meilletuleevauva

MASUKUVIA +muita kuulumisia


Tapoin aikaa taas yhtenä aamuna. Taivas oli kerrankin selkeä ja aamupäivän valo pääsi valaisemaan nätisti makuuhuonetta. Päätin hyödyntää tilaisuuden ja otin TAAS muutamia masukuvia muistojen laatikkoon. Eikö jo riitä? -NO EI. Tiedän nyt jo, että tulen todella vielä ikävöimään tätä jalkapallomasua. Näistä tuli mielestäni tosi kivoja. Tykkään paljaan ihon ja farkkukankaan välisestä kontrastista. Sääli, ettei tuo paita mene tällä hetkellä kiinni hahhah. 

Lähiaikoina kuvissani on vilahtanut toisinaan kiharaa tukkaa. Jos joku epäilee, että jaksaisin väkertää ne joka päivä suoritusraudalla niin ehhhhheeeeeeeeeei. Kiharrinta en edes omista, koska mielestäni suoristusraudalla saa helpommin ja nopeammin. En myöskään ole ottanut permistä. Kiharat ovat seurausta yöllisestä hollantilaisesta letistä. Minulla on hieman taipuisat hiukset, joten kihara pysyy niissä kohtalaisen hyvin ilman mitään tujumpia aineita. Aamulla olen vain avannut letin ja suihkinut hiuksiin kevyesti suolasuihketta ja lakkaa. Kiharat muuttuvat päivän mittaan mukaviksi laineiksi, ellen sitten sutaise niitä jonkinlaiselle nutturalle. It's magic.

Hiuksista tuli mieleen. Ne ovat paksuuntuneet tosi paljon tässä raskauden aikana. Kuulemma johtuu hormoneista ja siitä, ettei hiuksia vain irtoa samaan tapaan kuin normaalisti. Pelkään jo, mitä tapahtuu sitten, kun vauva syntyy ja hormoniheittelyt vievät tukan mennessään. Olen kuullut kauhutarinoita tähän liittyen. Ja minä kun juuri sain tukan hoidettua kuntoon! Oma sävyni on myös tummunut hivenen raskauden aikana. Ei se enää lapsuudesta tuttu blondi ollut muutenkaan, mutta nyt tyvessä on selkeästi huomattavissa tummempaa vivahdetta. Olen perinyt hiusteni värin Herr Heikkoselta. Hänellä oli lapsena aivan vaalea tukka, nuorena kullanruskea ja sitten yht'äkkiä se muuttui tummaksi (?!). Kunnes harmaantui reppana, hahha. Tapahtuuko tämä sama kummallisuus minullekin? Jään mielenkiinnolla seuraamaan.  



Alkuperäinen tarkoitukseni oli patistaa näkymätön mies mukaan kuvaussessioihin. Olen nimittäin vaatinut sitä jo useampaan otteeseen, sillä haluaisin muutamia kuvia meistä yhdessä ennen kuin vauva syntyy. Tämä on kuitenkin ollut aika haasteellinen juttu, sillä mies ei ole tippaakaan kiinnostunut valokuvauksesta, saati valokuvattana olemisesta. Meistä ei siis sattuneesta syystä ole ainuttakaan yhteiskuvaa olemassa. Puhumattakaan raskausajan kuvista. Muttakun MINÄ haluaisin edes muutaman. Saisi albumiin tai kehyksiin muistoksi. 


"Mihin ne tulee, emmää halua". 


Niin.... no, aikahan kului näissä minun ja vauvan kahdenkeskisissä kuvauksissa niin nopsaan, että paras valo oli jo menetetty siinä kohtaa, kun näkymätön mies olisi suostunut viimein poistumaan pleikkarinsa äärestä kuvattavaksi. Ehkä siis joku toinen päivä. 



Todettakoon näiden kuvien kautta, että tällä hetkellä Ihmiskoe nro 1 etenee mukavasti: maha on pysynyt edelleen arvettomana. Wooopwooop. Vannomatta paras kuitenkin, onhan tässä vielä aikaa jäljellä. Maha on kutissut venyessään sen verran tiuhasti, että olen lisännyt öljyämisen myös aamuun. Jep, napa se vaan venyy, mutta muuta täällä ei sitten tapahdukaan. Kaikki ennakoivat olotilat ovat kadonneet savuna ilmaan. Ilmeisesti vauva päätti edellisen neuvolakäynnin jälkeen, että ei kiusallaankaan saavu ennen aikojaan. Hän on selkeästi asettunut lähtökuoppiinsa, mutta tuntuu viihtyvän yksiössään siitä huolimatta. Lähipäivinä hän on ollut todella aktiivinen, aivan kuin todistaakseen: "hyvin mahtuu, ei mitään kiirettä pihalle". 

Olo on ollut viimeiset kaksi viikkoa erinomainen. Olen käynyt joka päivä muutaman kilometrin kävelyllä ja tehnyt aamuinilloin kunnon venyttelyjumppasessiot. Tuntuu, että on pysyttävä liikkeessä tai muuten olo huononee selkeästi ja paikat menevät jumiin. Maha on pudonnut tosi alas ja sen myötä alaselkä ja jalat ovat aika kovilla. Liikunta ja venyttely on tuonut tähän selkeästi helpotusta, sillä olen nukkunut myös paremmin viimeiset pari viikkoa. 

Vaikka olen valmistautunut siihen, että tässä saattaa mennä vielä muutamia viikkoja ennen kuin tapahtuu, odottavan aika alkaa olla pitkä. Tammikuisten FBryhmässä vauvauutiset käyvät kuumana ja kaikki muut saa vauvan paitti mää. Näkymätön mies taas varmaan haluaisi, että olisin raskaana ikuisesti/voisimme jotenkin skipata synnytyksen ja tulla vain vauvan kanssa kotiin. En saa käydä enää yksin missään ja pienikin ähkäisy aiheuttaa hänessä sätkyukkoreaktion. Rassukka. Psssst, katsokaa: sain kuin sainkin hänet osallistumaan yhteen kuvaan! 



Tästä kuvasta tuli ehdoton suosikkini. Voi, KYLLÄ, todistetusti näkymätön mies on todellinen. 
Tai niin, mistäs te sen tiedätte, voihan nuo olla naapurinkin kädet. Muahhah. 

Katsokaapas muuten kuvaa tuosta navan vierestä, vasemmalta: ettei vain olisi vauva näkyvissä pienenpienesti <3.

Meidän rakas. Kohta nähdään. 
comments powered by Disqus