liikunta

Mitä kuuluu, mun keho?

Kirjoitin viimeksi jälkitarkastuksen aikaan palautumisesta raskauden ja synnytyksen jälkeen 

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/jalkitarkastelua -postauksessa. Nyt aikaa on kulunut jo nelisen kuukautta ja onkin hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mitä kropalle kuuluu nyt?

Keräämästäni 16 raskauskilosta on jäljellä enää rippeet. Paino lähti putoamaan jo heti synnytyksen jälkeen melkoisella vauhdilla ja kymmenen kiloa putosi yhdessä hujauksessa. Ilmeisesti kuulun siihen porukkaan, joilla imetys vie kropasta kaiken ylimääräisen huolimatta siitä, miten paljon syö. Nyt viimeisen kahden kuukauden aikana loputkin kilot ovat lähteneet hiljalleen, ilman sen suurempia ponnisteluja. Suurin osa vaatekaapin sisällöstä mahtuisi jälleen päälle, mutta imetys aiheuttaa sen, että pukeutuminen on edelleen melkoisen simppeliä. Olen ylläpitänyt maidontuotantoa kiskomalla napaani luvattoman paljon hiilareita, sekä pyrkinyt syömään jatkuvasti yli oman tarpeeni. Siitä huolimatta paino vain putoaa. Joku varmasti hihkuisi ilosta tässä kohtaa tai jupisisi itsekseen, että "mitä tuo tuollaisesta asiasta kehtaa edes valittaa, ihme apina", mutta itseäni painon nopea putoaminen takaisin lähtölukemiin hieman sapettaa. Minä pidin hieman pyöristyneestä ulkomuodostani. Olisin mielelläni pitänyt raskauskiloista noin 6-8kg, niin olisin ollut kutakuinkin pituuteeni nähden "ihannepainossa". Kroppa on kuitenkin asiasta eri mieltä ja on ilmeisesti päättänyt pitää sitkeästi kiinni alipainoisesta linjasta. Noh, ei auta. Näillä mennään. Imetyksen jatkumisen kannalta tämä painon jatkuva putoaminen mietityttää, sillä mikäli haluankin jatkaa imetystä pidempään, en tosiaan tiedä millaisia määriä ruokaa pitää alkaa vetää, että paino ei enää putoaisi? Kokemuksia tästä otan mielelläni vastaan! 

Tähän asti olen liikkunut pääsääntöisesti vain vaunulenkkeillen. Olen noudattanut lääkärin jälkitarkatuksessa antamaa ohjetta, lykännyt raskaan liikunnan aloittamista ja mennyt omaa kehoa kuunnellen. Olen säännöllisesti testaillut vatsalihasten tilannetta ja pyrkinyt aktivoimaan syviä vatsalihaksia. Erkauma oli alkuun todella paha ja sitä on edelleen hieman jäljellä. Sen osalta pitääkin edetä todella hitaasti. Mitä pidemmälle imetyksen kanssa on edetty ja mitä isommaksi Ruusunen on alkanut kasvaa, sitä enemmän olen alkanut kokea, että nyt olisi aiheellista tehdä paluu lihaskuntoharjoitteiden pariin. Jatkuvasti on paikat jumissa, vaikka miten kiinnittäisi huomiota hyviin imetysasentoihin. Olen myös alkanut kärsiä todella kovista alaselkäkivuista ja sen lisäksi niska-hartian -seutu on jatkuvasti jumissa. Huomasinkin blogkuvia ottaessani, että pidän Ruususta hieman väärällä tapaa sylissäni. Selkä menee ihan huomaamatta kunnon notkolle. Kun aloin kiinnittää tähän huomiota, panin merkille, että seisoessani tai tehdessäni kotiaskareita selkä on jatkuvasti hieman notkolla ja väärässä asennossa. Selkäni on aina ollut hieman pienellä notkolla ja valtava raskausmasu varmasti pahensi sitä entisestään. Ehdin kuitenkin tottua siihen ja nyt, kun vatsalihasten tuki on melkoisen olematon, hakeudun ihan huomaamattani koko ajan siihen odotusajalta tuttuun asentoon. Ylipäätään yhä edelleen tuntuu siltä, että painopiste on hieman hakusessa ja ryhti on vähän väliä huono tai erittäin huono. Kuluneet 4kk ovatkin osoittaneet, miten keskeisessä roolissa ryhti sekä selkä- ja vatsalihakset ovat koko kehon hyvinvoinnin kannalta. 

