äitiys

Hyvästi yötissi

Puolivutoisneuvolassa oli taannoin puhetta yöimetysten lopettamisesta. "Näin iso vauva pärjää jo kokonaisen yön ilman maitoa". Aha, selvä. Sitten luin kuitenkin imetyksen tuesta, miten imetystä ei saisi äidintahdistaa viittä tuntia pidempiä aikoja ja miten vauvan kuuluukin herätä yöllä tarkistamaan, että häntä ei ole hylätty. "Vauvan pisin yhtäjaksoinen unipätkä on maksimissaan viisi tunia. Ei missään nimessä unikoulua alle vuosikkaalle. Rinta on vauvalle niin paljon muutakin kuin ravintoa". Aha, selvä.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun minusta tuntu siltä, että neuvolan ohjeistus ja Imetyksen tuki ovat täysin eri mieltä asioista. Esikoisen äitinä pää menee pyörälle vähemmästäkin. Päätin olla kuuntelematta kumpaakaan. Päätin kuunnella Ruususta ja itseäni. Alkuun ajattelin, että en tule lopettamaan yöimetystä vielä pitkään aikaan, koska yöt sujuivat juuri sillä hetkellä ihan ookoosti. Prinsessa nukahti usein yöunilleen 20:00 ja heräsi syömään ensimmäisen kerran 04-05. Mutta sitten motorinen kehitys otti melkoisen harppauksen eteenpäin ja perään tehtiin ensimmäinen hammas. 

Ensimmäisen hampaan puhkeamisen aikoihin yöt muuttuivat hyvin repaleisiksi. Jos neiti ei herännyt itkemään hammasta, hän heräsi muuten vain spedeilemään ja saattoi olla hereillä pitkiäkin aikoja, kunnes nukahti takaisin uneen. Tottuneesti tarjosin hänelle maitoa sen toivossa, että hän nukahtaisi nopeasti takaisin. Maito ja syli kyllä kelpasivat, mutta nukkuminen ei tullut kysymykseenkään. Ja kun hän hoksasi, että yöheräilyn avulla pääsee maitobaarille suitsaitsukkelaan, hän alkoi heräillä yhä tiheämmin ja tiheämmin. Siirryin jälleen omasta sängystä vierassänkyyn ja otin tytön usein jo ensimmäisen heräämisen jälkeen viereeni. Aamulla en muistanut enää montako kertaa olin imettänyt tai herännyt hokemaan "RUUSUNEN nyt on yö ja yöllä nukutaan". Sen sijaan, että tiheämpi imetys olisi ratkaissut yöheräilyt ja nukahtamisvaikeudet, se tuntuikin pahentavan niitä.

Ruusunen oli kuitenkin jo ennen kiinteidenkin aloitusta nukkunut pelkän iltatissin voimin aamuun saakka, joten tiesin, että periaatteessa hän pärjäsi yön yli ilman maitoa vallan mainosti. Etenkin nyt, kun iltapalalla syötiin kunnon satsi puuroa sekä tissit päälle. Tajusin, että meidän tapauksessamme yöheräilyssä kyse ei ollut nälästä, vaan jostain ihan muusta. Päätin kokeilla, mitä tapahtuisi, jos maitohanat pysyisivät kiinni klo 20-05 välisenä aikana. 

Ensimmäisenä yönä heräiltiin jälleen tiheään. Prinsessa ei kuitenkaan pyytänyt maitoa, vaan tyytyi sylittelyyn ja jumppapallolla pomputteluun. Mutta, että nukahtaisi takaisin? Älä UNTA näe. Vaikka väsymys painoi silmissä ja teki mieli turvautua tissitainnutukseen monta kertaa, en luovuttanut. Pomputtelin jumppapallolla ja lauleskelin. Silittelin ja hyssyttelin. Laskin sänkyyn ja otin salamana takaisin syliin, itkun alkaessa uudelleen. Ja juuri kun pääsin takaisin mukavasti omaan sänkyyni, itkuhälyttimestä kuului jälleen hätähuuto: SYLIIN. Otin hänet väliimme nukkumaan ja sain hänet sen avulla viimein takaisin syvään uneen. Ja hän heräsi syömään vasta 06.30. Olin siis oikeilla jäljillä. Kysymys ei ollut nälästä, vaan turvallisuuden tunteesta. 

