ajatuksia

MITÄ SAAT SYÖDÄ?

Vadelma/Chia/Banaani -smoothie
”En vissiin yhtään mitään”, vastasin sisarelleni päiviteltyämme yhdessä raskaus ja ruokavalio -teeman ympärillä pyöriviä keskusteluja. ”No vettä varmaan saa juoda. Paitsi jos haluaa olla hyvä äiti, niin sekin varmaan täytyy suodattaa, ettei lapsi saa liikaa saasteita”. Raskaudenajan ruokavalio on ydinfysiikkaa parhaimmillaan. Neuvolasta saat käteesi ruokaraamatun kielletyistä ja suositelluista raaka-aineista, jonka turvin PITÄISI pärjätä koko raskauden ajan. Hymyillen palaat kotiin, kunnes haluat kuitenkin vähän varmistella. Hakea tukea muilta tämän jo kokeneilta. Jos vähän googlaat, ihan vain varmuuden vuoksi. Liityt muutamaan Facebookryhmään ja seuraat keskusteluja aiheesta raskaus ja ruokavalio. Tadaa! Laulu on valmis. Pian saat huomata, että olet syönyt aivan väärin kuluneiden viikkojen aikana. Kuolema vaanii oven takana. 

Tiedän sohaisevani oikein kunnolla muurahaispesää tällä kirjoituksella. Haluan kuitenkin tuoda keskusteluun hieman erilaista näkökulmaa. Olen muutamaa tällaista ruokakeskustelua seurannut, sekä ottanut pari kertaa osaakin. Olen saanut paljon  hyviä vinkkejä ja uutta tietoa näistä keskusteluista. Ravitsemustieteitä opiskelleena, sekä ravintola-alalla yli kahdeksan vuotta työskennelleenä, muutamat näissä keskusteluissa esiin nousseet argumentit alkavat toisinaan kuitenkin vähän sieppaamaan. 

1. ”Maalaisjärkeä saa käyttää. Minulla on kolme lasta ja kaikissa raskauksissa söin kyllä kiellettyjen listalta ja ihan terveitä lapsia on tullut”. 

OKEI. Ehkäpä SINULLA on käynyt kolme kertaa tuuri. Vaikka sinun kylmäsavulohessasi ei sattuisi olemaan haitallista bakteeria, se ei poissulje sitä, että se SAATTAA LÖYTYÄ naapurin Maijan kalapaketista. Mikäli jokin raaka-aine asetetaan riskin alaiseksi, esimerkiksi listerian tai toksoplasmoosin vuoksi, riski on olemassa AINA. Myöskään sillä ei ole merkitystä, syötkö ”kiellettyä” raaka-ainetta paketillisen vai pienen teelusikallisen. Jos raaka-aineessa on tartunta, siinä on tartunta, siinä kohtaa ei maalaisjärki enää pelasta. 

Mielestäni rajoituksille naureskelu ja niiden väheksyminen on lapsellista. Aivan kuin rajoitukset annettaisiin odottavien äitien kiusaksi, ei turvallisuuden odotuksen takaamiseksi. Jokainen taplaa tyylillään, mutta mielestäni omien kokemusten pohjalta tehdyt karkeat yleistykset voisi jättää sinne oman pään sisään sen sijaan, että rohkaisee muita pelaamaan venäläistä rulettia. Iso osa keskenmenojen syistä jää selvittämättä, joten on mahdotonta tietää, pitävätkö esimerkiksi vuosittaiset listeria- ja toksoplasmatartunnat paikkaansa. Ja siltikin, vuosittain 0-5 tapausta. Olipa kyse tupakoinnin, alkoholin tai ruokavalion vaaroista, yksilö ei osaa ottaa varoitusta tosissaan ennen kuin on liian myöhäistä. Aina jotain pitää tapahtua, usein itselle tai läheiselle, että tilastot muuttuvat todellisuudeksi. Opin tämän itse kantapään kautta, kun myöhäisten keskenmenojen tilastot muuttuivat todeksi meidän kohdallamme. Joku voi aina olla se yksi viidestä tai yksi kahdestakymmenestä. 

