äitiys

Joka ilta, kun lamppu sammuu

Aloimme jo melko pian sairaalasta kotiutumisen jälkeen hakea sopivaa iltarutiinia, minkä avulla Ruusunen alkaisi ennemmin tai myöhemmin hahmottamaan yön ja päivän välistä eroa. Tavoitteena oli, että jonakin päivänä prinsessa nukahtaisi iltatoimien jälkeen omaan sänkyyn, itsekseen uneen rauhoittuen. Ilman mobileja, leluja, tissejä tai tutteja, äitiä tai isää. Minun ei nyt varmaan kannattaisi vielä tuulettaa, saati kirjoittaa tätä tähän, mutta sanonpa nyt kuitenkin: se päivä koitti eilen. Sitä en vielä tiedä, aikooko hän ottaa tämän tavaksi, mutta suunta on selvästi oikea. 

Olemme jatkuvasti edenneet tässä "projektissa" Ruususen (ja välillä äidinkin) tahtiin. Haasteita on tuottanut se, että Ruusunen ei ole koskaan huolinut tuttia tai unilelua, eikä malta lopettaa jumppaamista, vaikka olisi miten väsynyt tahansa. Hän on myös aina tarvinnut sekä päivällä että yöllä paljon äidin tai isän apua rauhoittuakseen. Hän ei todellakaan ole sellainen vauva, jonka voisi vain asettaa omaan sänkyyn vatsa pullollaan ja hän nukahtaisi kuin taikaiskusta. Kuulemma sellaisiakin vauvoja on, mutta meidän prinsessamme on hieman toista maata. Projekti vauvan itsekseen nukahtaminen onkin edennyt puolen vuoden aikajanalla seuraavia askeleita pitkin:

  1. Vauva oppi nukahtamaan omaan sänkyyn, perhepedin sijasta. 
  2. Vauva alkoi nukahtaa iltaisin omaan sänkyyn ilman tissiä (tapahtui oikeastaan itsestään). 
  3. Vauva siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen. 
  4. Vauva oppi/oppii nukahtamaan omaan sänkyyn ilman, että äiti tai isä istuu vieressä. 

Paljon on kaikenlaista kokeiltu ja usein muutos on aina tehty juuri oikealla hetkellä. Usein minulle on vain tullut sellainen tunne, että nyt olisi oikea hetki lähteä ottamaan seuraavaa askelta. Olen aina uutta kokeillessani hokenut itselleni, että "aina voi palata takaisin entiseen, jos tämä ei toimi". Viimeisin muutos tehtiin reilu viikko sitten. Ruusunen aloitti 3kk ikäisenä tutuksi tulleen iltakänkkäilyn uudelleen ja saattoi itkeä lohduttomana tunninkin putkeen, kunnes viimein nukahti syliin samalla, kun pomputtelin jumppapallolla. Tähän mennessä olin aina iltarutiinien jälkeen jäänyt Ruususen sängyn viereen istumaan jumppapallon päälle. Nyt en ehtinyt enää laskea häntä sänkyyn asti, kun alkoi joko huuto tai armoton jumppaaminen. Ainoastaan sylissä tai tissillä sain hänet rauhoittumaan ja nukahtamaan uneen. Olo alkoi olla melkoisen lohduton ja minusta tuntui, että olimme ottamassa isoa takapakkia koko projektin suhteen. Juuri samaan aikaan mammakamu Julia kirjoitti blogissaan iltarutiineista ja kyselinkin häneltä hieman vinkkiä tilanteeseemme. Hänen innoittamanaan päätin kokeilla, mitä tapahtuisi, jos jättäisinkin Ruususen iltatoimien jälkeen omaan sänkyynsä hyväntuulisena ja palaisin sylittelemään, mikäli hän alkaisi itkeä. Kokeilin ja jo ensimmäisellä kokeilukerralla sain heittää hyvästit tunnin huutokonsertille. Vaikka kävin neljästi sylittelemässä prinsessaa, hän rauhoittui heti ja viimeisellä kerralla suostui jäämään sänkyynsä nukkumaan. Eilen illalla toivotin jälleen hänelle hyvät yöt, peittelin sänkyyn ja poistuin huoneesta. Olohuoneeseen kuului iloista höpöttelyä ja jumppailua kymmenisen minuuttia, kunnes tuli hiljaista. Hiippailin ovelle kuuntelemaan. Huoneesta kuului ähinää, tuhinaa ja kääntyilyä. Palasin olohuoneeseen ja odotin, milloin itku alkaisi. Mutta se ei alkanutkaan. Hiivin hiljaa huoneeseen ja löysin Ruususen sängystään, 360 astetta kääntyneenä, ilman toista sukkaa, mutta unessa. HAAAAAAAAAAAAAAAAAAAALLLLLELUJA JA RUMPUJEN PÄRINÄÄ. 

