arki

JÄÄHYVÄISET KUMEILLE


Nyt on tapahtumassa jotakin hyvin merkittävää! Tai no, ainakin meidän imetystaipaleen näkökulmasta katsottuna ollaan kertakaikkiaan jännän äärellä! Muistatteko, miten TÄSSÄ postauksessa kerroin, että ilman rintakumia imetyksestä ei tule mitään. Niinhän minä luulin.  Kävi nimittäin niin, että kuusi viikkoa täytettyään Ruusunen päätti, että nyt kertakaikkiaan riittää tämä välineurheilu. I'm too old for this shit, hän sanoisi, jos puhuisi.

Kirjoitin imetyspostauksessa, että on hyvä olla tavoitteita. Rintakumista luopuminen jossakin vaiheessa oli yksi asettamistani tavoitteista. Ei siksi, että olisin kokenut huonommuudentunteita tai ottanut siitä jonkinlaisia suorituspaineita. Halusin kumista eroon ennen kaikkea Ruususen masuvaivojen sekä käytännöllisyyden takia. Rintakumin kautta kun kulkeutuu ikävästi ylimääräistä ilmaa pienen masuun ja onhan niiden pesuissa ja keittelyissä oma vaivannäkönsä.

Kokeilin imetystä ilman kumia ensimmäisen kerran muutamia viikkoja sitten. Tuloksena oli tuolloin vain hirvittävä raivari. Muutaman kerran prinsessa kokeili, mutta totesi sitten kovaan ääneen: tuntuu oudolta, en tykkää! Kysyin neuvoja ja kokemuksia Imetyksen tuki ry:n FBsivuilta ja sain paljon rohkaisevia tarinoita siitä, miten rintakuminkin kanssa oli tehty pitkiäkin imetystaipaleita ilman isoja ongelmia. Ilmeisesti rintakumi ei myöskään kovin herkästi vaikuta maidontuotantoon, vaikka niin olin muutamasta lähteestä lukenut. Tästä rohkaistuneena päätin silloin jättää vieroitushommat ja tavallaan hyväksyin sen, että rintakumit nyt vain olisivat osa meidän imetystä. Kunnes tuli eilinen.

Illalla aloittelimme iltatankkausta tavanomaiseen malliin. Yhden hepulin aikana rintakumi putosi, kas kummaa. Hätäpäissään tarjosin paljasta rintaa Raivottarelle samalla, kun kaivoin pudonnutta kumia sohvatyynyjen välistä. Ilmeestäni olisi varmaan pitänyt saada kuva, kun tajusin prinsessan ruokailevan aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Annoin hänen jatkaa ja hetken päästä hepulien taas alkaessa vaihdoimme puolta: jälleen menestys! Näin jatkettiin koko illan, kunnes 21:30 neiti sippasi yöunilleen. Vielä en uskaltanut täysin tuulettaa ja asettelin tuttuun tapaan yötä varten "armeijani", siis neljä rintakumia, valmiuteen. Mutta tiedättekös mitä? NIITÄ EI TARVITTU KOKO YÖNÄ. Kahdella ensimmäisellä heräämisellä aloitin kumin kanssa, mutta nappasin sen melkein heti pois, eikä neiti ollut moksiskaan. Loppuyö meni jo kuin vanhalta tekijältä. Olisin halunnut tanssia! Voiko tämä todellakin käydä näin helposti? WOOOP WOOP, FANFAAREJA JA RUMPUJEN PÄRINÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!

-Kyllä voi. Tänään nimittäin heräsimme uuteen, täysin rintakumittomaan päivään. Kohta päivä kääntyy iltaan, eikä prinsessa ole esittänyt yhtäkään vastalausetta paljaalle rinnalle. Varovaisesti uskallan siis ehkä julistaa jäähyväiset rintakumeille. Pakkaan kuitenkin yhden vielä hoitolaukkuun mukaan, lähtiessämme ulos. Ihan vain varmuuden vuoksi. Sitäpaitsi, tämä tuli nyt jotenkin niin äkkiä, että en kyllä raaskisi kylmästi hylätä uskollisia ystäviäni noin vain. Vaan pakko se kai on, Snif. Tosin, onhan tää ny aika komijaa ilman kolmatta pyörää!


RIP toverit rakkaat. Nyt on aika jatkaa tätä matkaa ilman teitä. (Ehkä)
comments powered by Disqus