ajatuksia

Minä olen 4kuukautta

MINÄ PIDÄN SIITÄ, KUN MINUA HOIDETAAN nopeasti. Minä olen aivan liian kiireinen viettääkseni hetkeäkään hoitopöydällä. Onko turhempaa ja typerämpää asiaa kuin esimerkiksi vaipan vaihtaminen? Minä protestoin nykyään tätä vaippa-asiaa ihan urakalla. Aina juuri silloin alkaa kummasti venytyttää tai sitten pitää harjoitella kääntymisiä. Minusta on hauskaa, kun minua hoidetaan jossain muualla kuin omalla hoitopöydällä. Olen ottanut tavaksi, että aina mammakerhossa käyn vierailemassa muiden hoitopöydillä. Ikinä ei tiedä, minkälaisia katseenvangitsijoita kamujen hoitopisteistä löytyy! On myös tosi hauskaa, jos vaippaa vaihdetaan lattialla tai sängyllä. Silloin, jos joskus, äitiin tulee todellakin vauhtia! Hän kun aina pelkää, että minä teen kiusallani pissat juuri silloin, kun se ei olisi lainkaan hauska juttu. Minäkö muka sellaista kiusaa tekisin! Pois se minusta! 

MINÄ PIDÄN: siitä, kun minua kutitellaan masusta tai äiti pistää pehmolelut kipittämään minun masuani pitin ylös ja alas. Samalla hän pitää hassuja ääniä. Pakkohan siinä on kikattaa mukana! Siitä äiti riehaantuu aina entisestään. Minä pidän myös siitä, kun minut nostetaan syliin niin, että peppu nojaa kyynertapeisiin ja jalat nousevat rintalastaa pitkin olkapäille. Sitten pitää pyöriä vinhasti ympäri tai tehdä erilaisia jumppaliikkeitä: hitsi se on hauskaa! Minä pidän silmälaseista, höpöttelystä, sinisen eri sävyistä, alasti hengailusta, silittelyistä ja suukotteluista, iskän hassutteluista, unipupusta, Baby Sleep Sound -sovelluksesta, autolla ajelusta, vaunuilusta, jumppaamisesta, ruokailujen seuraamisesta, käsistäni, omasta äänestäni, kattolampuista ja värikkäistä esineistä. Minä pidän myös siitä, kun iskä kilisyttää lusikkaa kahvikupissaan aamuisin. Äiti ei pidä siitä. En ymmärrä, miksi ei. Mieletön ääni! 

MINÄ EN PIDÄ: vaatteista tai oikeastaan mistään, mikä liittyy pukeutumiseen. En pidä siitä, kun en pääse etenemään tai saa sitä, mitä haluan. En pidä päiväunista ja taistelenkin aina viimeiseen asti, pysyäkseni hereillä. Ja sitten kun nukahdan, en oikein tykkää heräämisestä. Aina on nälkä tai vaippa märkä tai jotain muuta pielessä. En tykkää olla yksin, vaan haluan aina olla mukana porukoissa. 

MINÄ OLEN: iloinen, leikkisä, sosiaalinen ja valloittava. 

Tänään minä olen neljä kuukautta. Olen kasvanut ihan hirvittävän nopeasti. Niin nopeasti, ettei äiti meinaa pysyä menossa mukana. Aina se yrittää ahtaa minulle liian pieniä vaatteita päälle ennen kuin ymmärtää, että taas minä olen kasvanut niistä ulos. Tästä pukeutumisesta palaveerataankin usein, sillä minä en niin välittäisi pitää vaatteita laisinkaan. Olen myös oppinut ihan hirveästi uusia taitoja, nopeassa tahdissa. Olen harjoitellut todella kovasti, joskus jopa unissani. Välillä öisin täytyy myös pitää palavereja, koska päivällä on ollut niin kova kiire tehdä kaikkea muuta. Äiti ja iskä eivät jostain syystä yhtään arvostaneet näitä öisiä kokouksiani. Erityisesti äidillä alkoi hymy hyytyä, joten nyt lähiakoina olen ottanut heidän toiveensa huomioon ja yrittänyt pyhittää yöt lepäämiselle. 

Sain kuluneen kuukauden aikana ihan ikioman huoneen. Se päivä oli kyllä todella hauska, kun muutto tehtiin. Oma huone taisi olla äidille aika kova pala, koska ihan muutaman yön se on vasta onnistunut pysyttelemään poissa sieltä. Minä kyllä tykkään nukkua siellä, ikiomassa sängyssäni. Kunhan palvelu pelaa silloin, kun jotakin tarvitsen. Tähän asti se on kyllä pelannut oikein hyvin, ellei jopa paremmin kuin ennen. Olen nimittäin alkanut saada ilallla maitoa pullosta! Mikäs sen hienompaa, kun päivän päätteeksi saa masun nopeasti täyteen. Kyllä siinä sitten kelpaa nukahtaa unipupu kainalossa! 

Minusta on kuoriutunut aikamoinen veijari. Tykkään höpötellä kauheasti ja hymyilen paljon. Naureskelen kovaan ääneen ja kokeilen erilaisia ääniä. Kaikkein hauskin on sellainen muriseva kurkkuääni, mitä pidän erityisesti silloin, kun haluan varastaa huomion kokonaan itselleni. Alan jo tunnistaa minulle tuttuja kasvoja ja ääniä. Erityisen iloiseksi minä tulen aina silloin, kun iskä on ollut töissä ja palaa kotiin. "Missä sä oot ollu koko päivän oikee", minä aina kysyn häneltä ja alan heti kertoa, mitä kaikkea me ollaan äidin kanssa tehty hänen poissaollessaan. 

Aika paljon me äidin kanssa puuhastellaankin. Yleensä kerran pari viikossa käydään jossain kylässä, joko mammakerhossa tai sitten sukulaisissa. Minä pidän rutiineista ja siitä, että päivän aktiviteetit suunnitellaan minun tarpeideni mukaisesti. Annan kyllä aika kovaa palautetta aina silloin, jos totutusta poiketaan tai tapahtuu muuten vain jotakin todella yllättävää. En oikein pidä muutoksista ja suhtaudun uusiin asioihin hieman varauksella. Taidan tulla isääni siinä asiassa, ainakin niin äiti väittää. Silti toisinaan minä kyllästyn helposti, esimerkiksi leikkimatollani. Silloin lelut pitää vaihtaa eri paikkoihin tai ottaa kokonaan pois, koska en minä nyt joka päivä samoja juttuja jaksa tehdä tai katsella. 

Äiti sanoo, että minä olen ihana ja helppo vauva. Niinhän minä olen. En minä tahallani koskaan kiukuttele tai känkkää. Ja kyllä joskus saa kiukutella, niin äiti ainakin sanoo. Suurimman osan ajasta minä kuitenkin hassuttelen, hymyilen ja jumppaan menemään. Pidän siitä, että saan seurailla esimerkiksi muiden ruokailuja ja muuta touhuamista. Niin kova kiire minulla alkaa kuitenkin jo olla, että äiti jo itkua tihrustaa, kun minä olen niin iso tyttö. Kohta iskäkin joutuu pelaamaan pleikkaa vain öisin, koska minä alan järjestää muuta ohjelmaa! Odottakoot vain! Kohta mennään ja lujaa! 

Sellainen minä olen, neljä kuukautta vanha prinsessa Ruusunen. "Ihana, ihana, ihana rakas tyttö. Äidin tyttö", äiti aina sanoo.  

comments powered by Disqus