ajatuksia

KYMPPIKERHO

Oletko koko ikäsi ollut alipainoinen ja haaveilet lisäkiloista? Minulla on nyt ratkaisu ongelmaasi: hankkiudu raskaaksi. Toinen kolmannes alkaa lähestyä loppuaan ja tällä viikolla pääsin kymppikerhoon. Toisin sanoen painoa on kertynyt tähän mennessä osapuilleen kymmenen kiloa. Ahdistaako? Eipä oikeastaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni paino nousee ilman, että teen yhtään mitään sen eteen. Olen nimittäin taistellut painoni kanssa aina, tahtomattani siellä toisessa ääripäässä. Ulkopuoliset ovat lapsuudestani asti nähneet painostani ja kehonkuvastani vaivaa enemmän kuin olisi ollut tarpeen. En ikinä unohda sitä, kun kutosluokalla jouduin painotarkkailuun, koska terveydenhoitaja oli vakuuttunut siitä, että minulla oli syömishäiriö tai kun seiskaluokalla eräs tuttu poika tokaisi kassajonossa kaikkien muiden kuullen, kuinka hänelläkin on isommat tissit kuin minulla. Olen kulkenut pitkän matkan hyväksyäkseni itseni tällaisena kuin olen. Olen tällä hetkellä pikemminkin iloinen kuin surullinen: kerrankin paino nousee ilman varsinaisia ponnisteluja. Ja vieläpä hyvästä syystä.

Liian usein luullaan, että luontaisesti hoikka ja pienikokoinen on tyytyväinen olotilaansa. On väärin sanoa ääneen, että olisi mukava painaa hieman enemmän tai olla fyysisesti paremmassa kunnossa. On väärin sanoa ääneen, että pitäisi syödä herkkuja vähemmän ja liikkua enemmän. Juoda enemmän vettä. On väärin valittaa, että jaloissa on selluliittia. Olethan laiha ja hoikka, ei sinulla ole varaa valittaa. Toiset tavoittelevat hoikkuutta päivästä toiseen siinä onnistumatta ja sinä se vaan valitat, vaikka sinun ei tarvitse tehdä mitään. Newsflash: epäterveellinen ruokavalio vaikuttaa samalla tavalla laihan hyvinvointiin kuin ylipainoisen, vaikka vaa’an lukema ei heilahtaisi suuntaan tai toiseen. Myös laihoille ihmisille kertyy selluliittia ja kehossa voi olla enemmän rasvaa kuin lihasta, erityisesti sisäelinten ympärillä. Laiha voi olla fyysisesti heikommassa kunnossa kuin ylipainoinen. Laihuus ei ole oikotie onnellisuuteen ja laihat kamppailevat usein myös ulkonäköpaineiden keskellä. Jostain syystä yhteiskunnassamme on myös ihan OK kommentoida hoikkia ja laihoja ihmisiä täysin vapaasti. Kun on päiväkoti-ikäisestä 26 vuotiaaksi saakka saanut kuulla enemmän tai vähemmän huomautettavaa pienikokoisuudestaan tai ulkonäöstään, katson että minulla on oikeus iloita lihomisesta yhtä paljon kuin lihavalla on oikeus iloita laihtumisesta.

Raskauden alussa mietin, miten suhtautuisin painoon ja sen tarkkailuun neuvolassa. Odotin ensimmäistä käyntiä mielenkiinnolla, koska en omista vaakaa. Neuvolatäti painotti minulle jo heti alussa, miten tärkeää on, että kohdallani paino nousee tasaisesti ja ehkä jopa hieman enemmän kuin normaalipainoisella odottajalla. Laihtuminen raskausaikana ei tulisi minun kohdallani kysymykseen, pikemminkin tavoiteltaisiin jopa hieman runsaampaa painonnousua. Olisi suotavaa, jos raskauden jälkeen jäljellä olisi hieman ylimääräistä. Tämän keskustelun jälkeen päätin itseni kanssa, että en ota asiasta stressiä. Syön normaalisti, kuten tähänkin asti ja katson, mihin se johtaa. Kymmenen kiloa kuulostaa ääneen sanottuna hurjalta. Etenkin kun ajatellaan, että vielä on kolmisen kuukautta jäljellä ja vauva tulee ottamaan vielä isoja kasvupyrähdyksiä. Mielestäni vaa’an lukemaa oleellisempaa on kuitenkin se, mitä peilissä näkyy ja miltä minusta fyysisesti tuntuu. Ylipäätään se, että en omista vaakaa on ollut hyvin helpottava tekijä pitkin raskautta. Suosittelisin samaa ratkaisua jokaiselle raskaana olevalle, olipa lähtötilanne painon suhteen mikä tahansa. Kun kotona ei ole mahdollisuutta seurata painon kehitystä reaaliajassa, sitä ei tule pahemmin edes ajateltua. Vaikka raskaus tuo mukanaan myös paljon ei toivottuja ominaisuuksia, kuten selluliittia ja raskausarpia, suhtaudun pääsääntöisesti kehoni muutoksiin ja painonnousuun positiivisesti. Sisälläni kasvaa uusi ihminen. Miksi en olisi iloinen siitä, että kehoni kykenee tähän kaikkeen? Elämässä ei mikään tule ilmaiseksi ja mielestäni selluliitti takapuolessa tai raskausarvet vatsassa ovat halpa hinta siitä, että olen saamassa jotain mittaamattoman arvokasta tilalle. Jos jonkun muun pää kipeytyy kehoni epäkohtien tuijottelusta, uskon sen olevan enemmän pois häneltä kuin minulta. 


Tietysti valehtelisin, jos väittäisin ettei huonona hetkenä iske hirvittävä kateus niitä odottavia äitejä kohtaan, jotka laittavat virheettömyyttä huokuvia odotuskuviaan Instaan. Olen kuitenkin nainen ja heikkoina hetkinä kateus vie mennessään. Yritän kuitenkin viimeiseen asti taistella näitä ulkonäköpaineita ja naisille luotuja ”muotteja” vastaan. Haluan myös opettaa lapselleni, että vaa’an lukema ei kerro välttämättä mitään ihmisen terveyden todellisesta tilasta. 

Tärkeintä on se, miltä sinusta TUNTUU, ei se miltä sinä NÄYTÄT.


comments powered by Disqus