arki

LAPSEN ISÄ

Kuten teksteistä on saattanut käydä ilmi, en ole odotukseni kanssa yksin. Lapseni isä on todellinen mysteeri, toisinaan minulle itsellenikin. Älkää käsittäkö väärin! Yhteistä taivalta on osapuilleen neljä vuotta takana, mutta välillä havahdun ajattelemaan, että taas olen havainnut jotakin uutta tästä miehestä. Jos tamperelaisilta ystäviltäni kysytään, hän on skitsofreenisen mieleni aikaansaannos. Hannaa ja Satua lukuun ottamatta kolmen ja puolen vuoden aikana kukaan ystävistäni ei nimittäin koskaan tavannut tätä mysteerimiestä, jonka luokse väitin tasaisin väliajoin matkustavani. Vielä suurempi vitsi oli se, että väitin miehen tulevan toisinaan luokseni Tampereelle. ”En mä kyllä voi olla ihan varma, et oliks se edes se, koska näin sen vaan nopeesti kaupassa”, Hanna totesi myöhemmin, kun yritin muille vakuutella hänen todistaneen miehen olevan olemassa. Koska raskaus ei kuitenkaan ala itsestään (?), tamperelaisten keskuudessa on nykyisin alkanut elää uskomus näkymättömästä miehestä. Voin raottaa hieman tätä salaisuuden verhoa ja kertoa muutamia tekemiäni havaintoja tästä mysteerimiehestä. Ehkä yritän tällä todistaa, että hän ON OLEMASSA. Siispä, näkymätön mies:



  • Viettää suurimman osan ajastaan virtuaalimaailmassa, Destinyä pelaillen ja pelikavereidensa kanssa höpötellen. Jonain päivänä nauhoitan salaa niiden keskusteluja. Joskus joudun myös antamaan palautetta, kun mies komentelee pelikavereitaan. 

”Enhän mä oo tänää ollu niil ilkee” 
”Kuinni” 
”Noku mä oon nyt yrittäny olla niil kiltimpi ku sä sanoit et mä oon niille ilkee”. 


  • Inhoaa Facebookkia ja oikeastaan kaikkea muutakin SOMEA. Näkymättömän miehen Facebook päivittyy ainoastaan, jos joku muu merkitsee hänet julkaisuun. Kysy ny: miksi hän sitten on siellä?! Tarina ei kerro. 
  • Pilaa kaikki radiohitit, laulamalla niiden kertosäkeisiin omia sanoituksiaan. Sitten kun kuulen laulut joskus uudelleen, kuulen päässäni vain näkymättömän miehen versiot lauluista. ”Rakas onnea matkaaaaan, sinä ansaitset turpaaaaaan”. 
  • Ei pysty keskittymään ikinä elokuvien/sarjojen herkkiin kohtauksiin, vaan alkaa aina hassutella tai pilailla niiden kohdalla kovaan ääneen. 
  • Keksii kissoille jatkuvasti uusia lempinimiä, joita sitten viljelee anteliaasti vähintään viikon putkeen. Kuumimmat hitit ovat nyt Von Pippelson ja Pappelson… 
  • Selostaa kissojen tappelua ja sepittää muutenkin kissojen ”muka ajatuksia” ääneen. 
  • Naureskelee unissaan kovaan ääneen, eikä muista siitä aamulla mitään. 
  • Herää lähes joka aamu viimeistään klo 7, mutta juo silti aamukahvit vasta sitten, kun minäkin nousen ylös. 
  • Hermostuu aina, kun tiuskin autoa ajaessa ympäröivälle liikenteelle: ”lakkaa melttoomast siin”, mutta ei huomaa tekevänsä itse ihan samaa ollessaan kuskin paikalla. ”Ei saaatana, mikä idiootti. Kortti pois tollasilta apinoilta”. 
  • Syö aina niin kauan, kun ruokaa on tarjolla. Olipa kyse sitten kunnon ruoasta tai herkuista. Vaikka kuinka olisi maha täynnä. Kysyy myös joka kerta, otanko lisää, vaikka tietää, että en ikinä santsaa. Sitten valittaa, kun on ähky olo. Kiittää myös aina ruoasta, vaikka se olisi pahaa. 
  • Naureskelee ruokakuvausharrastukselleni. ”Jaaha, ruoka on kuvattu. Joko saa syödä”. 
  • Avaa aina oven ja kantaa kauppakassit. Maksaisi myös aina ruokaostokset, jos antaisin luvan. 
  • Lellittelee kissoja, erityisesti Pipaa. Antaa aina nuolla lautasen ja jakaa ”kuuspinnasen” eli 6% banaania sisältävän jogurtin Jalon kanssa. 
  • Innostuu jostain asiasta aina kausiluontoisesti, suorastaan maanisella tavalla ja sitten äkisti vaihtaa seuraavaan. Usein tämä ilmenee erilaisten naposteltavien merkeissä. Profeel-jogurttimania vaihtui juuri Viiliksiin ja tällä hetkellä on menossa myös Battery-mania. Pakko saada joka päivä. "Mä tankkasin just sun autos täytee bensaa ni sä VARMAA voit tuoda mulle kaupasta YHDEN BATTERYN". 
  • Kertoi tavatessamme, että ei juurikaan pidä makeasta. Silti irtokarkit pitää syödä HETI KAIKKI ja litra jäätelöä katoaa parempiin suihin, jos en pidä oikeuksistani kiinni. Jos irtokarkkipussista puuttuu muutama hänen suosikkinsa, hän tivaa heti: "missä MUN KARKIT on oikee”? Hän ei katsokaas oikeastaan edes pidä makeasta. Niin.
Eräänä aamuna hän poistui äkisti keittiöön kesken pleikkapelin. En kiinnittänyt asiaan huomiota, olin uppoutunut omiin juttuihini koneella. Hetken päästä mies marssii voitokas ilme naamallaan olohuoneeseen, vaatteet märkinä. ”Kodin henki on juuri lentänyt keittiömme lävitse”, hän ilmoittaa ylpeänä. Oli ilmeisesti tiskannut. Työn raskaan raataja.

comments powered by Disqus