ajatuksia

Kakkamyrsky, suoraan edessä!

Kaivoin eilen aamulla taas popparit esille seuratessani yhtä värikästä keskustelua Facebookissa, aiheesta lastenvaatteet. Ei ole kunnon kakkamyrskyn voittanutta, kun paremmuudesta keskenään kiistelevät merkkiuskolliset vs. marketti/kirpputori/ketjuvaatteiden suosijat. Miten se voikin niin paljon särkeä mammakultien päätä, mitä muiden muksuilla on päällä tai mihin kukakin rahansa käyttää. Jos ostat käytettyä lapsellesi, olet huono äiti. Jos ostat pelkkää merkkiä, olet huono äiti. Jos ostat molempia, olet huono äiti. Koskaan ei ole hyvä. Puolin ja toisin heitellään paskamutsi -kommentteja ja puetaan marttyyrin viittaa päälle omien valintojen edessä. Ja sitten on aina yksi aikuinen, joka tulee ilmoittamaan hiekkalaatikolle 

 Eiköhän jokainen ole omalle lapselleen paras mahdollinen äiti, vaikka pukisi mitä lapsen päälle. Vaatteet eivät ole äitiyden mittari. 

-Suksi Sudaniin äiti Teresa. Kyllä on. Kyllä pitää olla rodinia tai lapsen tulevaisuus on pilalla. Että pukeutuisi ILMAISEEN ÄITIYSPAKKAUSVAATTEESEEN? Siis kodin ulkopuolella vai? Sellaisia rytkyjä. Ja silti: jos on pelkkää rodinia, niin lapsesta kasvaa taatusti itsekeskeinen kusipää. Samantien. Koska tämä on juuri niin mustavalkoista. This shit is serious.

Usein näissä keskusteluissa eniten ostopäätöksiään joutuvat perustelemaan merkkiuskolliset, mikä on tietyiltä osin erikoista. Toisaalta ymmärrän vanhempia, jotka haluavat pukea lapsensa vain merkkivaatteisiin. Ymmärrän, että halutaan

  • suosia kotimaista käsityötä ja tukea pienyrittäjiä
  • satsata laadukkaaseen materiaaliin 
  • merkkivaatteen kuosi sattuu vain miellyttämään tai
  • hyvällä alennuksella merkkivaatteen saattaa löytää uutena edullisesti, jos tietää mistä etsiä

Ja mikäli taloudellinen tilanne sen mahdollistaa, niin mikä ettei! Jos merkkivaatteen suosija kuitenkin kovaan ääneen parjaa "äitiyspakkauksen rytkyissä tai henkkamaukan halpiksissa kulkevia mukuloita" tai arvottaa ihmisiä sen perusteella, mitä merkkiä tai merkitöntä lapsilla on päällä, en ymmärrä. Sama tietysti yhtälailla pätee toiseen vastapuoleen. Ehkä liiankin usein merkkivaatteiden käyttö rinnastetaan elvistelyyn ja haluun nostaa itsenä "meidän tavallisten ihmisten" yläpuolelle. Tämäkään asia ei YLLÄTTÄEN ole näin mustavalkoinen. Tiedän monia, joilla syyt merkkiuskollisuuteen johtuvat esimerkiksi eettisistä syistä tai halusta ostaa mieluummin vähemmän, hieman kalliimpaan hintaan, kuin halvalla enemmän.

Merkkiuskollisten argumenteista löytyy kuitenkin muutamia sellaisia helmiä, mihin törmätessäni saatan katsoa kieroon kerran, jos toisenkin. Jos perusteluna merkkivaatteen hankinnalle on 

"Haluan pukea vauvani nätisti" 

"Kyllä musta tuntuu hyvältä, kun päiväkodissa tädit kehuu, kun lapset on aina niin kauniisti puettuja"

"En vois kuvitellakaan pukevani mun vauvaa johonki äppakkauksen tai henkkamaukan rytkyihin. Eiks ne oo vähänku köyhille"

"Merkkivaatteessa on niin hyvä jälleenmyyntiarvo"  tai

"Tää lastenvaatehulluus on mulle tällainen aika kallis harrastus" 

en ymmärrä. Onko vain merkki tai kallis yhtä kuin kaunis? Jos se on halpa, se ei voi olla siis kaunis? Jos se on käytetty, se tarkoittaa, että olet köyhä. Niinkö? 

