meilletuleevauva

KUMMITUSJUTTUJA

Viimeinen raskauskolmannes ja alustavat ristiäis-/nimiäis-/nimipohdinnat herättivät alitajunnassa kyteneen ajatuksen tulevan lapsemme kummeista. Kenet haluaisin lapseni kummiksi? Kenet näkymätön mies haluaa? Montako kummia pyydetään? Koska pyydetään? Miten pyydetään? Kävin ensin keskustelua itsekseni, ennen kuin otin asian puheeksi miehen kanssa. Tutkin jälleen kerran keskustelupalstoja aiheen tiimoilta ja törmäsin blogikirjoitukseen, joka tiivistää mielestäni kaikki oleellisimmat asiat, mitä kummeja pohdittaessa kannattaisi ottaa huomioon. Suosittelen tutustumaan, mikäli painiskelet saman pohdintatehtävän parissa. (Ohjeita ekakertalaisille: näin valitset kummin)


Kaikista asioista en ole täysin samaa mieltä, mutta tietyt jutut kolahtivat omaan tajuntaan aika kovaa ja saivat ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta:

"1. Ei kannata automaattisesti valita kummiksi parasta ystävääsi. Oletko varma, että ystävyys kantaa myös perhe-elämässä? Onko paras ystävyys automaattisesti paras kummeus?

2. Älä oleta, että lapsettomalla kummilla olisi yhtään enempää aikaa/kiinnostusta kummilapselle kuin omia lapsia jo omaavilla. 

3. Älä oleta, että kolmen kilometrin päässä asuva kummi näkisi kummilastaan yhtään sen useammin kuin kolmensadan kilometrin päässä asuva.

4. Mieti kummivalinnassa vastavuoroisuutta. Kuka nauttisi eniten lapsen kanssa olemisesta?

5. Puhun tässä kummin valitsemisesta, mutta itse asiassa pitäisi puhua kummin pyytämisestä. Älä sano kummille, että valitsimme sinut kummiksi, vaan sano, että pyydämme sinua kummiksi. Kerro samalla, mitä häneltä odotat. Kerro, että et pety, jos hän ei suostu kummiuteen (tietenkin, jos asia on niin, että et pety), sillä molempien odotusten ja toiveiden olisi hyvä kohdata". 

(Hei meillä valvotaan, 2015.) 

Entäpä kummien lukumäärä ja valintaperusteet? Nykyisin kirkosta eroamisten lisääntyessä yksikin kummi riittää, sillä poikkeusluvan tähän saanee kohtalaisen helposti. Itselläni on kaksi kummia, kun taas esimerkiksi sisarellani on kolme kummia. Muistan, miten olin tästä aina lapsena jotenkin tosi kateellinen. Toisella oli enemmän kuin minulla, hahhah. Terveisiä vaan äidille ja isälle: tämä taitaa olla niitä ainokaisia asioita, missä ei mennyt nallekarkit tasan. No, tästä ikuisesti katkeroituneena halusin itse lapsellemme enemmän kuin kaksi kummia. Luku kolme taas tuntui vajavaiselta. Viisi olisi liikaa, joten päädyin lukuun neljä. Näkymättömälle miehelle tuntui olevan aivan sama, mikä kummien lukumäärä olisi. Ei se määrä, vaan se laatu. Niin, neljä jaettuna kahdelle on kaksi. Minä valitsisin kaksi, näkymätön mies kaksi. Lopullisen päätöksen teimme yhdessä niin, että kumpikin oli lopputulokseen tyytyväinen. Tulevat kummit valittiin lopulta niin, että 1+1 tuli kummankin suvusta ja  1+1 kummankin ystäväpiiristä. Miksi näin?

