ajatuksia

ISIN TYTTÖ


Usein puhutaan siitä, kuinka äiti on niin kovin tärkeä ja keskeinen osa vauvan arkea. Superäiti. Äiti hoitaa, äiti laittaa, äiti puhaltaa, äiti kokkaa. Äiti tulee ja äiti menee. Noh, minäpä kerron teille yhden jutun: äiti on aina äiti, vaikka sen voissa paistas. Se tiedetään. Entäpäs ne isimiehet sitten? Mitä ne tekee? Niistä puhutaan niin kovin vähän ja itseäni se hieman harmittaa. Toki jokainen perhe on omanlaisensa ja roolit siellä saattavat olla hyvinkin erilaisia ja valtavirrasta poikkeavia. Puhunkin ainoastaan nyt omasta näkökulmastani: meidän perheestä. 

Kerroin, kuinka siellä synnytyssalissa syntyi Ruususen lisäksi kaksi uutta ihmistä: äiti ja isä. Siihen isäihmiseen tässä on nyt tutustuttu kuukauden päivät. Voin nimittäin sanoa, että mikäli näkymätön mies yllätti minut ennekin, nyt niitä uusia puolia vasta onkin alkanut paljastua päivittäin. Hän on ottanut alusta alkaen oma-aloitteisesti todella paljon osaa vauvan hoitamiseen ja Ruusunen menee hänen hierarkiassaan aina ykköseksi. Tämän ovat panneet merkille muutkin läheiset. Kummankin papan ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun he tarkastelivat vaipanvaihtopuuhissa hääräävää näkymätöntä miestä. En voi olla kuin onnellinen siitä, että minun ei tarvitse pyytää miestä vaihtamaan vaippaa tai ottamaan vauvaa siksi aikaa, että pääsen käymään suihkussa. Lisäksi hän hoitaa kodin ja juoksevat asiat silloin, kun minä olen sohvaan ja tissipuuhiin sidottu. Vaunulenkeillä hän suorastaan omii vauvan itselleen. Olen itse myös tietoisesti pyrkinyt osallistamaan miestä kaikkeen mahdolliseen, liikaa hänen tekemisiinsä puuttumatta. Kuten kaikissa asioissa, uskon, että vauvan hoitamisessakin niin monta on tapaa kuin on tekijääkin. Ei ole yhtä oikeaa, eikä minun tapani todellakaan ole aina se paras. Siksi en puutu liikaa. Vauvan hoitaminen ja vanhemmuus on meille kummallekin ihan yhtä uutta: olemme siinä ihan yhtä hyviä tai ihan yhtä huonoja. Siksi yritän olla omimatta vauvaa ja annan miehelle todella vapaat kädet toimia Ruususen kanssa. Kyllä hän osaa. Ja jos hän ei jotain tiedä tai osaa: hän ottaa selvää ja opettelee. Hän etsii googlesta vastauksen pohtimaamme ongelmaan ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Tutkii ja vertailee, pohtii ja kokeilee. Minun ei todellakaan tarvitse miettiä, mitä Ruusunen hänelle merkitsee. Tyttö on hänelle kaikki kaikessa ja enemmänkin. Hän on todella tarkka siitä, miten neidin kanssa ollaan. Hän haluaa hänelle vain parasta. 

Toisinaan Ruusunen laitetaan tissihepulien aikaan jäähylle isin syliin. Usein siinä välissä minä karkaan suihkuun tai teen muita "omia juttuja". Näitä imetyshepuli- ja vaipanvaihtokeskusteluja olen usein salaa kuunnellut ja hiljaa hihitellyt. Muistatteko, kuinka joskus paljastin, että näkymättömällä miehellä on taipumus keksiä lauluihin omia sanoituksia ja puhua "kissojen suulla". Noh, nykyään hän tekee tätä myös Ruususelle. Lauleskelee hömppälauluja ja esittää ääneen, että Ruusunen muka puhuu. 


"Ei niistä tisseistä kuule tuu maitoa, vaikka sä kui nokkisit niitä". 

"Ei ole tissejä tässä sylissä. Tässä sylissä vaa piereskellää ja röyhtäillää kuule".

"Mihis asti ajattelit kiivetä siitä". 


"Ny lähtee, mä revin äiti su nännit irti juurinee". 

"Imetää se maito sielt selkärangasta asti". 

"Gimme some of that milk milk".

"Baby want some milk milk. Gimme some of that good shit". 

"Kato ny plikka ku sunnon naamaski ihan siin maidossa".

"Ei iskä osaa pukea tätä vaatetta sun päälles. Ihan typerän vaatteen äiti valinnu sulle". 

"Sää oot kuule plikka kasvanu ulos tästä jo". 

"Pohjanmaa kaut sitte, täs talos ei maitoo haaskailla".

"Heeeeeeeeei, neiti. Meneeks vähä överiks nyt hei. Onks sun pakko olla noin melodramaattinen. Ei sul o mitää hätää siinä. Ei koko aikaa voi olla tissi suussa. Jaaha, vai maitokilarit. BAARI AUKI JA HETIKI SIT VISSII". 

En tiedä, mitä mieltä te olette isistä ja tyttäristä, mutta minun mielestäni isällä on aina tärkeä rooli naisen elämässä. Olipa se sitten positiivinen tai negatiivinen, minun elämänkokemukseni mukaan isän rooli näyttäytyy hyvin voimakkaasti naisen elämässä ja määrittää paljon sitä, mitä hän tulevaisuudessa vastakkaiselta sukupuolelta haluaa. Siksi minulle oli tärkeää, että sitten jos joskus saisin lapsen, hänen isänsä haluaisi olla hänen elämänsä ensimmäinen supersankari. Onnekseni sellaisen isän minä myös lapselleni sain. Aavistelin jo raskausaikana, että tyttö tulee varastamaan isänsä sydämen ikuisiksi ajoiksi ja minä jään kakkoseksi. Näin siinä on todellakin käynyt, joskin olen asiasta vain tyytyväinen. Annan mieluusti paikkani Ruususelle. Hopee ei o häpee ja eiköhän isimieheltä vielä joskus liikene aikaa äipällekin. On ollut ihana seurata, miten näiden kahden välille on alkanut muodostua suhde, mihin minulla ei ole osaa eikä arpaa. Sen lisäksi, että tyttö näyttää aivan isältään, he myös puhuvat samaa kieltä. Kieltä, mitä minun oli välillä vaikea ymmärtää jo silloin, kun olimme miehen kanssa kaksin. 

Kohta minulla on täällä kaksi taivaanrannanmaalaria. Yhdessä he värittävät sen mieleisekseen.
comments powered by Disqus