Eniten mietityttää tuo vetoaminen jälleenmyyntiarvoon. Käyttötavara on aina käyttötavara ja käytetty on aina käytetty. Jos ostat tänään 10 000 euron auton, harvemmin saat omiasi takaisin tai pääset voitolle sitten, kun myynnin hetki koittaa. Et, vaikka jälleenmyyntiarvo olisi miten hyvä tahansa. Eikä se, että saatat parhaassa tapauksessa saada parin vuoden päästä 4000 takaisin lämmitä mieltä silloin, kun se raha pitäisi saada käyttöön nyt heti. Käytön aikana tuppaa myös tulemaan kaikenlaisia huomaamattomia kuluja, jotta jälleenmyyntiarvo säilyisi edes jokseenkin järkevänä. Ajatellaan, että olet myymässä nyt sitä 60e maksanutta rodinia. Jos otetaan huomioon pesuainekustannukset, tahranpoistoihin ja muuhun näpertämiseen kuluva aika, sekä vaatteen myymiseen kuluva aika+kustannukset (esim. kirpputoripöydän vuokra ja bensakulut) se, että saat tuotteen myytyä esimerkiksi 40 eurolla on vain pisara meressä. Voihan tietenkin käydä niin, että onnistut jollekin uunolle myymään käytetyn merkkituotteen alkuperäiseen tai jopa kalliimpaan hintaan, mutta en jaksa uskoa, että jokaisen vaatteen kohdalla kävisi niin. Vertaisin tätä rahapelien pelaamiseen. Vaikka tänään olisit voitolla 100e, todennäköisesti todellisuudessa olet jatkuvasti hieman miinuksella, ellet sitten satu voittamaan päävoittoa ja lopeta pelaamista siihen paikkaan. Ja me kaikki tiedämme, miten todennäköistä se taas on. 

Olen myös kuullut, että jotkut äidit jopa kieltävät lapsiaan rymyämästä nämä merkkivaatteet päällään ulkona ja pakottavat lapset pitämään suojapeitettä ruokailun ajan, ettei jälleenmyyntiarvo kärsi.

"Ai  teidän Liisa ei laske liukumäestä"? -Juu ei, koska rodini.  

"Ei ei lapset, tänään ei saa hyppiä kuralammikoissa kun on molot päällä". 

Pehmeet touhuu. En myöskään ymmärrä, jos ostetaan vaatteita osamaksulla tai velaksi, koska on saatava merkkiä, vastaavan markettituotteen sijaan. Visa vinkuu ja äiti syö makaronia kuukaudesta toiseen, mutta onpahan lapsella merkkiä päällä. Perustellaan omaa ostokäyttäytymistä sillä, että kyseessä on äidin oma pikku harrastus. Saatetaan toisessa ketjussa valittaa, miten ei ole todellakaan varaa laittaa lapsilisästä osaa lapsen omalle tilille säästöön, mutta samaan aikaan on kuitenkin varaa harrastaa kalliita merkkivaatteita? Olen ehkä hieman hölmö, kun en ymmärrä tuota logiikkaa sitten alkuunkaan. Olen ystäväni kanssa samaa mieltä siitä, että 

"jos äidil ei o itellä varaa pukeutua Hilfigerii, ni sillo ei pueta sitä vauvaakaa Hilfigerii". 

Olipa kyseessä merkki- tai ketjuvaate, mikäli lapsen pukeutumisesta tehdään

a. äidin oma nukkeleikki, että saadaan kerätä kehuja päikyn tädeiltä ja voidaan ottaa kivoja kuvia instaan 

b. se vaikuttaa oleellisesti perheen talouteen/lapsen mahdollisuuksiin toteuttaa itseään tai

c. on pakko saada, koska kaikilla muillakin on: makso mitä makso

niin ei, en ymmärrä. 

