perhe

Minä olen 6kuukautta

MINÄ PIDÄN SIITÄ, KUN MINUA HOIDETAAN niin, että saan samalla hypistellä jotain. Jos minulle ei anneta jotakin käteen, otan hoitopöydän korista itse. Harja on kiva. Bepanthen on kiva. Kuumemittari on kiva. Yöpuku naaman päällä on kiva. Jos en saa hypistellä tai minua kielletään, alan jumppaamaan. Minua ei komennella. 

MINÄ PIDÄN: sormiruokailusta. Tai syömisestä ylipäätään. Ei ole vielä tullut eteen mitään sellaista, mitä minä en söisi. Kyllä minä silti tissilläkin viihdyn edelleen, vastahan minä maistelen. Olenkin maistellut jo yli kaksikymmentä erilaista raaka-ainetta. Ruoka, miten ihana asia! Minä pidän kissoista, vauvakamuistani, pöytien jaloista, tornien kaatelusta, jumppaamisesta, sylissä hyppyyttämisestä/seisomisesta/istumisesta, nauramisesta, silittelystä+sylittelystä ja kylpemisestä. Minä pidän siitä, kun saan kiskoa äitiä tukasta. Ja etenkin siitä, kun en saa tehdä niin. Minä pidän varpaista. Eniten omistani, mutta muidenkin käy. Vedän jalat koukkuun ja kiskaisen sukat pois molemmista jaloista samaan aikaan. Välillä minä kiskaisen kavereiltakin sukat pois jalasta. Sukat ovat typeriä. Varpaat pitää laittaa suuhun. Minä pidän siitä, kun nenääni niistetään Friidalla. Katsokaas, olen keksinyt, että kun vetää samaan aikaan happea nenän kautta niin äiti joutuu tekemään tuplasti enemmän töitä saadakseen niistämisen onnistumaan. Ja sekös minua naurattaa. Ja kukkuu-leikistä minä pidän aivan valtavan paljon! Etenkin silloin, kun saan itse vetää harson tai peiton kasvojeni päälle. Sitten äiti tai iskä huutaa "Kukkuuuuuuu, missä Ruusunen on. MINNE vauva on mennyt". Sitten minä kurkkaan peiton takaa ja alan nauraa niin kovaa kuin ikinä vain osaan. Ja uudestaan, uudestaan ja uudestaan. 

MINÄ EN PIDÄ: nukkumisesta. Erityisesti päiväunet ovat aivan liian yliarvostettuja. En pidä siitä, että en saa jumpata samalla, kun minua nukutetaan. En todellakaan pidä siitä, että minua yritetään kapaloida, että rauhoittuisin. Myös hyssshyhhssssshhyyy -hyssyttelyt ovat pikkuvauvoja varten. En pidä selällään oleilusta, enkä viihdykään niin muutamaa sekuntia kauempaa. En pidä ruokalapuista ja keskitynkin suurimman osan ruokailusta siihen, että saisin sen revittyä pois kaulastani. En pidä siitä, että minua komennetaan. En pidä silmätipoista, enkä todellakaan pidä silmävoiteesta. 

MINÄ OLEN: jumppakuutio. Minä jumppaan sylissä, lattialla, sängyssä, sitterissä, rattaissa: kaikkialla. Sellaista paikkaa ei olekaan, missä ei voisi reenailla liikkumista! 

Tänään minä olen kuusi kuukautta. Siis puolivuotias. Olen aurinkoinen ja iloinen. Minulla on loistava huumorintaju. Minulla on kova kiire päästä liikkeelle, siksi en juuri ehdi höpötellä. Mutta sitten, kun höpöttelen, sitä juttua kyllä piisaa. Tykkään useimmiten naureskella iskän vitseille ja höpsötyksille. Ja omilleni nauran kaikkein makeimmin. Ja siis kuka ihmeen Raivotar Ruusunen? Taisi olla äidin sepittämä mielikuvitushahmo, koska en minä ainakaan ole häntä täällä nähnyt enää pitkään aikaan. Olisiko ehkä käynyt niin, että alan hiljalleen onnistua äidin ja isin kouluttamisessa. Ei tarvitse kiukutella, kun palvelu pelaa! 

Olen kovin kiinnostunut maailmasta, enkä siksi ennättäisi kauheasti nukkua tai tissitellä. En malta rauhoittua millään ja vaikka haluaisinkin, niin kädet ja jalat käyvät miljoonaa. Siksi minä nukun mielelläni äidin sylissä, siihen minä aina rauhoitun. Katsokaas, kun minä haluaisin vain katsella ja hypistellä kaikkea. Välillä ruokailukin on aika haasteellista, koska minä haluaisin katsella keittiössä olevia tavaroita tai tarkastella, mitä isi oikein puuhaa. Tai hypistellä ruokalappuani samalla, kun syön. Mutta kyllä minä syömisestä tykkään. Pidän erityisen paljon marjoista ja hedelmistä. Kasviksista parsakaali on ehdoton suosikkini. Myös kananmuna paistettuna on erittäin jees! 

Pyörin jo kovasti akselini ympäri ja ryömin pieniä matkoja. Enimmäkseen kylläkin peruuttaen. En ole ihan vielä selvittänyt, mikä siinä menee vikaan, kun koko ajan on pakki päällä. Olen myös tullut siihen tulokseen, että taitaisi ehkä olla parempi mennä nelivedolla. Siksi olen lähiaikoina etenemisen sijaan keskittynyt konttausasennon harjoittelemiseen. Siinä minä sitten keikuttelen itseäni ja harjoittelen. Äitiä ja iskää se naurattaa, mutta naurakoot vaan. Kohtapa saavat nähdä. Kyllä hymy hyytyy, kun minä lähden liikkeelle ja tutkin kaikki kaapit. 

Koska en malta päivisin nukkua hirveän pitkiä pätkiä, olen pyhittänyt yöt hyvin pitkälti lepäämiselle. Äidistäkin tämä on ollut kuulemma todella mukavaa vaihtelua. Nukahdan melkein joka ilta klo 20 ja mikäli ei tarvitse herätä jumppaamaan, saatan nukkua oikein makeasti 04-05 saakka. Sitten minä syön nopeasti vatsan täyteen ja jatkan unia vielä hetken aikaa. Mutta kyllä se on aikainen lintu, joka madon nappaa. Minä heräänkin useimmiten 07 ja viimeistään 08. Ja herätän kyllä sitten kaikki muutkin. Jos ei muu auta, niin vedän äitiä nenästä, otsatukasta tai tökin silmiin. Koska enhän minä nyt yksin halua hereillä olla! 

Sellainen minä olen, puolivuotias prinsessa Ruusunen. Iso tyttö jo, enkä enää mikään pikkuvauva. "Katsos, nää on tällaisia 74 vaatteita. Ei me näitä osteta. Katsos kun äiti on päättäny, että sää et enää kasva tän isommaksi. Sää oot aina mun vauva eiks nii. Ei susta näin iso tuu ikinä", äiti höpötti minulle yhtenä päivänä kaupassa. On se hassu. 

comments powered by Disqus