ajatuksia

HYVÄSTI SUUNNITELMAT


-niitä ei nimittäin kannata tehä, mikäli kotona on reilu kolmiviikkoinen vauva. 

Olen entisessä elämässäni ollut kova suunnittelemaan asioita ennakkoon. Olipa sitten kyse päivän, viikon tai kuukauden ohjelmasta. Osaltaan tämä johtuu siitä, että olen aikaisemmin ollut hyvin sidottu kalenteriini ja elänyt hyvin pitkälti työvuorolistojen julkaisun mukaisesti. Menot oli pakko suunnitella ja tietää hyvissä ajoin, mikäli mieli saada ne vapaaksi. Useimmiten kaikki sujui sitä paremmin, mitä enemmän olin asioita miettinyt ennakkoon. No, tässä uudessa elämässäni kalenteri on aina tyhjä. Luulisi siis ajanhallinnan olevan hyvinkin helppoa ja yksinkertaista. Kuitenkin, vaikka miten suunnittelisin asioita ennalta, Ruusunen pitää huolen siitä, että suunnitelmat saattavat muuttaa suuntaansa nanosekunnissa. Aina tulee pari muuttujaa. Olen hyvin mukautuva persoona, mutta kieltämättä välillä tämä ennalta-arvaamattomuus on aiheuttanut sopeutumisvaikeuksia. Selvää on, että mitään ei enää aikatauluteta hirveän tarkasti. Vaikka kaikki sujuisikin ilman sen kummempia muuttujia, aikaa kaikkeen tekemiseen tulee varata tuplasti enemmän kuin ennen. Nykyään sen sijaan, että olisin vartin ajoissa, saatakin olla vartin myöhässä. En ehkä voikaan siivota koko kämppää yhdeltä istumalta tai lähteä lenkille silloin, kun tekee mieli. Välilä ruoka jäähtyy lautaselle tai aamupala syödään pari tuntia myöhässä. Onkin aika opetella lepsuksi ajankäytön suhteen ja hyväksyä, että tilanteet muttuvat hyvinkin nopeasti. Ja multitaskaus, siinä alan kyllä olla ihan ässä.

Hyvä esimerkki tästä suunnitelmallisuudesta ja "ei menny niinku strömsööööösä" oli tämä aamu. Ruusunen herää tavallisesti kolme-neljä kertaa yössä ruokailemaan. Viimeisin näistä ajoittuu yleensä kello kuuden ja seitsemän välille, minkä jälkeen hän jatkaa vielä uniaan ysiin tai kymppiin asti, jolloin seuraavan kerran tullaan maitobaariin drinksuille ja heräillään "päivän rytmiin". Saan siis nukkua yön useimmiten 2-3h pätkissä. En osaa nukkua päivisin, olen yrittänyt kyllä. Ei siitä vain tule mitään. Toistaiseksi olen kuitenkin jaksanut ihan hyvin, mutta nyt Ruusunen on muutamat päivät tehnyt ahkeraa maitotilausta. Kun tähän yhdistetään neidin temperamentti ja totuttelu D-vitamiiniin, alkaa äiskä olla ajoittain hieman väsynyt. Aikaisemmista suunnitelmistani huolimatta olenkin nyt pumpannut hieman maitoa pakkaseen siltä varalta, että saatan sittenkin tarvita välillä hengähdystaukoa tissipuuhista (joskin manuaalinen pumppu on tässä puuhassa aivan susi, mutta saa kelvata kunnes sähköinen saapuu postissa). Eilen illalla ajattelinkin, että mitäpä jos näkymätön mies aamuvirkkuisena hoitaisikin tämän "yön vikan" ruokailun ja antaisi pullosta pumpattua maitoa. Saisin nukkua hieman pidemmän pätkän. Näin sovittiin. Annoin selkeät toimintaohjeet ja myhäilin mielessäni ajatukselle pidemmistä unista. 


"Muista sitten reagoida ajoissa heräämisen ja nälän merkkeihin. Älä jää odottamaan sitä itkua, sillon pitää olla maito lämpösenä jo. Etkä vaan kaada siitä pullosta suoraan suuhun tai anna kitata kaikkea kauheella vauhdilla. Sillai tissitahtisesti tiäks". 


"JOO joo, kyl mää tiiän". 

Klo 04:40 heräsimme ruokailemaan. Tämän jälkeen Ruusunen ja isimies siirtyivät olohuoneeseen, minun jatkaessa unia. So far so good. Hetken kuului hyssyttelyä ja Ruususen höpöttelyä, mutta sitten tuli hiljaista. Ah, ja nyt sitä unta. Klo 07:40 herään Ruususen itkuun. Päätän, että en puutu tilanteeseen. Hetken päästä on hiljaista. Nyt ruokaillaan. Hyvä. Vaan Ruusunen päätti, että minua ette pullolla huijaa. Pullio tyhjenee: hiljaisuus päättyy. Olohuoneesta käydään kovaäänistä kehityskeskustelua. Mies saapuu lapsen kanssa makuuhuoneeseen vaipanvaihtopuuhiin. 08:00 olen täysin hereillä, eikä nukkumisesta enää tule mitään. 

"Ei menny ny ihan putkee tää homma". 

"Kyl mää heti tein kaikki sillai ku kuuluu, muttaku sit hän ei suostunu nukkuu likases vaipassa. Eikä suostu nukahtaa ilman tissiä". 

"En mä sitä tarkoittanu, että sä jotain väärin tekisit. Tarkotin sitä, että näköjään on ihan turha yrittää suunnitella mitää ennakkoo, ku ei se sit kuitenkaa mee ihan sillai ku oli ajatellu. Heräsin jo siihen, ku aloitte syömään. Eli yhtä hyvin oisin vaa suoraa voinu herätä antaa tissistä maidot tän pullohomman sijaan. Olis varmaa neitiki nukahtanu helpommin takasi ku nyt". 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hahhahahahahahahahahaha. Niinpä vissiin, jos ei ole kyse vauva-arjesta. 08:20 äiskä nousi Ruususineen keittämään kaffetta ja 11:30 prinsessa nukahti tyytyväisenä äiskän hytkytellessä jumppapallon päällä. Multitasking äiskä oli onneksi tehokkaana imettänyt, vaihtanut vaippaa ja vaatetta, tehnyt masujumppaa, syönyt itse aamupalan ja pumpannut maitoa myös talteenkin tässä ajassa. Tässä kohtaa jo nauratti tämä aamuinen "episodi". Pääasia, että valtiattaremme saatiin tyytyväiseksi. Kaffetta koneeseen ja taas jaksaa iltaan saakka. 


Otinko tästä opikseni? -En tietenkään. Nyt olen AJATELLUT, että hänen herätessään seuraavan kerran, ruokailemme nätisti ilman ylimääräisiä sirkustemppuja, ennen lähtöä klo 15 neuvolaan. Todennäköisesti siinä tulee matkalla pari muuttujaa. Olen myös ajatellut kokeilla käänteisesti tätä pullohommaa, yön ensimmäisen ruokailun osalta. Ehkä saisin nukkua hieman pidempään, ennen seuraavaa ruokailua. AHAHHAAHHA hahahahaha. Saahan sitä hullukin haaveilla? Saahan? 

Ainiin, vielä yks juttu: Fu*k you, vitamin D. En tykkää. Eikä tykkää Ruusunenkaan. 

comments powered by Disqus