Toisena yönä kokeilimme, mitä tapahtuisi, jos näkymätön mies menisi sylittelijäksi minun sijastani. Taisinkin jo mainita aikaisemmin, että se ei onnistunut kovinkaan hyvin. Prinsessa ei meinannut rauhoittua millään. Jälleen kokeilin kaikki mahdolliset keinot, kunnes 04.30 otin hänet väliimme ja annoin maitoa, minkä jälkeen hän nukkui levollisesti pitkälle aamuun. Mietteliäänä odotin seuraavaa yötä, mitä se toisi tullessaan. Kolmantena yönä prinsessa heräsi 03:00. Itkuhälyttimestä kuului iloista höpöttelyä ja jumppaamisen ääntä. Olin niin kuoleman väsynyt, että en jaksanut nousta. Kuuntelin ja ajattelin, että "menen ihan kohta katsomaan. Sitten, jos alkaa itkeä". Jonkin ajan kuluttua säpsähdin hereille. Olin nukahtanut. Vallitsi hiljaisuus. Hiippailin prinsessan huoneeseen. Siellä hän nukkui tyytyväisenä. Oli nukahtanut takaisin ihan itsekseen, ilman sylittelyä tai TISSIÄ. Painelin riemuissani takaisin nukkumaan ja seuraavan kerran hän herätti minut vasta 06.30. Ja tämän kolmannen yön jälkeen prinsessa alkoi nukkua 20-06(07) heräämättä kertaakaan. Ilmeisesti hän hoksasi, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka hän heräisi yöllä kesken unien. Että on ihan ok vain nukahtaa takaisin. HAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAALLLELUJA. 

Ei kuitenkaan pidä nielaista ennen kuin tipahtaa. Tällä hetkellä veikkaan, että ensimmäiselle hampaalle on alettu tehdä kaveria, sillä muutamana yönä on taas herätty itkemään useampaan otteeseen. Sylittely on kuitenkin riittänyt siihen, että prinsessa on malttanut nukahtaa takaisin, joten yöimetykseen en ole enää palannut. Toistaiseksi yöimetyksen lopettaminen ei ole vaikuttanut negatiivisesti muuhun imetykseen, vaan se on jatkunut kiinteiden ohella entiseen malliin. 

Vaikka olen kiitollinen hyvin sujuvista öistä ja siitä, että yöimetyksen lopettaminen näyttäisi sujuvan melko kivuttomasti, jään jollain tavalla kaipaamaan näitä öisiä hetkiä. Erityisesti imetystaipaleemme alkuvaiheessa juuri yöimetykset olivat niitä, mitkä sujuivat alusta alkaen suhteellisen helposti, muun imetyksen ollessa melkoista itkua ja tahtojen taistoa. Imetyshormonit auttoivat jaksamaan, enkä tuntenut väsymystä jatkuvast heräilystä huolimatta. En tule koskaan unohtamaan sitä tunnetta, kun siellä yön pimeydessä nostin pienen vastasyntyneeni rinnalle. Miten hän syötyään nukahti siihen tyytyväisenä huokaisten, kun oli niin hyvä olla. Niihin hetkiin liittyy paljon hyviä muistoja ja henkistä kasvua. Tuntuu jotenkin haikealta ajatella, että nyt se osa imetyksestä on tullut tiensä päähän. Mutta valehtelisin jos väittäisin, että en olisi nauttinut öistä, jolloin olen saanut nukkua 23-06.30 katkeamatonta unta.  

Repaleisia öitä on varmasti vielä luvassa lisää, mutta siitäkin huolimatta tästä eteenpäin tässä talossa tissit nukkuvat öisin. 

comments powered by Disqus