Asetun tässä case rodinissa johonkin sinne välimastoon. Ostan sekä käytettyä että uutta, olipa kyse sitten omista tai Ruususen vaatteista. Uusissa vaatteissa suosin alennusmyyntejä, jolloin ostoskorissa saattaa on niin merkkivaatetta kuin "markettikamaakin". Ostopäätökseeni vaikuttavat hyvin pitkälti vaatteen käyttötarkoitus ja se, mikä senhetkinen rahatilanteeni sattuu olemaan. Joskus merkkivaate vain on yksinkertaisesti laadukkaampi ja parempi valinta. Aina köyhän ei kannata ostaa halpaa. Minulle ykkösasia vaatteessa on se, että se on käytännöllinen, monikäyttöinen, pitkäikäinen ja sitä on mukava pitää päällä. Pyrin aina käyttämään vaatteet loppuun asti, jolloin niiden seuraava osoite on usein roskakori. En ole pätkääkään kiinnostunut kuluttamaan aikaani vaatteiden (tai ylipäätään tavaroiden) jälleenmyymiseen netissä/kirpputoreilla. Jos kulutan tänään esimerkiksi 70 euroa vaatteeseen, mieltäni ei lohduta se, että saatan kovalla vaivalla saada siitä JOSKUS hamassa tulevaisuudessa pienen siivun takaisin. "Se on ku laittas rahaa pankkii ku myy rodinit nettikirppiksellä", joku saattaisi sanoa. Juu näin o. Not my cup of tea. Jos joskus saan aikaiseksi varata kirpputoripöydän, roudaan kaiken sinne mahdollisimman halpaan hintaan, ettei vain tarvitse tuoda niitä rytkyjä takaisin kotiin. Ei voisi vähempää kiinnostaa, maksaako joku yksittäinen riepu itseään koskaan takaisin vai ei. Kunhan saan pöydän vuokrahinnan katettua, se riittää. Useimmiten kuitenkin annan vaatteet ilmaiseksi jollekin halukkaalle tai nakkaan ne vaatekeräykseen. Näistä syistä pyrin myös nykyään ostamaan less is more -ajatuksella.

Ja tämähän on tietenkin vain minun mielipiteeni. Se, että kirjoitan siitä tässä postauksessa, ei tarkoita sitä, että pääni särkisi päivittäin siksi, että joku haluaa pukea lapsensa merkkivaatteisiin päästä varpaisiin. Ilmiönä aihe kuitenkin kiinnostaa, sillä se pomppaa esiin vähän väliä niin Somessa kuin kahvipöytäkeskusteluissakin. Välillä argumentit ovat niin kaukana omasta arvomaailmastani, että en voi kuin pyöritellä päätä. Tällä hetkellä Ruususta ei voisi vähempää kiinnostaa, lukeeko hänen haalarissaan Molo vai Ciraf. Äiti päättää ja enimmäkseen ostan hänelle sitä, mikä miellyttää omaa silmääni. Joskus se on merkkiä, joskus merkitöntä. Myöhemmin prinsessalla on omakin sanansa sanottavana, siitä ei tule olemaan epäilystäkään. Pyrin kuitenkin opettamaan hänelle, että vaatteessa merkki ei aina ole kaikki kaikessa. Ei ole väärin, jos haluaa pukeutua kauniisti. Merkilliseen tai merkittömään. Mielestäni on kuitenkin todella surullista, jos pukeutuminen ja vaatteet määrittävät liikaa sitä, kuka sinä olet ja mitä ajattelet niistä, jotka tekevät valintansa eri näkökulmasta kuin sinä. Puhumattakaan siitä, että päivästä toiseen syödään makaronia kolmella tapaa, mutta onpahan Gugguuta päällä. 

Ps. Varo kakkamyrskyä, prinsessa Ruusunen. Äiti sohii muurahaispesää. 

comments powered by Disqus