perhe

Minä olen 9kuukautta

MINÄ PIDÄN SIITÄ, KUN MINUA HOIDETAAN hyvin vähän. Haluan pestä kaksi hammastani ihan itse. Pukeminen on täysin turhanaikaista. Vaippojen käyttäminen on täysin turhanaikaista. No jos kerrot vitsin, vääntelet naamaa tai kutitat mahasta, niin saat laittaa. Ajattelin silti kääntyä tässä samalla ja lähteä lipettiin. 

MINÄ PIDÄN: liikkumisesta ja tutkimisesta. Konttaaminen, tukea vasten nouseminen, tukea vasten kävely: you name it, I got it. Paitsi kävellä en ihan vielä osaa, mutta kovasti kyllä jo harjoittelen! Miksi ihmeessä pitäisi olla paikoillaan, kun voi yhtä hyvin painaa menemään niin lujaa kuin ikinä pääsee! Pidän, tai siis korjaan, RAKASTAN smoothieita. Kun näkökenttääni ilmestyy smoothiepussi, alan hihkua, hyppiä ja kiljua riemusta. Minun on saatava se heti. Ja nanosekunnissa minä imaisen sen tyhjäksi. Ja otan mielelläni lisää, jos vain saan. Pidän siitä, että saan harjata hampaat ihan itse. Vaikka hammastahnat nielaisen aina ensitöikseni. Pidän siitä, kun äiti hakee minut aamulla heidän vuoteeseensa ja saan höpsöttää kumpaakin vuorotellen kiusaten. Revin tukasta, tökin silmiin tai nenään, nousen heitä vasten seisomaan ja yritän syöksysukeltaa lattialle. Mokomat yrittävät rauhoitella ja nukkua, VAIKKA MINÄ OLEN JO HERÄNNYT. Pidän mammakerhoissa käymisestä, ulkoilusta ja keinumisesta, kutittelusta, kukkuuleikistä, kävelykärryllä kävelystä, erilaisten tornien hajottelusta, kaiken syötäväksi kelpaamattoman maistelusta, tavaroiden penkomisesta ja erityisesti levittelemisestä, elektroniikasta ja kaikesta, mikä ei ole minun tai on minulta kielletty. Pidän siitä, kun saan olla huomion keskipisteenä ja usein varastankin huomion höpsöttelemällä, esittelemällä taitojani tai tekemällä jotakin kiellettyä. Pidän kissoista. Aina kun näen kissan tapailen ääneen: "kkhhhhh khhhhhhhhh kkkhhhhhhiiiiihhhhhha" (kissa) tai "i-pa kkkkkhhhhhhhhhhhiiiihhhhhhaaaaaa" (pipakissa) tai "appu" (papsu). Muistan jo melkein aina, mitä se "Sillai, hyvä. Nätisti silität kissaa" tarkoittaa. 

MINÄ EN PIDÄ: kovinkaan monista kaupan valmissapuskoista. Syön mieluummin äidin tekemää. Esimerkiksi yhdelle kaupan kalaruoalle minä vain nyrpistelin nokkaani ja otin kissanpentuilmeen, ettei olisi tarvinnut syödä sitä. Ei tarvinnut. Iskäkin sanoi, että haisee ihan kissanruoalta. En pidä leluistani. Paitsi, jos joku muu leikkii niillä. En pidä siitä, kun minua komennetaan tai kielletään. Jos haluan jotain, haluan sen heti enkä viidestoista päivä. En pidä siitä, kun lelukärry menee seinää päin. Typerä kärry ei käänny ja aina äiti tai iskä on liian hidas kääntämään. En pidä edelleenkään pukemisesta tai siitä, että pitää tulla kylvystä pois. En myöskään pidä pipoista tai päähärpäkkeistä. 

MINÄ OLEN: tornado. Salamannopea ja raivoisa tornado. Silmänräpäyksessä minä saavun, pistän kaiken hyrskyn myrskyn ja jatkan kohti seuraavaa kohdetta samalla äänekkäästi höpisten tai öristen. Minulta ei jää mikään tavara huomaamatta, eikä tutkimatta. Ei ole mitään niin ihanaa kuin levittää kaikki pitkin lattioita ja sitten nauraa räkättäen kontata pakoon ennen kuin jään kiinni tihutyöstäni. Äläkä kuvittele, että siivoaisin jälkeni. Ja jos sinä siivoat, minä tulen ja levitän ne uudelleen. Chaos! Chaos everywhere! 

Tänään minä olen yhdeksän kuukautta. Se tarkoittaa sitä, että olen ollut masun ulkopuolella yhtä kauan kuin olin sen sisäpuolella. Ja vaikka minä ensin olisin halunnut vain palata takaisin sinne rauhallisuuden tyyssijaan, nykyään viihdyn täällä ulkomaailamssa vallan mainiosti. Ja jos minä siellä masussa kasvoin ihan hirvittävää vauhtia, niin entäpä sitten nyt! Ja mitä kaikkea minä jo osaan! Välillä minun on itsekin vaikea uskoa tätä kaikkea. Silloin minä kipuan äidin tai isän syliin tai katson kysyvästi, että osaanko varmasti. "Tuliks sulle halipula? Tuu vähän halimaan, tule", äiti aina sanoo. Ja aina minua kannustetaan ja kehutaan. Sitten minä taas kokeilen jotain uutta, riemusta kiljuen. 

