vauva

Minä olen 3kuukautta

MINÄ PIDÄN SIITÄ, KUN MINUA HOIDETAAN hoitopöydällä, lattialla, sängyllä, ihan kuinka vaan: kunhan siellä hassutellaan samalla. Tosin, alan jo hieman kyllästyä siihen hoitopöydän Bonanaamaan, enkä enää jaksa hirveästi sille jutustella. Perhosista tykkään edelleen, mutta sen Bonan voisi kyllä jo vaihtaa. BOOOOOOOOORINGBOORINGBONANAAMA. Alan myös olla niin vikkelä, että minun kanssani saa olla jo aika tarkkana hoitopöydällä. Äiti vähän väliä saarnaa iskälle, että minua ei saa jättää hetkeksikään valvomatta. Ihan kuin iskä ei sitä muka itse tietäisi. Hölmö äiti. 

MINÄ PIDÄN: NYRKEISTÄNI. Korjaan: en pidä, vaan RAKASTAN nyrkkejäni. Joskus minä vain katselen niitä, mutta useimmiten laitan toisen suuhun. Ihaninta olisi, jos saisin ne mahtumaan sinne samaan aikaan. Siinä en ole vielä täysin onnistunut, mutta yritän kyllä kovasti. Minä pidän musiikin kuuntelusta sekä siitä, kun minulle lauletaan. Minusta on ihanaa leikkiä sylissä tai leikkimatolla lelujeni kanssa. Pidän siitä, kun saan hypistellä erilaisia esineitä ja asioita. Minä pidän siitä, kun kasvojani päin puhalletaan. Silloin vedän nopeasti keuhkot täyteen ilmaa ja alan kikattaa. Pidän siitä, kun näen tuttuja kasvoja. Eniten minä pidän äidin ja isin kasvoista. Pidän ihan hirveästi kattolampuista ja tarkastankin aina uudessa paikassa kaikki lamput ensimmäisenä. Pidän siitä, että pääsen aamulla aina äidin ja isin väliin pötköttämään ja höpöttämään. 

MINÄ EN PIDÄ: vaatteista. Minä haluaisin olla alasti tai vaippasilteen. Vaatteet päällä tulee aina niin kuuma. Minulla on karhun veri, niinku iskällä. En minä vaatteita tartte. Onneksi iskä aina venyttää kaikkia minun vaatteitani niin, että ne ei puristaisi mistään. Äiti siitä aina sille motkottaa. En pidä vieläkään tuteista ja nyt hoksasin, että tuttipullossahan on tutti myös. Siis ei jatkoon. En pidä. En myöskään pidä päiväunista ja usein taistelenkin viimeiseen asti, että pysyisin hereillä. Jotenkin minut silti aina huijataan höyhensaarille ja pidänkin aina kovan palaverin sitten, kun huomaan tulleeni huijatuksi. En myöskään pidä turvakaukalon turvavöistä, ahtaista kaula-aukoista, pipoista, rokotteista tai mittojen ottamisesta neuvolassa. 

MINÄ OLEN: valloittava persoona. Hymyilen paljon ja katson aina suoraan silmiin, kun minua puhutellaan. Olen enää vain harvoin pahalla päällä ja silloin kun olen, minulla on usein ihan oikeasti jokin huonosti. Olen oppinut kuukaudessa ihan hirveästi uusia taitoja ja esittelen niitä mielelläni kaikille. Välillä herään yöllä kesken unien harjoittelemaan tai muistelemaan päivän aikana oppimaani uutta juttua. Olen rohkea ja reipas, vaikka uudet asiat hieman jännittävät minua alkuun. 

Tänään minä olen kolme kuukautta. Olen aikamoinen räpätäti sille päälle sattuessani. En juurikaan vielä vierasta ja melkein kuka tahansa voi ottaa minut syliin. Kuluneiden viikkojen aikana olen alkanut kiinnostua ihan hirveästi ympäristöstäni: täällähän on paljon muutakin kuin äidin syli ja boobsit! Äiti ei sitä aina muista ja välillä minun täytyy kovaäänisesti kertoa, että minulla ei ole aina nälkä ja ei, minä en halua olla sylissä enää ihan jatkuvasti. MInä olen jo iso tyttö, enkä pidä siitä, että minua kohdellaan kuin vastasyntynyttä pikkuvauvaa. Kyllä minua saa jo hiukan reippaammin käsitellä ja leikittää! 

Käymme äidin kanssa aika paljon mammakerhon tapaamisissa ja hiljalleen olen alkanut viihtyä lattialla muiden vauvojen kanssa. Olen kuukaudessa kasvanut tosi nopeasti ja äiti on joutunut vetistellen pakkaamaan ensimmäiset pieneksi jääneet vaatteet pois. Kävipä muutaman kanssa niinkin, että eivät ehtineet päälleni kuin kerran ja hups, ne olivatkin jo pieniä. Sain tässä kuussa ihan ikioman pinnasängyn ja olenkin nukkunut siellä jo muutamia öitä ihan kokonaan. Toisinaan minä kuitenkin haluan päästä äidin ja iskän viereen ja silloin minä teen kaikki temput, että saan tahtomani läpi. Pääsääntöisesti meidän yöt sujuvat hyvin ja äiti usein sanookin, että minä olen hyvä nukkumaan. Paitsi päiväunia. Niitä minä en oikein välittäisi enää nukkua, koska minulla on niin kova kiire katsella ja tutkia ympäristöäni. Tai sitten minä opettelen uusia taitoja, kuten esimerkiksi omien polvieni taputtelua.

Minusta on mukavaa, kun saan olla vatsallani sylissä tai leikkimatolla. Sängyssä makoillessani kiepsuttelen itseäni ihan miten sattuu ja sekös äitiä ja iskää naurattaa. Viihdyn myös parhaiten pystyasennoissa. Kehtoasennossa minua ei saa pitää enää ollenkaan: sanoinhan jo, minä en ole enää mikään pikkuvauva! Minä kuljen äidin mukana kaikkialle, useimmiten meidän uudessa kantorepussa. Minusta oli tosi jännää, kun palautimme pulloja kauppaan. Repun uumenista minä salaa vilkuilin ja hymyilin viereisen palautusautomaatin äärellä seisovalle setämiehelle. En malta enää nukkua kauppareissuilla, koska siellä on niin paljon katseltavaa. Lisäksi muut asiakkaat tulevat usein tervehtimään minua, olinpa sitten vaunuissa tai repussa. Äitiä se ei haittaa, hänestä on kivaa,  kun ihmiset kehuvat minua suloiseksi ja ihanaksi. Minustakin se tuntuu mukavalta.

Ruokailuhetket ovat ihania, sekä omani että muiden. Tarkastelen mielelläni sitteristä, miten ruoka katoaa äidin tai isin suuhun. Mitä isompi ja värikkäämpi suupala, sitä suuremmalla innokkuudella minä toimitusta seuraan ja kommentoin. Iskä odottaa jo kovasti, että saisi alkaa minulle antamaan maistiaisia, mutta äiti sitä toppuuttelee. Ei kuulemma ole mikään kiire. 

Sellainen minä olen. Kolmen kuukauden ikäinen prinsessa Ruusunen. Äidin ja isin silmäterä. Rakas, rakas, rakas, rakas, rakas, äiti aina kuiskaa minun korvaani. 

comments powered by Disqus