arki

MAALTA KAUPUNKIIN


Viime viikolla hurauteltiin maalta kaupunkiin, kahteenkin otteeseen. Torstaina kävin aamukahvittelemassa Rouva Karhukorven ja maailman suloisimman pikkuneidin kanssa Pirkkalassa. Päiväkahvit keiteltiin Pajon suolan, Henkan ja Sakun kanssa Amurissa. Elina teki EHKÄ MAAILMAN PARASTA MARJAPIIRAKKAA. Sain luvan jakaa reseptin tänne blogiin myös, palataan siihen myöhemmin. Kävin torstaina pyörähtämässä kaupungilla ja siellä oli juuri perinteinen Hämeenkadun Appro alkamassa: voi sitä nostalgian määrää. Tuli törmättyä muutamaan vanhaan opiskelukaveriinkin; missäs muualla ne tulevat restonomit olisikaan kuin approilemassa ;). Totesin moneen kertaan tuon päivän aikana, miten kova ikävä on Tampereelle. Kyllä se vaan edelleen niin kodilta tuntuu. Jonain päivänä me vielä muutetaan sinne takaisin!

Reissu oli oikein tuottoisa, sillä rouva Karhukorpi lykkäsi mukaani kaksi paketillista heille jo pieniksi jääneitä vaippoja sekä tukivyön tulevaa töihin paluuta silmällä pitäen. Jokinen taas oli tuonut vauvalle tuliaisia ulkomailta; lahjapussista löytyi body, harsoliinoja ja ruokalappu. Kotiin ajellessa hymyilin varmaan koko matkan. MISTÄ NÄITÄ IHANIA IHMISIÄ TULEE MUN ELÄMÄÄN? Olispa aina loma, niin ehtisi nähdä useamminkin. Rouva Karhukorpi vinkkasi myös sunnuntain Lastenvaatekarnevaalista. Päätin heti, että siellä haluan lähteä pyörähtämään. Kuinkas sattuikaan, että olimme sopineet siskon kanssa Ikeareissun juuri sunnuntaiksi. Alkujaan piti suunnata Raisioon ja sisko suorastaan hyppi ilosta, kun ilmoitin suunnitelmien muutoksesta:

”Ei ei ei ei eiei eieieie en mää haluaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa” 

”Haluatpas”. 

”Ei MULLE mitään vauvaa tuu”. 

”Ei niin, mutta MEILLE TULEE. Sun pitää osallistua myös. Muuten oot huono täti”.


Vaadittiin maanittelua, lahjontaa ja kiristystä, ennen kuin hän suostui tähän ylimääräiseen visiittiin Pakkahuoneelle. Tietysti lupasin ajaa, eihän se raukkaparka olisi selvinnyt ikinä Tampereen keskustassa, kun Poriinkin pitää aina ajaa ”turvareittiä”.


Onneksi tuo vinkuintiaani tuli otettua mukaan. Ostamisvimmaa hillitsee huomattavasti se, että toinen paahtaa kojulta toiselle sata lasissa kovaäänisesti huokaillen. Vähän väliä hän totesi: ”Jes, me ollaa kierretty jo puolet”. ”Toi on tyttöjen väri ;)” ja ”toi on ihan poikien vaate ;)”, hän totesi aina kun pysähdyin tarkemmin pohtimaan jonkin vaatteen mahdollista ostoa. Olen yrittänyt puhua näkymätöntä miestä ympäri tässä sukupuolen salailuasiassa, koska kuten näette, eräiden tahojen arvailut asian suhteen alkavat käydä vitusti hieman hermoilleni. En edes viitsi mainita äitiä ja Pasia tässä yhteydessä, katkeaa verisuoni päästä muuten.

Kaiken kaikkiaan Lastenvaatekarnevaali oli mielestäni hyvin organisoitu tapahtuma. Vaikka matkalla maalasimme kauhukuvia hysteerisistä lastenvaatemammoista, saimme huomata paikalla olevan hyvin maltillista ja mukavaa sakkia. Kyynerpäätaktiikkaa ei tarvittu, eikä pahaa silmää jaettu. Myyjät olivat todella aktiivisia tuotteiden esittelyn suhteen. Korttimaksu toimi moitteetta, joskin monet (minä itse lukien) olivat varautuneet käteisellä, mikä nopeutti asiointia entisestään.

Pyrin miettimään ostoksia maltillisesti. Tutustuin tuotteisiin sekä valmistajiin ja otin käyntikortteja erityisiltä suosikeiltani. On tämä netti niin kätevä nykyään, kun pienilläkin tekijöillä on melkein kaikilla omat kotisivut. Erityisesti mieleeni jäivät muun muassa Sikaihana, Höö design, Lempi, Melli Ecodesign, KotiMai design, Hellädesign ja Nöpsispuoti. Palaan varmasti heidän tuotteidensa pariin vielä uudelleen. Aivan ihania kuoseja ja kivoja juttuja myös aikuisille. Muutama juttu tarttui kuitenkin jo messuilta mukaan: en vain voinut vastustaa kiusausta.



Myssy/Sikaihana, Pipo/Sikaihana, Tumput/Nöpsis, Tumput/Sikaihana


Housut/Lempi








Tunnin kierreltyämme siskolta alkoi huumori loppua. Hän totesi, ettei tähän tuskaan enää Ikealihapullat auta. Päätin viedä hänet neitsytmatkalle Friends and Brgrsiin. Saatiin se hymy takaisin hänenkin kasvoilleen. Siinä kohtaa hymy hyytyi uudelleen, kun päätimme Ikeareissun päätteeksi pyörähtää vielä Ideaparkissa. 
”Siel on muuten aika paljon kivoja lastenvaateliikkeitä”. 

”EI EI E IEI EI EI EI MÄ VIEN SUT AINAKI KOSTOKS JOHONKI KOIRAMESSUILLE…. Mä soitan äitille et sä kidutat mua”. 

Ikeareissu sekä ylimääräinen kierros Ideaparkissa alkoi käydä jalkojen päälle. Pahin ostomania oli jo tyydytetty messuilla, mutta paljon tuli bongattua potentiaalisia vaihtoehtoja. Varmasti palaan loppuvuodesta sinne uudelleen. Sisko totesi, että ensi kerralla minun kannattaa pitää lähteä äidin kanssa, häntä saattaisi enemmän kiinnostaa vaatteiden hypistely kuin häntä. Siskoa kun jaksoi tässä kohtaa enää kiinnostaa vain Musti ja Mirri. Kotimatkallakaan ei jännitystä puuttunut, sillä navigaattori ohjasi meidät jotain aivan ihme rakettireittiä Huittisiin. Pelkkiä peltoja ja peurojen invaasio. Hengissä kuitenkin selvittiin. Näkymättömän miehen ja kissojen muodostama raati oli kotona vastassa, valmiina arvosteluun: 



"Eiks sun pitäny jotai huonekaluja mennä kattoo", totesi näkymätön mies. 
Jalo nuuski vaatteet läpi: "NOT kinosted, hooman"

Pipaan voi sentään luottaa. Ihan sama, mistä on kyse: Pipa approves. 


"Mäki oon sikaihana, vai mitä mamahooman".

Lopuksi vielä linkkilistaus omista suosikeistani: 


comments powered by Disqus