palautuminen, raskaus, raskauden jälkeen

Kaiken kaikkiaan koen, että toipuminen raskausajasta ja synnytyksestä on ollut omalla kohdallani todella helppoa ja nopeaa. Osaltaan siihen on varmasti vaikuttanut se, että en ole totta puhuakseni ehtinyt ihan hirveästi asiaa mietiskellä, saati tuijotella, miltä peilikuva näyttää.Vaikka paino on pudonnut takaisin aikaan ennen raskautta, kehossa on tällä hetkellä huomattavasti enemmän rasvaa kuin lihasta. Lantioni on hieman leveämpi kuin ennen, eikä vatsani varmasti enää koskaan palaudu täysin ennalleen. Ja no, niistä kirsikoista laudalla ei varmasti ole jäljellä enää senkään vertaa sitten, kun imetys päättyy. Olen kuitenkin oppinut melkoisen armolliseksi omaa kehonkuvaani kohtaan. Olen myös päättänyt, että niin kauan kuin imetän, en ota kovinkaan suuria paineita ruokavaliosta. Syön kuitenkin pääpiirteissään järkevästi, vaikka hiilarien määrä onkin kasvanut ja Oreosuklaata on tullut syötyä niin paljon, että olen seonnut laskuissa. Olen kuitenkin huomattavasti enemmän huolissani näistä selkäsäryistä ja niiden vaikutuksesta omaan jaksamiseen kuin siitä, miltä vatsamakkarani mahdollisesti näyttää. Ja nyt, kun katson loppuraskauden viimeisiä masukuvia, en voi kuin ihmetellä, miten keho voi palautua siitä enää lähellekään entistä? -Kyllä se vain voi. Niin ihmeellistä on elämä! Tiedän myös, että prinsessalleni kelpaan aivan varmasti millaisena tahansa, mutta häntä taatusti harmittaa, jos äiti ei kivuiltaan pysty osallistumaan leikkeihin tai pysy muuten vain menossa mukana. Siksi koen, että on tärkeää palata pian liikunnan pariin. Haluan jaksaa ja voida arjessa mahdollisimman hyvin. Tarkoituksena onkin nyt lähteä herättelemään uinuvaa rakkautta liikkumiseen ja hankkia ruista ranteeseen. 

Kerroinkin jo teille, että otin itselleni hieman omaa aikaa tällä viikolla. Todistetusti koko perhe selvisi siitä yhtenä kappaleena. Nyt sitä omaa aikaa olisikin tarkoitus alkaa ottaa enemmän, liikunnan merkeissä. Pyysin nimittäin äitienpäivänä lahjaa tähän liittyen ja näkymätön mies ostikin minulle rannekkeen Harjavallan uuteen liikunta- ja uimahalliin. Samalla rannekkeella pääsee 20 kertaa sekä uimahallin että kuntosalin puolelle. 

"Sä sitten varmaan järjestät mulle aikaa niin, että mä pääsen sinne sen 20 kertaa". 

"Juuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu, se ranneke on kaks vuotta voimassa ostopäivästä et kyl sä varmaa siihe mennes sen 20 kertaa oot siel ehtiny käymää ;)". 

"Niinpä vissii". 

Mikäli asut liki ja haluat lähteä allekirjoittaneen kanssa hikoilemaan, ilmoittautumisia otetaan vastaan! Tosin, vielä puuttuu uusi uimapuku! Taas yksi syy kurkata netin ihmeellistä maailmaa, muahahhahahah. Ostaminen on nähkääs iloinen asia. 

comments powered by Disqus