ajatuksia

Minne katosivat reseptit, Heikkonen?

Kuvassa esiintyvä aurinkokuningas ei liity tapaukseen millään lailla, mutta hän halusi tulla kertomaan kaikille, että hän on kyllä ollut ruoka-aikaan kotona.

Työkaverini Senja kävi muutama viikko sitten kylässä ja tuli juttua tästä blogista.

"Ei oo paljo reseptejä enää näkyny", hän totesi.

Niin, Voisi olettaa, että täällä eletään pyhällä hengellä nykyisin. Eheei sentään. Voin nyt paljastaa, että Ruususen syntymä on asettanut tämän talouden ruokahuollolle uudenlaisia haasteita. Etenkin ensimmäiset viikot sekä tiheän imun kaudet on tullut syötyä enemmän tai vähemmän päin helvettiä huonosti. Näkymätön mies on ottanut hienosti uudenlaista roolia keittiössä, joskin hänen kokkailuistaan ei tohdi blogiin ottaa minkäänlaisia kuvia edes puolitosissaan. Makaronimössö sekä kana+riisi on tullut tässä kahden kuukauden sisällä korvista ulos jo liian monta kertaa. Toki, ei ole todellakaan varaa valittaa. Ilman häntä olisin jo kuollut nälkään sohvannurkkaan, Ruusunen rinnalla roikkuen. Kuinkas moni teistä on saanut toistamiseen lämpimän ruoan nenän eteen, kanapihvitkin valmiiksi suupaloiksi paloiteltuina? He's a keeper.

Sen lisäksi, että minun on välillä hieman vaikeaa ottaa aikaa ruoanlaitolle, imetys on asettanut myös toisenlaisia haasteita, nimittäin raaka-aineiden näkökulmasta. Ruususen masukipristelyt ovat aiheuttaneet sen, että toistaiseksi olen joutunut tekemään tiettyjä rajoituksia omaan ruokavaliooni. Millään imetysdieetillä en varsinaisesti ole, mutta olen karsinut/vähentänyt ruokavaliostani kaikki sellaiset tekijät, jotka laukaisevat erittäin kovia masuoireita pienelle. Näitä ovat muun muassa olleet

ruisleipä

sipuli

valkosipuli

paprika

kaalit

vadelma

herneet

valtaosa mausteista

maitotuotteet

hiilihapolliset juotavat

kahvi isoina määrinä

omena

suklaa

karkit

sipsit dippeineen

kananmuna

-näin muutaman nyt mainitakseni. Äkkiseltään kuulostaa siltä, että en voi syödä mitään, mutta kyllä sitä yllättävän paljon löytyy vielä vaihtoehtoja. Lisäksi korvaavia tuotteita maidolle on nykyisin valtavasti tarjolla. Ennen vauvahaaveita ja raskausaikoja olinkin pitkään ilman maitotuotteita, joten sinänsä mistään uudesta asiasta ei ole minun kohdallani kysymys. Raskauden aikana oli mukamas vain helpompaa ottaa maitotuotteet takaisin käyttöön ja sitä kautta ne löysivät tiensä takaisin jääkaappiin. En ole ollut täysin ehdoton maitotuotteiden kanssa nytkään, mutta olen huomannut suurien määrien hankaloittavan Ruususen oloa, joten siitä syystä "oon pyrkiny vähentää". Pyrin kuitenkin aina välillä altistamaan Ruususta näille raaka-aineille uudelleen, mutta ehdoin tahdoin en häntä halua kiusata. Tarkoitus on hiljalleen palauttaa ruokavalio entiselleen sitä mukaa, kun hän kasvaa isommaksi. Joskin oma oloni on maidottomuuden myötä kohentunut niin merkittävästi, että en välttämättä enää palaa takaisin rahka- ja jogurttikierteeseen, koska korvaavia tuotteita on niin hyvin saatavilla.

Olen pitänyt edelleen kiinni säännöllisestä ruokarytmistä ja pääsääntöisesti se kyllä toteutuu. Blenderi surraa edelleen ahkerasti. Ei taida olla juuri sellaista päivää, etteikö päivä alkaisi tai päättyisi jonkinlaisella smoothiella. Ajankäytön suunnittelu on avainasemassa nykyisin, kun puhutaan kokkaamisesta. Imetys kuluttaa noin 500-600 lisäkaloria päivässä, joten minun tulee pienikokoisena pitää huoli riittävästä nesteytyksestä ja syömisestä. Vesipullo kulkeekin mukanani pitkin päivää ja pyrin syömään jotakin aina silloin, kun Ruusunenkin syö. Tosin, kuten jo alussa totesin, terveellisyys ei ihan aina ole toteutunut ja välillä täällä on syöty makkispekkiksiä ja Kokkikartanoa vähän turhankin usein. Lisäksi olen edelleen melkoisessa sokerikoukussa, sillä pieni väsymys lisää makeanhimoa entisestään. Onneksi karkitkin ovat enimmäkseen kieltolistalla, joten joku tolkku tässä touhussa on sentään pysynyt.

Vaikka monet uhkailivat, että vauvan syntymän jälkeen saa heittää hyvästit lämpöiselle ruoalle ja kahville, meidän perheessämme on käynyt toisin (vielä, kopkopkop koputetaan puuta). Useimmiten Ruususen pitkät päiväunet ovat ajoittuneet sellaiseen ajankohtaan, että olen ehtinyt esivalmistella tai jopa tehdä lämpimän ruoan kokonaan valmiiksi. Vapise Jamie Oliver -tyyppiset kokkailuni ovat myös olleet avainasemassa. En kuluta ruoanlaittoon usein kuin maksimissaan puoli tuntia. Pyrin myös tekemään ruokia, mistä jäisi vielä seuraavan päivän lounaaksi. Aina tämä tosin ei toteudu, koska näkymätön mies syö KAIKEN. Joskus näkymätön mies jatkaa siitä, mihin minä olen jäänyt. Tällöin Ruususen pahin nälkä on ehditty tyydyttää siihen mennessä, kun meidän ruokamme on valmista. Sitteristä hän sitten tyytyväisenä katselee meidän ruokailuamme tai jääkaappimagneetteja. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, kun olen joutunut syömään ruokani kylmänä. Vielä.

Näiden "ruokarajoitusten" puitteissa tulin tällä viikolla tehneeksi puolivahingossa järkyttävän hyvää kana/pekonipastaa. Alkujaan sen piti komeilla tässä postauksessa todistuksena siitä, että ei täällä aina pelkkää roskaruokaa syödä. Otin oikein ruokakuvatkin siitä suitsaitsukkelaan, kun oli jo kiire toisaalle. Pistin hetki sitten kuvat koneelle ja juumeinaan, niin tärähtäneitä olivat, että en tosiaankaan kehtaa niitä käyttää. Siispä, täytynee tehdä kyseinen setti uudemman kerran, parempien kuvien toivossa.

Nyt kuuluu parvekkeelta sellainen ähnäily, että prinsessa Ruusunen taitaa heräillä. Siispä: palaillaan beijbet!

comments powered by Disqus