vauva-arki

Kakkukirveitä

Muutama ilta sitten tehtiin hammasta antaumuksella. Ruoka ei maistunut koko päivänä, mutta kaikki syötäväksi kelpaamaton meni suuhun senkin edestä. Kuola valuen prinsessa känkkäsi menemään ja iltaa kohden kipu yltyi niin sietämättömäksi, että puurot jäivät kattilaan ja oli turvauduttava kipulääkkeeseen, että prinsessan olo saatiin helpottumaan. Totesin näkymättömälle miehelle, että nyt ei voi olla läpimurto enää kaukana. Aamulla kurkistelin prinsessan suuhun. Tuijottelin vitivalkoisia ja turvonneita ikeniä lannistuneena: ei, ei vieläkään. Prinsessa nappasi vaippaa vaihdettaessa hammasharjan hoitopöydän tavaroiden seasta ja vei sen suuhunsa.

"Niin hienosti sää jo tiedät, mitä sillä pitäis tehä. Vaan rakas kun ensin tarttis saada niitä hampaita, että niitä vois harjailla". 

Sitten ikävä tunne suussa ilmeisesti helpotti, sillä känkkäily loppui kuin seinään ja ruokakin maistui ihan mukavasti. Syykin sille selvisi: ensimmäinen hammas oli kuin olikin löytänyt  tiensä vapauteen. Eilen mummulassa annoin sylissä istuvalle Ruususelle tottuneesti sormeni syrjän pureskeltavaksi. Perhanan ikenet, kun kutisevat aina ja kaikkialla. Vaan mitäpä vielä! Sormea vasten tuntuikin jotakin aivan muuta! Jo oli aikakin. Hartaudella tätä ensimmäistä kakkukirvestä sitten tehtiinkin. 

Ruusunen tulee tässä hammasasiassa ilmeisesti minuun, sillä minunkin neuvolakorttiini on merkitty ensimmäinen hammas puhjenneeksi noin 7kk ikäisenä. Näkymättömälle miehelle taas ensimmäinen kakkukirves oli tullut jo 5kk iässä. Minun puolestani Ruususen hampaat olisivat saaneet odotuttaa itseään vieläkin pidempäänkin, sillä minua pelottaa ajatus imetyksen ja hampaiden yhdistelmästä. Pureminen voisi mahdollisesti olla sellainen syy, miksi saattaisin harkita imetyksen lopettamista. On myös kamalaa katsoa vierestä, kun hampaat kiusaavat pientä päivästä toiseen. Siksi toivon, että ihan jokaista hammasta ei tarvitsisi tehdä yhtä suuren kärsimyksen, paaston, uniongelmien ja känkkäämisen kautta. Onneksi olen kuullut huhuja, että osa hampaista tulee helpommin läpi. Toivossa on siis hyvä elää. 

Tästä lähtien aamu- ja iltarutiineihin lisättäneen hampaan (heh) harjaus. Olemmekin hammasharjaan jo hieman tutustuneet ja ainakin vielä Ruusunen on kokeillut sitä mielellään. Mielenkiinnolla myös odotan, lähteekö sormiruokailu uudenlaiseen nousuun tämän puhjenneen hampaan myötä. Sen verran tehokas pureskelija neiti on ollut jo pelkkien ikenien varassa, että kohta syömisen suhteen on varmasti enää vain taivas rajana! Nimestään huolimatta kakkua ei näillä kirveillä työstetä silti vielä pitkiin aikoihin. Sen verran tylsä äiti on. Mutta ehkäpä jotain kivoja muffinsseja simppelin ohjeella, kenties. Kenties. 

comments powered by Disqus