Minusta on mukava kuunnella musiikkia. "Laitetaaks aamujytää", iskä kysyy ja pistää puhelimesta musiikit täysille. Sitten minä alan heilua ja tanssahdella. Välillä yritän vähän jo lauleskellakin, mutta kiljumiseksi se kyllä usein menee, kun olen niin innoissani. Myös Emmerdalen tunnari, Robin ja Antti Tuisku ovat lemppareitani. Pidän siitä, kun minut ujutetaan lauluihin mukaan. "Ruususen humppa soi, nyt kuulet miten Ruusushumppa soi", on minun lempiversioni muumihumpasta. Jos en oikein malttaisi syödä tai minua itkettää, äiti alkaa aina laulaa lauluja niin, että minä esiinnyn niissä. Siihen minä lepyn joka kerta! 

Pidän muista lapsista ihan hirvittävän paljon. Jos menemme leikkipuistoon ja siellä on muitakin, alan aina kiljua innoissani ja huiskin käsilläni minkä ennätän. Olisi niin mukava jo päästä juoksemaan tai kiipeilemään muiden perässä! Olen seurallinen ja osaan hetkittäin leikkiä kavereiden kanssa hienosti, mutta aina en tahdo oikein ymmärtää, että en voi ottaa lelua toisen kädestä tai kiipeillä kavereiden yli. Onneksi suuri osa ystävistäni on ikäisiäni tai hieman vanhempia, niin rajutkaan otteet eivät tule yllätyksenä tai aiheuta pientä kiukuttelua suurempaa vahinkoa. Isompien touhuja seuraan tarkkaan ja matkin minkä ennätän. Ja jos lähestyn liian innokkaasti minua nuorempia, äiti aina muistuttaa: "NÄTISTI sit Ruusunen, sillai ku kissaaki, muistatko"? -JOO JOO, mutta kato äiti kato! Tollaki on nenä. Tossa noin. TÖKS. 

Kuluneen kuukauden aikana äiti ja iskä alkoivat olla jo aika väsyneitä minun yöspedeilyihini. Kieltämättä minä aloin itsekin olla aika väsynyt, kun en missään välissä levännyt kunnolla. Taidettiin olla melkoisia känkkäränkkiä koko porukka. Ei huvittanut kuin kiukutella ja kokeilla, miten pitkälle kenenkin pinna mahtaa venyä. Sitten se pinna taisi katketa, kun äiti päätti, että minun on aika oppia nukkumaan. Ensin minä hieman protestoin sitä koko unikoulutouhua vastaan, mutta nyt olen kyllä jo sitä mieltä, että eipä tässä mitään. Jo kymmenen yötä olen nukkunut putkeen, heräämättä kertaakaan. Kummasti sitä jaksaakin touhottaa päivällä ja keskittyä asioihin eri tavalla, kun malttaa nukkua öisin. Olen minä silti jättänyt pari ässää hihaan, jos kuvittelevat, että minä näin helpolla heidät päästän. Turha kuvitella, että alan seuraavia hampaita yksin tekemään. Mutta levätään nyt hieman ensin. 

Olen yhdessä kuukaudessa oppinut taas ihan hirveästi kaikkea. Sain mummilta niin hienon kävelykärryn ja sen avulla olen päässyt liikkumaan ihan uudella tavalla. Melko varmoja askeleita otankin sen kanssa. Tasapainoni on alkanut kehittyä aika hyväksi, enkä kopsauttele itseäni enää kovinkaan usein. Olen myös kehitellyt pinsettiotetta paremmaksi, oppinut haukkaamaan ja pureskelemaan sekä juomaan erilaisista mukeista. En juurikaan välitä istumisesta ja jos minun on oltava paikoillani, teenkin sen lähes aina polviseisonnassa. Siitä pääsee niin paljon kätevämmin liikenteeseen. Olen tehnyt kaksi hienoa alahammasta ja narskuttelenkin niitä melko usein tai kokeilen kielellä, ovatko ne vielä paikoillaan. Minusta tuntuu, että pian niitä tulee ehkä lisää, sen verran ikävästi välillä kutittaa ikenistä. Olen oppinut tissittelemään mitä kummallisimmissa asennoissa, sekä laskeutumaan sohvalta hitaasti valumalla niin, että jään seisomaan sohvaa vasten. Tästä taidosta tykkään kovasti ja minua pitääkin kehua aina vuolaasti, kun suoritan sen tyylipuhtaasti.

Ymmärrän oikein hyvin, mitä minulle puhutaan. Todellakin tiedän, mitä esimerkiksi "EI" tarkoittaa. Usein demonstroin sitä heiluttelemalla päätäni ei-sanan tahtiin. Välillä kuuloni on vain hieman valikoiva. Ja aika usein leikin myös sellaista tottelemattomuusleikkiä. On niin hauskaa saada vanhempiin vipinää, kun pelkkä kielto ei riitäkään. Ota kiinni, jos saat. Olisi silti mukavaa, jos minuakin ymmärrettäisiin paremmin. Siksi olen alkanut tavailla muutamia sanoja ja osaan välillä yhdistää ne ihan oikeisiin asiayhteyksiinkin. Yleensä kyllä kaikki esineet ja asiat ovat kuitenkin edelleen vain "ba", "bä" , "ba ba" tai "babba". Jos olen kovin nälkäinen, huudan dramaattisesti "MÄMMÄMMÄMMÄMMMMÄÄÄÄÄÄÄÄ". Toisinaan yllätän kuitenkin sanomalla hyvin selkeästi "vauva", "äitthhhi", "ifi" tai "ifkä","tiffi","kkiihhhha","ipa" tai "amppu". 

Sellainen minä olen. Jo 9kk vanha prinsessa Ruusunen. Valloittava kujeilija. Äidin pieni marakatti. 

comments powered by Disqus