äitiys

Merkillisiä vaatteita

"Musta ei sit ainakaan ikinä tuu mitään lastenvaatehulluu. En tajuu, mikä järki on maksaa lastevaatteest nii paljo ku se menee vaa hetke". 

Muun muassa näin olen uhonnut moneen kertaan ennen kuin minulla edes oli lapsia. Ehheh, vai niin, Heikkonen. Suhtautumistani lastenvaatteisiin sekä niiden ympärillä pyöriviin keskusteluihin voisi kutsua eeppiseksi takinkäännöksi. Nyt, kun seuraavan vaatekokoon siirtyminen vaanii jälleen nurkan takana, tuosta moneen kertaan käännetystä takista ei taida olla jäljellä enää edes taskuja. Tällä viikolla olen muun muassa löytänyt itseni Nokialta, Papun pop up -tapahtumasta sekä tehnyt kimppatilauksen tammimammojen kanssa Gugguun synttärialesta. Puhumattakaan whatsupissa kuumana käyvistä kirppiskyttäyksistä, mitä harrastamme mamien kanssa urakalla. Frillaaaaaaaaatifrilaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa kas näin kääntyy takki ja takki kääntyy näin. Huomaan äkkiseltään kuuluvani Facebookissa melko moneen merkkivaatteiden kirppisryhmään ja Ruususen kaappiin on eksynyt seuraavassa koossa merkki jos toinenkin. Kyllä, tähän on tultu. Että mitähän vittua Heikkonen? Antakaas, kun selitän (koska senhän osaan). 

Vaatteista puhuttaessa minulle tärkeintä on silmää miellyttävä printti/malli/sävy ja vaatteen mukavuus, maksoi mitä maksoi. Ennen Ruususta minulla ei ollut juurikaan kokemusta lastenvaatteista. Ei kiinnostanut, oliko vaate merkkiä vai merkitöntä, uusi vai käytetty. Jos halusin sen, ostin sen kummemmin asiaa miettimättä. En tiennyt merkeistä mitään, enkä siitä mikä on in ja mikä on out. Hyvä kun tiesin, mikä ero on bodylla ja potkuhousuilla. En tiedä edellämainituista seikoista edelleenkään paljon, mutta nyt muutamat pukineet puettuani, pestyäni sekä jälleenmyytyäni tiedän, mitä haluan hyvältä lastenvaatteelta. Haluan, että vaate

  1. istuu sirorakenteiselle lapselle kuin hanska. Se ei häiritse hänen liikkumistaan, valu polviin tai näytä siltä, että se on hänelle neljäsataa numeroa liian iso. 
  2. kestää toistuvia tahranpoistoja, pesuja sekä lapsen liikkumista, menettämättä malliaan/sävyään/printtiään vain muutaman pesukerran jälkeen.
  3. on mukava, monikäyttöinen, pitkäikäinen, mieluiten kotimainen ja/tai ekologista tuotantoa, sekä miellyttää silmääni (myöhemmin toki  myös Ruususen silmää).
  4. säilyy yhden lapsen käytön jälkeen sellaisessa kunnossa, että myyntihetken koittaessa vaatteesta saa edes sen verran, että se maksaa ajan ja vaivan, mitä jälleenmyyminen FBkirpparilla tai vanhanliiton kirpparilla vie. 

Nyt, kun vaatekoko on vaihtumassa kohta kuudetta kertaa, huomaan kallistuvani yhä useammin ostopäätöstä tehdessä merkillisten puoleen. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että 8kk kokemukseni perusteella ne ovat vastanneet asettamiini vaatimuksiin merkittömiä paremmin. Tämä on korostunut erityisesti silloin, kun olen tehnyt löytöjä kirpputorilta. En koskaan lakkaa hehkuttamasta käytettynä ostamaani Herra Hauki -bodya, joka kesti tuplakoon ansiosta Ruususella kahden vaatekoon verran ja jatkoi sen jälkeen edelleen priimana matkaansa Ylöjärvelle, pikku Sennan käyttöön. Myös jälleenmyydessä merkilliset katoavat "avkvyvjonojonojonomullemullemulleostanostan", ilman kovinkaan suuria ponnisteluja. Merkittömät taas pyörivät tälläkin hetkellä puoli-ilmaiseksi kirpputori Keisarinnassa, oltuaan sitä ennen myynnissä kolmella eri FBkirppiksellä tuloksetta. Siinä missä merkillinen on tuottanut minulle iloa ensin hyvänä kirppislöytönä, sitten loistavana käyttökokemuksena sekä positiivisena jälleenmyyntiyllätyksenä, merkitön on nostanut vitutukseni huippuunsa kulahtaessaan/hajotessaan jo ensimmäisen tai toisen pesukerran jälkeen. Puhumattakaan siitä vitutuksesta, mikä tästä kirpputorisäädöstä näiden euronkauppariepujen kanssa on noussut. Voisin käyttää sen ajan muuhunkin. 

