perhe

Minä olen 5kuukautta

MINÄ PIDÄN SIITÄ, KUN MINUA HOIDETAAN mahdollisimman vähän. En malttaisi olla paikoillani sekuntiakaan. Luojan kiitos ymmärsivät vaihtaa ne typerät teippivaipat housuvaippoihin. "Kyllä vaippa laitetaan kuule", "Nyt hetki paikoillaan, kun äiti laittaa vaippaa", "NYT SITTE","Kyllä pitää pukea vaatteet, ei pieni vauva voi koko ajan olla alasti", äiti aina natkuttaa. Miksi hän ei ymmärrä, että MINÄ OLEN AIVAN LIIAN KIIREINEN kuluttaakseni aikaa pukeutumiseen, saati typerien vaippojen laittamiseen. Ja entäpä sitten pesulla käyminen vaipan vaihdon yhteydessä? -So lame. Minä yritän tehdä siitä vähän hauskempaa potkimalla ja sätkimällä jaloillani minkä kerkeän. Iskä ei tykkää siitä yhtään, hän kun joutuu muutenkin olemaan polvet suussa, kun lavuaari on niin alhaalla. En ymmärrä, minusta ei ole mitään hauskempaa kuin potkia lavuaaria vasten niin, että vesi roiskuu ympäriinsä! 

MINÄ PIDÄN: jumppaamisesta ja masullaan olemisesta. Sen jälkeen kun hoksasin tämän kääntymishomman, en ole enää viihtynyt selälläni sekuntiakaan. Äiti ja iskä nauraa, että minä näytän ihan laskuvarjohyppääjältä. Paitsi jos esillä on jotain oikein mukavia leluja, mitkä voin laittaa suuhun, viihdyn muutaman sekunnin selällänikin. Sylissäkin minä haluan päästä istumaan tai sitten seistä niin, että pomputellaan vähän väliä. Minä pidän varpaistani ja usein laitan nekin suuhuni. Minä pidän kissoista. Yhtenä päivänä katselin leikkimatolta niiden painimatsia ja ajattelin, että voi kun pääsisin mukaan. Olen muutaman kerran saanut kokeilla Pipan turkkia ja VOI MITEN PEHMOINEN SE ONKAAN. Minä pidän siitä, kun saan olla mukana päivän touhuissa ja katsella äidin puuhasteluja sitteristä, kantorepusta tai rattaista. Pidän ruokailuhetkistä, leluistani, nakuilusta ja ilmakylvyistä, iskän hassuista lauluista, kutittelusta sekä sylittelyistä ja pusutteluista. Minusta on myös hauskaa, kun minun ääntelyitäni matkitaan. Silloin minä nauraa räkätän oikein kovaa!

MINÄ EN PIDÄ: nukkumisesta. Minä suorastaan raivostun huomatessani olevani väsynyt. "Pistäs silmät kiinni rakas, pienet huilit otat", äiti aina sanoo ja saa minut raivon partaalle! YMMÄRRÄ NYT HYVÄ IHMINEN, ETTÄ MINÄ EN HALUA OLLA VÄSYNYT. MINÄ EN HALUA NUKKUA. Hyssynhyshys keskenäs vaa naine. Kaikin keinoin minä aina pistän hanttiin ja taistelen itseni hereille juuri, kun kuvittelevat saaneensa minut unille. En silti oikein tiedä, miten he sen aina tekevät, mutta tavalla tai toisella minä sitten kuitenkin ihan vahingossa nukahdan. "Rakas, nukahditkos kuitenkin hetkeksi. Niin, katsos kun äiti voittaa aina", hän sanoo minulle heräämisen hetkellä. Mokoma rehvastelija. Minä en myöskään pidä siitä, kun en pääse etenemään, vaikka harjoittelen niin kovasti. En pidä siitä, jos en heti saa haluamaani. En vieläkään pidä pukemisesta, saati pään yli vedettävistä jutuista. En pidä enää tuttipullosta ja suostunkin syömään siitä vain, jos saan itse pidellä pullosta kiinni. 

MINÄ OLEN: hulinamuija. Iloinen, kujeileva, energinen ja humoristinen hulinamuija. 

Tänään minä olen viisi kuukautta. Iso tyttö jo, äiti aina sanoo. Ei se silti todellisuudessa taida sitä ihan ymmärtää, miten iso tyttö minä todellisuudessa jo olen. Minä olen ihan valmis ajelemaan isojen tyttöjen rattailla. Vaatteetkin ehtivät jo hiukan puristaa ennen kuin se höpsö ymmärsi laittaa minulle isompaa kokoa päälle. Eikä minua tarvitse enää pidellä niin kuin pientä vauvaa. Ei minua tarvitse ihan jatkuvasti viihdyttää, koska viihdyn välillä vallan mainiosti itseksenikin. 

Kuluneen kuukauden aikana minä olen hulinoillani välillä vähän koetellut äitiä ja iskää. Enhän minä nyt voi sille mitään, jos herään kesken unien ja on vain ihan pakottava tarve hetkeksi kokeilla, joko nyt pääsisi eteenpäin. Ja kun en ole vielä keksinyt, että miten sitten pääsisin takaisin selälleni, pitää herättää äiti tai iskä hätiin. Usein äiti tulee ja tarjoaa unimaidot kaupan päälle. Kuvittelee kai, että minä sillä tavalla nukkuisin pidempään. Kattia kanssa. 

Minusta on mukavaa, kun käymme mammakerhon tapaamisissa ja pääsen näkemään kavereitani. Hiukan minä olen jo alkanut tehdä sinunkauppoja heidän kanssaan. Vähän minua alkaa aina harmittaa, jos minulta viedään lelu kädestä, mutta muuten minä kyllä leikin nätisti muiden kanssa. Joskus saatan kyllä tukistaa toisia tukasta ja saatanpa tehdä suututkimuksenkin, jos oikein villiksi heittäydyn. Ja sitten, kun kamu alkaa itkeä minun kujeilleni, katselen silmät suurina kysyen, "heeeeeeeei, mikä homma". Joskus saatan alkaa itkeä ihan myötätunnosta, jos kamulle tulisi sitten parempi mieli. 

Alan jo tunnistaa tuttuja kasvoja ja paikkoja. En vielä vierasta kauheasti, mutta möreäääniset ja parrakkaat miehet saavat minut hieman epävarmaksi. Silloin minä katson äitiä kulmieni alta ja yritän viestittää, että "mä en oo ihan varma". Kyllä minä sitten hetken päästä rohkaistun hymyilemään ja saatan vähän nauraakin. 

Sellainen minä olen, viisi kuukautta vanha prinsessa Ruusunen. "Mihin sul on niin kova kiire, äidin rakas tyttö. Pieni pieni tyttö. Älä kasva niin äkkiä, oo vielä mun pieni", äiti aina höpisee, kun minä yritän päästä liikkeelle. 

comments powered by Disqus