ajatuksia

MILLOIN RASKAUDEN VOI JULKISTAA?

”Pelko”? 

”Mmmmm”? 

”Koska raskaudesta voi kertoa läheisille”? 

”Idiootti, ei koskaan. Koskaan ei ole turvallista aikaa. Ei ole maagista 12 viikkoa, minkä jälkeen kaikki on hyvin. Keskenmeno voi sattua koska tahansa viikolle 22 saakka. Tuulimuna, keskenmeno, keskeytynyt keskenmeno. Ja sitten on kohtukuolema. Sekin saattaa tapahtua hetkenä minä hyvänsä. Ymmärrätkö, että ihminen saa alkunsa vain muutamasta solusta. Mitä vaan voi mennä vikaan. Synnytyksessä voi mennä jotain vikaan. Koska tahansa JOTAIN VOI MENNÄ PIELEEN. Ja mitä useampi siitä tiesi, sitä useammalle sä sen joudut selittämään. Sitäkö sä haluat? My advice: älä kerro kenellekään. Eipähän tarvitse selitellä”. 

Koska on oikea hetki astua ulos raskauskaapista? Tätä pohdin paljon Varpun raskauden ja erityisesti uuden raskauden alkuvaiheessa. Pelon kanssa ei kannata keskustella, hänen maailmankuvansa on kovin mustavalkoinen. Asiat eivät kuitenkaan usein ole mustavalkoisia, ihmiset ovat. Google ja läheisten kokemukset saivat minut vain enemmän pyörälle päästä. Älä nyt ainakaan ennen niskaturvotusultraa kerro kenellekään, korkeintaan lapsen isälle ja parhaalle ystävälle. Kerroin heti plussattuani ja liityin jokaiseen olemassa olevaan Someryhmään. Kerrot sitten kun se näkyy. Rakenneultran jälkeen on varminta tulla kaapista ulos, silloin pahin aika on ohitse. Mielipiteitä on yhtä monta kuin odottajia. Jokainen niistä on oikea. Miksi? Annan seuraavan vastauksen tähän ikuisuuskysymykseen: oikea hetki kertoa raskaudesta riippuu täysin sinusta itsestäsi. VAU, kertakaikkisen tyhjentävä ja kaiken kattava elämänviisaus. Miten onnistuin tiivistämään yhteen lauseeseen jotakin näin viisasta? Noh, vaikka olen näissä lapsiasioissa melko noviisi, olen joutunut pohtimaan samaa kenellekerrotaankoskakerrotaan -ongelmaa monessa muussa käänteessä. Niinpä, ajattele. Sinun ei tarvitse edes olla raskaana, jotta voit hyödyntää tätä Heikkosen kaiken kattavaa teoriaa. Anyway, etsi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

1. Millainen sinä olet? 

Olet ison muutoksen edessä. Miten yleensä suhtaudut uusiin tilanteisiin ja niistä muille kertomiseen. Oletko arkielämässäsi avoin vai sulkeutunut? Jos sinulle tapahtuu jotain ihanaa, kerrotko siitä heti kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella? Ehkä muutamalle läheiselle? Vai pohditko asioita pitkään ensin itsekseni. Saatko voimaa siitä, että vain sinä tiedät, mihin suuntaan elämäsi on menossa. Olipa vastaus tähän kysymykseen mikä tahansa, se on aina oikea vastaus. Olemme kaikki erilaisia ja katsomme asioita aina omista lähtökohdistamme, peilaten sitä aikaisempiin kokemuksiin. 

2. Miten suhtaudun vastoinkäymisiin ja negatiivisiin muutoksiin

Lähdetään siitä oletuksesta, että lähtökohtaisesti suurin osa raskauksista alkaa ja päättyy normaalisti. Kaikki on niin sanotusti alusta loppuun hyvin. On kuitenkin mahdollista, että jossakin vaiheessa ilmenee vastoinkäymisiä. Osa niistä on niin raskaita, että et ole välttämättä koskaan aikaisemmin kokenut vastaavaa. Ajattele hetki elämääsi ja sen isoja käännekohtia. Muistele raskainta vastoinkäymistä, jonka elämä on sinulle tähän mennessä tarjonnut. Miten selvisit sen aikana ja sen jälkeen? Käsittelitkö asian yksiksesi vai oliko sinulla joku erityinen tuki? Keskeisintä on miettiä, miten käsittelet hankalia tunteita. Pärjäätkö pitkälle oman mielesi voimin vai kaipaatko yhden, jopa useamman henkilön tukea? Muista, että ei ole väärää vastausta. Mielen lujuus ja kyky sietää eriasteisia vastoinkäymisiä on hyvin yksilöllistä. Tähän vaikuttavat hyvin pitkälti myös lapsuudessa ja nuoruudessa opitut keinot ja mallit käsitellä vaikeita asioita. Joskus reaktiot voivat olla niin voimakkaita, että et tahdo tunnistaa itseäsi. Mitä paremmin tutustut itseesi, sitä paremman vastauksen löydät tähän kysymykseen. 

