perhe

Huolettomia kilometrejä

Olen maininnut ehkä aikaisemmin, että pelkään jostain tuntemattomasta syystä auto-onnettomuuteen joutumista aika paljon. Odotusaikana työmatkat olivat jokseenkin stressaavia ja prinsessan syntymän jälkeen olen jännittänyt hänen kanssaan autoilua ihan hirveästi. Kovin montaa kertaa en ole vielä lähtenytkään hänen kanssaan kaksin matkaan, enimmäkseen edellä mainitusta syystä. Sen lisäksi, että pelkään onnettomuuteen joutumista, minua ahdistaa, kun en näe, mitä takapenkillä tapahtuu. Puhumattakaan siitä, että en yletä turvaistuimeen kunnolla kuskin paikalta. No mitä siellä nyt muka tapahtuis, joku varmaan miettii. -No ei varmaan mitään niin, mutta jos yhtään olette oppineet tuntemaan minua, niin voitte vain kuvitella mitä eräs Pelko kuiskii korvaani. "Pipo valahtaa naamalle, eikä saa henkee enää", "Varmaan tulee kunnon puklut ja se tukehtuu", "Niska meneekin huonosti ja ajat töyssystä ja se kuolee", "Joo aika hiljast on, se varmaan lakkas hengittämästä nyt kuule", "Ai ai ai varmana ai lämpöhalvauksen kun on niin hiljaa". TIEDÄN, että niin ei ole, mutta toisinaan HÄN saa minut epävarmaksi siitä huolimatta. Ajaminen on jatkuvaa stressaamista siitä, että onko takapenkillä kaikki varmasti hyvin. Tämä taas on pois ajamiseen keskittymisestä, mikä on omiaan luomaan vaaratilanteita. Siksi ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun olen pysähtynyt kesken matkan bussipysäkille tarkistamaan, ettei mitään hätää varmasti ole. Lähes aina prinsessa on nukkunut tyytyväisenä ja auton pysähdyttyä katsonut minua murhaavasti: 

"Ajuri, miksi kulkupeli ei liiku"? -Siks rakas, koska äitis on vähän hullu. 

Nyt tammikuisten kanssa oli sovittu mammatreffit Raumalle ja ehdotin näkymättömälle miehelle, joskos kävisimme Motonetissä katsomassa äiskälle mielenrauhapeiliä. Kuten tiedätte, Hulinamuija ei enää nykyisin harrasta nukkumista ja ennen niin varma autonukkuminenkin on nykyisin kysymysmerkki. Tästäkin näkökulmasta koin, että peili olisi nyt saatava. Onneksi sellainen löytyi melko halpaan hintaan.

Tykkään peilin pienestä koosta ja siitä, että sen saa käänneltyäväänneltyä lähes mihin tahansa asentoon. Imukuppikiinnitys on myös kätevä ja yllättävän jämäkkä. Eilen peili pääsi testiin, kun hurauttelimnme neidin kanssa Raumalle ja takaisin.  Jälkiviisaana voisi todeta, että olisi pitänyt hankkia se jo aikoja sitten. En edelleenkään pystynyt rentoutumaan täysin, mutta matka taittui ehdottomasti helpommin, kun pystyin halutessani seuraamaan peilin kautta, mitä prinsessa puuhastelee tai onko lakki valahtanut kenties silmille. Olen myös kuullut, että useat vauvat rauhoittuvat, kun näkevät äidin kasvot peilin kautta matkaa taittaessa. Noh, Ruusunen katseli peiliä hetken ja totesi: turhuuksia. Not kinosted. Mut mä tykkäsin. PALJON.

Vietettiin tosiaan koko eilinen päivä Raumalla ja oi että, miten kiva päivä se olikaan! On ihana päästä näkemään tasaisin väliajoin lähes samaan aikaan syntyneitä vauvoja, kun nämä "vaiheet" ovat niin samaan aikaan. Vertaistuen voima on mieletön! Tällä kertaa huomasimme, että nyt vauvojen temperamentti- ja persoonallisuuserot alkavat hieman jo erottua. He alkavat myös hiljalleen kiinnostua toisistaan. Pohdimmekin, että millainen meno mahtaa olla esimerkiksi kolmen kuukauden kuluttua. Ennustan, että seesteiset kahvittelut voidaan pian unohtaa. Ruusunen oli niin reipas tyttö koko päivän ja jopa nukkui välillä pienet hörvähdysnokosensa, mikä piti Raivottaren piilossa. Kotimatkalla hän nukkui melkein kotipihaan saakka. Ja kelpaahan siinä nukkua nyt, kun äitikin ajelee suht huolettomia kilometrejä. 

comments powered by Disqus