Jatkuvan merkilliset vs. merkittömät keskustelujen lisäksi törmään jatkuvasti erilaisissa Someryhmissä tähän, että vaivalla säästetään, jotta saadaan se yksi tai kaksi merkkivaatetta juhla/hienosteluvaatteeksi. "Se on sijoitus". Arkena lapsi pukeutuu 70-90% merkittömään. Tätä satunnaista sijoitusta varjellaan kuin kalleinta aarretta, eikä parhaassa tapauksessa pidetä ollenkaan. Kun ei raaski, ettei hajoa tai tule tahraa kalliiseen puseroon. Sitten myyntihetken koittaessa kiukutellaan, kun vaatteesta ei vähästä käytöstä ja varjelusta huolimatta saadakaan omia takaisin. Tai pyydetään rikkinäisestä/likaisesta/kulahtaneesta järkyttävää ylihintaa, koska "tämä on rodini/maksoin itse tästä näin ja näin paljon". -No voi voi ja lämmin leipä. Melko kallista hienostelua, ettenkö sanoisi. Tämä on jälleen tällainen epäsuosittu mielipiteeni, mutta EN YMMÄRRÄ. Sillä minä ostan vaatteen käyttöön. Olipa se sitten merkillinen tai merkitön. Se maksaa sen, mitä se maksaa ja sitten kun Ruusunen konttaa se päällään pitkin maita ja mantuja ei auta kuin toivoa parasta.

Valtaosa "merkeistä" on suunniteltu ja tuotettu kestämään kulutusta, lapselta toiselle. Hienostuneluvaatteeksi ostettuna tämä merkitys valuu hukkaan, eikä tällöin voida puhua järkevästä/ekologisesta hankinnasta. Ja mitä siihen hienosteluun ylipäätään tulee, eikö loogisempaa olisi hienostella halvalla merkittömällä, jolloin hinta ja käyttökertojen määrä vastaisivat paremmin toisiaan? Just saying. Ja hän, joka väittää sijoittavansa lastenvaatteisiin, ei tiedä ilmeisesti sijoittamisesta kovinkaan paljoa.

Asia ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Ruususen vaatekaappiin eksyy edelleen myös merkittömiä vaatteita. Myös merkittömien joukosta on löytynyt todella positiivisia yllättäjiä, jotka ovat kestäneet käyttöä merkillisten veroisesti, elleivät paremminkin. Kuitenkin sellaiset vaatteet, joiden ennustan olevan kovassa käytössä, valitsen mieluummin hyväksi havaitsemieni/muiden äitien kehumien joukosta. Ja useimmiten ne löytyvät merkillisten repertuaarista.

Olen pyrkinyt nykyisin ostamaan Ruususelle harkiten, less is more -periaatteella. Ostan mieluummin yhden hyvän kuin viisi huonoa. Tämä on selvästi lisännyt harkintakykyäni ostopäätöksiä tehdessä. Mietin tarkkaan, tuleeko vaatteelle riittävästi käyttöä ja millä tavoin sitä on mahdollista yhdistellä. Kyttäilen alennuksia ja kirpputoreja. Ja kuin huomaamatta, Ruususta odottaa seuraavassa koossa melko minimalistinen vaatekaappi, mistä 90% on löydetty alennuksesta tai kirpputorilta.

Niin myönnettävä se sitten kai on. Iski se sitten minuunkin: lastenvaatehulluus. Tähän sairauteen löytyy kai parannuskeino viimeistään sitten, kun Ruusunen haluaa vaikuttaa pukeutumiseensa. Mutta siihen asti, äiti sekoilkoot ja näkymätön mies kauhistelkoot.

"Blaa!Blaa! ja picopicoo. Saatanan tohtori vei picon nenän edestä". 

"Siis sit ku mä pääsen tonne yhtee kirppisryhmää ni mulla lähtee nii lapasesta".

"Kyl te ootte iha pehmeit", näkymätön mies totesi kuunnellessaan sivusta minun ja mamien kirppisääniviestittelyä. 

#hupsistasaatana#äitionvähännolo#takinkääntö

comments powered by Disqus