perhe

Minä olen 7kuukautta

MINÄ PIDÄN SIITÄ, KUN MINUA HOIDETAAN niin, että saan kääntyä ja porhaltaa karkuun sata lasissa. Hoitopöydällä tämä ei oikein tahdo onnistua. Aina ne kieltää ja sanoo, että "pipi tulee ku tosta käännyt ja putoot alas". -Mutta jos vähän kääntyisin silti? Pidäthän sä musta kiinni koko ajan. Mitä tässä nyt muka vois sattua? 

MINÄ PIDÄN: seikkailuista. En jaksa olla sekuntiakaan paikoillani. Unissani minä seikkailen myös. Joskus niin kovasti, että herään ihan eri puolelta sänkyä kuin minne nukahdin. Kotona on niin paljon tutkittavaa. Haluan avata jokaisen oven ja kurkistaa kaappeihin, reppuihin ja laukkuihin. Pidän erilaisista tavaroista ja niiden hypistelystä. Pidän kengistä (erityisesti crocseista), johdoista ja latureista, kaukosäätimistä, kännyköistä, eläimistä, hedelmistä ja marjoista. Ja pähkinäpuurosta. Rakastan keinumista ja sylissä hyppyyttämistä. Minä pidän kyläilystä. Pidän siitä, että minut kaapataan välillä sylittelemään kesken leikkien. Minä rakastan suihkuttelua ja kylpemistä. Erityisesti jälkimmäistä! On ihana potkia jaloilla ihan täysii niin, että kaikki paikat lainehtivat vedestä. 

MINÄ EN PIDÄ: hampaiden tekemisestä. Se tekee kovin kipeää. En pidä pukeutumisesta tai vaipan vaihtamisesta. En pidä ulkovaatteista. En pidä siitä, kun en vielä osaa seistä tai kävellä ilman tukea. En pidä siitä, että minua komennetaan tai kielletään. Minä piutpaut välitän kielloista ja estelyistä. En pidä lihasta, kanasta tai kalasta. Maistuvat ja tuntuvat hassulta suussa. 

MINÄ OLEN: kiireinen kulinaristi. En välittäisi tuhlata kallisarvoista aikaani ruokailuun, mutta silloin kun ehdin rauhoittua ruoan ääreen, sen on oltava erinomaista. Minulle kelpaa vain paras. Olen hyväntuulinen, tarkkaavainen ja hassu. 

Tänään minä olen seitsemän kuukautta. Olen yhdessä kuukaudessa oppinut ryömimään, sitten konttaamaan ja sitten nousemaan tukea vasten. Pitää takoa ku rauta on kuumaa, nähkääs. Seuraavaksi ajattelin lähteä etenemään tukea vasten, olen kokeillut jo pehmeällä alustalla pari kertaa. Kaupan päälle tekaisin vielä ihka oikean hampaan. Ihmekös, jos yöt ovat olleet hieman repaleisia ja välillä on pistänyt känkättämään. Aina ei ole ruokakaan maistunut, mutta olen sitten kompensoinut paastoamista ottamalla ahkerasti hörppyä maitobaarista.

Olen kovin kiireinen ja käytän lähes kaiken hereilläoloaikani maailman tutkimiseen. Olenkin jo tutkinut asuntomme kaikki huoneet moneen kertaan, äidin ja isin kulkiessa minun perässäni "varo, varovasti, ei sinne, älä ota, katsotaanko yhdessä, ottaisiks tämän mieluummin, leikkisiks hetken näillä omilla leluillas, ei ei ei ei ei, kyl pipi tulee, katos nyt vähän, varovainen pitää olla" hokien. Erityisesti iskä on minusta kovin huolissaan. Hän myy huonekalut nokkani edestä ennen kuin ehdin edes koskettaa niitä ja uhkailee hakevansa minulle konttauskypärän päähän, jos en himmaa tahtia. "Sä oot vasta 7kk, ei sulla o mikää kiire osata vielä kaikkea", hän sanoo. Hassu iskä. Mutta pakko myöntää: kyllä minua tämä liikkuminen jännittää. Välillä niin paljon, että minulle tulee ihan itku siinä tukea vasten seistessä. Tuntuu niin hurjalta seistä omilla jaloilla. Onneksi silloin iskä tai äiti aina sanoo, että "ei ole mitään hätää, mä oon tässä sun takana ja otan kiinni jos sä meinaat kaatua". Ja ihan joka kerta, kun minä meinaan kaatua, jompi kumpi ottaa kopin. "Jooo, meinasit kaatua, mutta iskä sai kiinni. Ei ole vaarallista". 

Kissat ovat ottaneet etäisyyttä minuun entistäkin enemmän nyt, kun olen lähtenyt liikkeelle. Vaikka minä kuinka yritän, aina ne pääsevät karkuun ennen kuin ennätän koskettaa. Riemusta kiljuen minä yritän kommunikoida niiden kanssa ja hoen "khhhh khhhhh khhhhhhh, KI, KI", mutta eivät ne ymmärrä. Kyllä minä heidät vielä kesytän, saavatpa nähdä. Katsokaas, minä pidän eläimistä. Aina mummun koiran nähdessäni minä menen ihan pähkinöiksi ja nauran sydämeni kyllyydestä Karokoiran hupsutuksille. Hän on minun ystäväni, eikä pelkää hellyydenosoituksiani tipan tippaa. Karosta minä pidän. 

Olen tullut siihen tulokseen, että minua ei ymmärretä vielä riittävän tehokkaasti. Siksi olenkin alkanut höpöttää kovaan ääneen, että saisin viestin menemään paremmin jakeluun. Ja sitten kun turhaudun tai innostun jostakin oikein kovasti, kiljun niin kovaa, että kaikkien tärykalvot ovat koetuksella. Ilmeisesti pitää silti vielä tehostaa tätä juttelua, sillä palvelusväki menee siitä aina aivan pähkinöiksi. Alkavat apinoida ja matkia minua, sekä tekevät ihan mitä tahansa, että höpöttelisin lisää. Ja kyllähän te tiedätte, miten minä pidän siitä, kun saan kaikki ympärilläni nauramaan.

Nyt kun olen jo 7kk, olen omasta mielestäni oikein iso tyttö. Nukun pääsääntöisesti yhden pysähdyksen taktiikalla. No okei, ehkä toisinaan saatan herätä tiheästi, jos hampaat kiusaavat tai tulee pakottava tarve harjoitella liikkumista. Ja joskus isonkin tytön on vain päästävä syliin. Joskus keskellä yötä. Mutta yleensä maltan nukkua kiltisti 20-04(05) heräämättä kerran kertaa. Päiväunille maltan nukahtaa kerran pari päivässä, mutta kolmansia nokosia en oikein enää viitsi kovin usein ottaa. On niin paljon kaikkea muutakin tekemistä. Minä syön oikeaa ruokaa neljästi päivässä. Välillä hyvin ja välillä hyvin huonosti. Joskus on vain kivempi katsella ikkunasta pihalla hengailevaa rusakkoa tai ihmetellä keittiön kaappeja vasten piirtyvää varjoa. Miten se varjokin voi aina syödä puuroa samalla, kun minä syön? En ymmärrä. Niin merkillinen on tämä maailma. 

Sellainen minä olen. 7kk vanha prinsessa Ruusunen. Kujeileva hymytyttö. "Mitä häärää ny. Tu pois sieltä", äiti aina huikkaa minulle, kun porhallan tuhatta ja sataa hänen kenkiensä kimppuun. 

comments powered by Disqus