kiteytyy hyvin pitkälti lapsen menettämisen ympärille. Tähän on liittynyt kylkiäisenä niitä "tavanomaisia" raskauspelkoja. Onko lapsi terve? Miten selviän? Osaanko, opinko? Uskon, että taustoihin katsomatta pelko on jollain lailla läsnä ihan jokaisessa odotuksessa. Toiset pärjäävät sen kanssa paremmin kuin toiset, eikä sen käsittelemiseen ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. En usko, että pelosta voi täysin päästä, sillä lapsen synnyttyä se vain muuttaa muotoaan. Miten sen kanssa sitten oppii pärjäämään niin, ettei stressi vie yöunia tai vaikuta haitallisesti vauvaan? Mahdotonta sanoa yhtä ainoaa tapaa. Itselleni toimivin tapa on ollut antaa Pelolle kasvot. Kirjoittaminen on itselleni luontaisin tapa työstää kaikenlaisia asioita. Puhuminen on myös ollut keskeisessä roolissa. Mitä enemmän asioita pyörittelee omassa päässään, sitä suuremmaksi möröt kasvavat. Kun uskaltaa sanoa ääneen, että ”mua pelottaa ihan helvetisti”, mörkö kutistuu heti aavistuksen pienemmäksi. Vertaistuki, esimerkiksi odottajien FBryhmissä on myös ollut kullanarvoista. Itselleni erityisesti Throwback-tekstit sekä muut pelkoa käsittelevät tekstit (HirviöhetkiYhtenä aamuna) olivat hyvin terapeuttisia kirjoitusvaiheessa. Puhumattakaan niiden poikimista keskusteluista ja niiden läpikäymisestä. 

Tärkein ohjeeni pelon käsittelyssä liittyy kaikenlaisten oireiden kyttäämiseen. ”Onko normaalia/mistä tämä johtuu/onko kaikki hyvin”? Niin kuin jo edellisessä tekstissäni totesin: älä mieti asiaa itseksesi. Älä kysele muilta tai vertaile muiden kokemuksiin. Älä Googlaa tai tee omia diagnooseja. Älä jää odottamaan, että se menee ohi. SOITA NEUVOLAAN TAI MENE LÄÄKÄRIIN. Suurin osa meistä joko pelkää ”totuuden kuulemista lääkärin suusta” tai ajattelee, että on typerää/noloa mennä näin pienen asian takia näytille. Itsekin ajattelin niin ennen tämän raskauden alkua. Päätin kuitenkin, että olipa kysymykseni tai huoleni kuinka typerä tahansa tai pelkäsinpä mahdollista vastausta miten paljon tahansa: on parempi katsoa kuin katua. Ja on parempi kuulla totuus ammattilaisen suusta. Varpun raskaus opetti minulle, että on turha kysellä netistä muilta odottajilta tai vertailla kokemuksia. Jonkun toisen väärä hälytys on toiselle ihan oikea hätä ja niin poispäin. Käytän tässä esimerkkinä harjoitussupistuksia, mitkä herättävät paljon huolta ja keskustelua erilaisissa raskausajan foorumeissa. Mikäli sellaisia ilmenee missä tahansa raskauden vaiheessa: on mahdotonta sanoa, ovatko ne juuri sinun kohdallasi haitallisia vai eivät. Onko aihetta huoleen vai ei. Minun kohdallani harjoitussupistukset astuivat kuvaan ensimmäisen kerran muistaakseni vkolla 17. Erityisesti vkojen 22-28 aikana supistuksia tuli todella paljon. Huolestuin ja menin sekä neuvolaan että lääkäriin. Tilanne tsekattiin ammattilaisten toimesta. Minun kohdallani kyse oli vaarattomista supistuksista. Uskalsin jatkaa työssä ja arjessa normaalisti, tahtia vain himmaten. Joku toinen taas joutuisi samasta syystä totaaliseen vuodelepoon, koska kaikki on yksilöllistä ja raskauskohtaista. Hoitoalan ammattilaiset neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla tietävät nämä asiat parhaiten ja sieltä saa varmasti ratkaisun ongelmaan nopeammin ja paremmin kuin netistä. Kysymyksiin vastaaminen ja näiden ongelmien ratkaisu ovat osa heidän työtään. 


Yhdeksän kuukautta on pitkä aika odottaa. Sen lisäksi, että mieli on jatkuvassa muutosprosessissa, myös keho muuttuu hiljalleen toisenlaiseksi. Se venyy äärimmäisyyksiin asti. Ei riitä, että se kasvattaa sisällään uuden elämän: se myös valmistautuu pitämään tuosta elämästä huolta. Tämän ymmärtäminen on ollut itselleni käsittämättömän upea matka. Olen oppinut olemaan armollisempi ja kärsivällisempi itseäni kohtaan niin liikunnan kuin syömisen suhteen. Olen hyväksynyt lisääntyneet kilot ja kadonneet lihakset. Olen kiintynyt kasvavaan masuun ja oppinut pitämään peilikuvastani tällaisena kuin se on. Vaikka olen kasvanut fyysisesti varmasti kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin ja vaa’an lukema näyttää 15kg enemmän kuin ennen: keskeisin kasvu on ollut henkistä. Olen sisäistänyt sen, että en enää koskaan tule olemaan sama nainen kuin nyt tai ennen raskautta. Olen sulkemassa jälleen yhtä ovea elämäni tiellä ja tapahtuipa tulevien viikkojen aikana mitä tahansa, en tule enää koskaan saamaan sitä ovea auki. Enkä haluakaan saada. Olen oppinut kohtaamaan synkimpiä pelkojani ja päästämään niistä irti. Olen rakastunut päivä päivältä enemmän sisälläni kasvavaan pieneen ihmeeseen. Annan mieluusti kehoni ja mieleni hänelle. Minä olen täällä häntä varten.

Tänään on taas lauantain saunavuoro. Viime lauantaina tepsuttelin kroksit naristen nollakerroksen käytävällä. Saunatakki ei meinannut enää mennä kiinni ja kävelyni muistutti vaappuvaa ankkaa. Sekös miestä nauratti. Tämä on varmaan viimeinen kerta, kun kiipeän tämän masun kanssa löylyjen lämpöön, ajattelin. Tänään on taas lauantai ja saunavuoro. Ajattelin vaappua sinne edelleen yhtenä kappaleena. Kiivetä löylyjen lämpöön. Ehkä viimeisen kerran. Vannomatta paras. 
Translation: still no baby. 
comments powered by Disqus