3. Kenelle kerrotaan 

Palataan hetkeksi vielä tähänastisen elämäsi raskaimpaan vastoinkäymiseen. Miten läheisesi kokivat asiat silloin. Kuka seisoi vierelläsi sekä ylä- että alamäessä? Ne ihmiset, joille kerrot iloiset uutiset ensimmäisenä eivät kaikesta huolimatta ole ehkä parhaimpia kriisinhallintahenkilöitä. Vastoinkäymisen yllättäessä saatat löytää itsesi lohduttajan roolista, vaikka sinuahan tässä piti lohduttaa. Mieti lähipiiriäsi ja sen yhteisöllistä voimaa, miten te yhdessä suhtaudutte vaikeisiin tilanteisiin? Kuka ottaa jaksajan roolin, kuka on vahvin? Se vahvin pärjääjä saattaakin joskus olla se, joka kaipaa eniten lohdutusta. On myös hyvä pohtia, miten suhtaudut salaisuuksiesi vuotamiseen. Ihminen on yleisesti kärjistäen kohtalaisen huono pitämään minkäänlaisia salaisuuksia, erityisesti niitä iloisia. Tulet huomaamaan, että vaikka miten painottaisit kertomasta kenellekään, useimmiten iloinen salaisuus kerrotaan vähintäänkin yhdelle ihmiselle; useimmiten puolisolle, sukulaiselle tai ystävälle. Miten suhtautuisit siihen, että salaisuutesi lukisi kryptisenä arvoituksena kaverisi Facebook-statuksessa? Olisiko se itsellesi ok, vai näkisitkö sekunnissa punaista? 

4. (Älä unohda puolisoa)

Odotatko yksin vai puolison kanssa? On keskeistä muistaa, että vaikka olisit löytänyt vastaukset kaikkiin näihin esittämiini kysymyksiin, puolisosi saattaa olla eri mieltä asiasta. Keskustelkaa, pohtikaa yhdessä, mikä on teidän perheelle paras ratkaisu. Vaikka sinä olet fyysisessä mielessä vetovastuussa, raskaus on kuitenkin teille yhteinen. Odotus ja palkinto sen päättyessä on yhteinen. Siksi myös puolisollasi pitää olla oikeus mielipiteeseen ja sinun tulee antaa sille tilaa, vaikka se poikkeaisi omastasi. Trust me, se jos joku on varmasti tämän pohdinnan vaikein hetki. 

Tämä teoria on siis täysin omaa keittiöpsykologiaani, eikä pohjaudu minkäänlaiseen faktatietoon siitä, miten asiat pitäisi tehdä oikein. Itse olen aina ollut avoin. Sukumme on etenkin äitini puolelta hyvin perhekeskeistä ja tiedämme hyvin pitkälti reaaliajassa toistemme asiat. Kaveria ei jätetä ja toisen tukena seistään kaikissa tilanteissa. Ensimmäisen raskauden kohdalla odotimme kuitenkin tästä huolimatta ”maagista 12 viikkoa”. Raskaudesta tiesivät tätä ennen vain muutamat. Sitten saimmekin kylmän suihkun ja ongelmat alkoivat jo np-ultrassa, vaikka meidän piti vain mennä katsomaan meidän vauvaa. Varpun odotuksen aikana minulle paljastui vertaistuen maaginen voima. Ilman läheisten, ystävien, työkavereiden ja hoitohenkilökunnan tukea olisimme näkymättömän miehen kanssa olleet hukassa. Jälkikäteen itseäni jäi harmittamaan, että veimme salailulla 12 viikkoa odotusaikaa ja kaikkea siihen kuuluvaa rakkailta ihmisiltä, joiden kanssa olemme aina ennen jakaneet niin ilot kuin surut. Siksi uuden raskauden alussa oli selvää, että niille kaikkein rakkaimmille kerrotaan heti. He saisivat tällä kertaa jännittää kanssamme alusta loppuun. Oliko tämä sitten oikea ratkaisu? Muistatko, mitä aluksi sanoin? Se oli oikea ratkaisu meille. Jälkiviisaana voisin todeta, että minun olisi ehkä pitänyt myös kuunnella näkymätöntä miestä enemmän ennen kuin kerroin raskaudesta useammalle. Hän kun taas tykkää salaisuuksista, minun ollessa huomattavasti avoimempi. Onneksi hän on kuitenkin tottunut neljän vuoden aikana tähän lörpöttelevään luonteeseeni. 

Pipa/Siskon aamuiset pohdinnat/Jalo

Takaisin alkun. Mistä tietää, milloin raskaudesta voi kertoa? Voit kuluttaa useita tunteja aikaa etsien vastausta netin keskustelupalstoilla tai haastatella loputtomiin kaikkia raskaana olleita tuttuja. Se on ihan hyvä keino. Mielipiteitä on aina hyvä kuunnella, olipa kyse sitten uuden paidan hankinnasta tai isosta elämänmuutoksesta. Usein muut näkevät jotain sellaista, mitä et itse huomaa. Heillä saattaa olla kokemusta, mikä itseltäsi vielä uupuu. Toinen tapa on kääntää katse itseen. Jos kuitenkin mietit, kuka sen päätöksen loppujen lopuksi tekee, uskon, että löydät ainoan oikean vastauksen kysymällä sitä itseltäsi. 




comments powered by Disqus