Noh. Sukulaissuhde takaisi sen, että kyseiset tyypit tulevat olemaan joka tapauksessa jollain lailla lapsen elämässä mukana. Uskoimmekin molemmat, että näiden kahden kohdalla kummius ei tuntuisi ”taakalta” tai ”vastuulta”, koska kumpikin haluaa joka tapauksessa olla tulevaisuudessa osa lapsemme elämää. Tämä taas veisi painetta pois kahdelta muulta kummilta, jotka valittaisiin ystävien keskuudesta. Tästä voidaan olla montaa mieltä, niin kuin esimerkiksi linkkaamassani blogitekstissä, mutta meistä se tuntui luonnolliselta ratkaisulta. Emme myöskään halunneet automaattisesti pyytää pariskuntia kummeiksi. Valitettavan usein käy niin, että eron tullessa toinen kummeista vain jää pois.  Joskus toinen kummi muodostuu joka tapauksessa etäiseksi, koska kumpikaan vanhemmista ei välttämättä tunne kyseistä tyyppiä kovin hyvin ja siksi myös suhteen muodostaminen lapseen on haasteellista. Toiset taas kokevat luonnollisena, että esimerkiksi parhaan ystävän ohella toiseksi kummiksi valitaan automaattisesti tämän ystävän puoliso. Se on ihan fine, mutta ei tuntunut meille oikealta ratkaisulta.

Olen myös törmännyt keskusteluihin, missä nainen valitsee lapsen kummit ja nimet diktaattorin elkein, koska hän on raskaana ja tekee suurimman työn. Itse olin asiasta eri mieltä (vaikka etenkin nimiasiassa haluaisin hieman ehkä jyrätä tämän argumentin turvin). Yhdessä olemme lapsen halunneet ja yhdessä tämä matka kuljetaan. Isällä on yhtä suuri oikeus vaikuttaa tulevan lapsen asioihin, olipa sitten kyseessä nimi tai kummin valinta. Painotin myös näkymättömälle miehelle, että pohtii valintaansa tulevan lapsen näkökulmasta. Sillä lapsen elämään tässä nyt ollaan ihmistä pyytämässä. Itse koin asian suhteen aluksi suuria paineita. Tuntui, että täytyisi hirveästi perustella omaa valintaa ja valmistautua siihen, että kuitenkin sitten joku pahoittaa mielensä, kun pyyntö ei osukaan omalle kohdalle. 
Linkkaamani blogikirjoituksen vinkit toimivat omassa valinnassani parhaana apuna: aina ei kannata valita sitä ilmeisintä vaihtoehtoa. Kuka nauttisi kummiudesta kaikkein eniten?

Halusin pyytää valittuja tyyppejä kummiksi joululahjan muodossa. Lähdinkin etsimään kummikutsu -hakusanalla runoa tai vastaavaa, minkä turvin kysymyksen voisi suorittaa. Sopivaa ei kuitenkaan tuntunut löytyvän millään, joten loppujen lopuksi päädyin soveltamaan useampaa runoa ja sepitin omia juttuja sekaan. Parhaita pätkiä löysin täältä: Ristiäis/Nimiäis-kutsuja ja kummipyyntöjä.
Lopputuloksena muodostui kirje vauvalta tuleville kummeille. Kirje laitettiin joulukortin väliin ja itse joulukortissa kysymys toistettiin vielä uudelleen. Lisäksi pelasin varman päälle ja liitin kortteihin lahjonnan muodossa yhden euroarvan. Tiedän, että arvat ovat aina hieman kyseenalaisia lahjoja. Aina on olemassa riski, että ystävä kiskaiseekin valitsemastasi arvasta päävoiton. Yritäpä siinä sitten olla katkeroitumatta. Siksi euroarpa onkin turvallinen lahjontamuoto, koska päävoitto on ”vain 1000€”. Pystyisin ehkä elämään sen kanssa, jos joku sattuisi raaputtamaan esiin tuon päätähuimaavan potin. Sitten ei tarvinnut enää kuin jännittää, minkälaisen vastaanoton kummipyynnöt saisivat. 

Vaikka runossa painotettiin, että hetki olisi vielä aikaa miettiä, saimme vastaukset yllättävän nopeasti. Ehkäpä arvaattekin jo, kuinka meidän kävi. Tätä postausta ei olisi nimittäin kirjoitettu, jos olisimme saaneet kieltäviä vastauksia. Ilokseni voinkin todeta, että pienokaista odottaa nyt kolme kummitätiä ja yksi kummisetä. Kieltämättä aika sekalainen seurakunta siitä muodostui, mutta lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Aikamoiset persoonat saimme nimittäin narratuksi mukaan lapsemme "hengelliseen kasvatukseen". Ja toisaalta, eipä meidän perheessä ole koskaan menty minkään valtakunnan normien mukaisesti, joten miksi olisimme tässäkään asiassa toimineet kaikkein ilmeisimmällä tavalla?


Kuvassa näkyvä isosisko liittyy oleellisesti tapaukseen <3. 

comments powered by Disqus