Ruususen kohdalla iltarutiinissa tärkeintä on toistuvuus ja ajoitus. Kun samat asiat tapahtuvat samassa järjestyksessä päivittäin, juuri otolliseen väsymyksen aikaan, iltanukutus sujuu helposti. Ruususen yö alkaa lähes poikkeuksetta 20-20.30, mutta mikäli jostain syystä yöunille pääsy venähtää, iltarutiinia noudattamalla hänet saa suhteellisen helposti nukahtamaan ajasta ja paikasta riippumatta. Useimmiten olemme kuitenkin kotona ja iltatoimet alkavat osapuilleen samaan aikaan joka ilta: 

18:45-19:30

Iltapala, iltapesut, puhdas vaippa ja yöpuvun vaihto. Sammutan huoneesta ison valon, laitan verhot ikkunan eteen ja yövalon päälle. Jos näkymätön mies on kotona, hän tulee usein toivottamaan Ruususelle hyvät yöt tässä kohtaa. Olen myös usein tuulettanut huonetta ja tässä kohtaa suljen ikkunan. 

19:30-19:50

Iltasatu, iltatissit 

19:50-20:00

Iltasatu jatkuu, mutta siirrän Ruususen omaan sänkyyn heti, kun tehokas syöminen tissillä loppuu. Usein hän spedeilee tai jumppaa sängyssä omiaan, mutta luen hänelle kuitenkin sadun loppuun. 

20:00 

"Sen pituinen se, tällä kertaa". Sammutan yövalon ja nostan Ruususen sängystä syliin. Sylitellään ja pomputellaan jumppapallolla samalla, kun lauleskelen hänelle tuutulauluja (potpurissa Sininen uni-nuku nuku nurmilintu-tuu tuu tupakkirulla). Kun hän alkaa hieroa silmiään ja on rauhallinen, kuiskuttelen hänen korvaansa, että "on yö ja aika mennä nukkumaan". Pusittelen ja halin ja nostan omaan sänkyyn. Peittelen ja toivotan hyvät yöt, minkä jälkeen poistun huoneesta. Ja sitten hän alkaa usein jumppailla ja höpsöttää. Ja sitten hetken päästä KOP KOP KOPUTETAAN PUUTA hän nukahtaa itsekseen. Tai vaihtoehtoisesti alkaa itkeä, jolloin menen sylittelemään ja toistan tämän viimeisen iltarutiinin kohdan niin monta kertaa, että hän viimein jää sänkyynsä nukkumaan. 

Koskaan ei kuitenkaan voi olla tyytyväinen vallalla olevaan tilanteeseen, vai mitä? Mikäli nyt todellakin on niin, että prinsessa on alkanut löytää keinoja nukahtaa itsekseen, on aika siirtyä projektin viimeiseen vaiheeseen. Kohta viisi: myös isä voi laittaa vauvan yöunille. Niin. Toistaiseksi minä olen ollut vetovastuussa tästä iltanukuttamisesta. Ensin imetyksen takia ja nyttemmin siksi, että Ruusunen ei kovinkaan helpolla huoli isimiestä nukuttajakseen, jos tietää minun olevan kotona. Tavoitteena on kuitenkin, että lopulta periaatteessa kuka tahansa voisi laittaa neidin nukkumaan. Jos nyt näyttää siltä, että kohta neljä alkaa tulla tavaksi, on näkymättömän miehen aika loistaa. Hehheh, tuskin maltan odottaa, että kuulen hänen versionsa Rautavaaran Sinisestä unesta. 

comments powered by Disqus