Vaarallinen burgeri
2. Mutuilu ja muut itseopiskelleet ammattilaiset 

Heitän itsekin aina läpällä, että olen itseopiskellut keittiöpsykologi ja googlelääkäri. En kuitenkaan koskaan lähtisi pätemään asiasta, mistä minulla ei todellisuudessa ole minkäänlaista käsitystä. Nämä perustelut saavat karvani nousemaan pystyyn:

”En muista mistä luin, mutta jossain sanottiin, että”

Ihmisten medialukutaito on toisinaan huolestuttavan heikolla tasolla. Netistä etsitään sitä tietoa, mikä istuu omaan ajatusmaailmaan parhaiten, sen kummemmin faktoja tarkistamatta tai kriittisesti tietoa analysoimatta. Uskotaan itseopiskelleita noitatohtoreita ja sitten jaetaan tätä ”oikeaa tietoa” tieteellisenä faktana muille. 

”Miten ennen vanhaan on lainkaan syntynyt eläviä lapsia, kun nykyään kaikki kielletään” 

On tosiaan ihme, miten ennen vanhaan on syntynyt eläviä lapsia. Vai syntyikö? Isoisoäitini synnytti elämänsä aikana yhteensä 16 lasta, joista vain 9 eli aikuisikään asti. Puhumattakaan keskenmenoista, joita ei ole merkitty tuohon aikaan ylös. Tämä tapahtui 1900-luvulla, ei keskiajalla. Olen itse syntynyt 1990. Onko siitä ennen vanhaan -ajasta sitten loppujen lopuksi NIIN pitkä aika? 

Ennen vanhaan lähes kaikki ruoka kasvatettiin ja käsiteltiin kotona. Ruokateollisuuden riskit olivat erilaisia, kulutustottumukset olivat erilaisia. Erityisesti syömämme ruoka oli erilaista. Esimerkiksi puolivalmisteet, einekset, makeiset, virvoitusjuomat ja pikaruoka olivat joko täysin tuntemattomia tai harvinaista herkkua. Ruoka tehtiin pääasiassa kotona, ulkona syöminen oli hyvin vieras käsite. Tietoa oli vähemmän, kuolleita lapsia enemmän. Se oli arkea silloin. Tänä päivänä harva voi sanoa elävänsä omavaraisesti. Syömme muiden valmistamaa ruokaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ruoka on yhtä aikaa turvallisempaa vaarallisempaa kuin ”ennen vanhaan”. Vaihtoehtoja, valmistusmenetelmiä ja prosessointia on kaikkialla, halusimme sitä tai emme. Veikkaan, että vuonna 1935 rouva Heikkonen tiesi tasan tarkkaan, miten possu hänen lautaselleen päätyi ja mitä sille oli tehty ennen sitä. Voisiko allekirjoittanut Heikkonen sanoa samaa vuonna 2016? Ei, en usko. Kukaan ei voi taata, että raaka-aine säilyy riskittömänä sinne asti, että se päätyy sinun käsiisi. Kuinka moni käsipari ehtii koskea tomaattiisi, ennen kuin pilkot sen salaattisi joukkoon? Aina voi tapahtua virheitä. Perehdytyksen puutetta tai inhimillisiä erehdyksiä. Siksi asioita tutkitaan enemmän. Asioista tiedetään enemmän. Mitä enemmän olet kiinnostunut omasta hyvinvoinnistasi ja syömästäsi ravinnosta sekä sen turvallisesta käsittelystä, sitä pienemmät ovat riskit omalla kohdallasi. Kaikki eivät ole kuitenkaan erityisen kiinnostuneita ruoasta, eikä näin pidäkään olla. Toiset syövät elääkseen, toiset elävät syödäkseen. Siksi on suosituksia, tutkimuksia ja riskianalyyseja. Ei varoituksia ja suosituksia anneta kenenkään kiusaksi. 

”Hehheh tänä vuonna onkin ollut niin tylsää, että voitaisiin keksiä jokin uusi rajoitus raskaana oleville ja muille riskiryhmille”. Oikeasti. MITÄ THL, Evira tai muu vastaava taho hyötyisi siitä, että valtaosa kaikista odottavista äideistä pahoittaa mielensä?

Oma heikko kohtani: irtokarkit
Olenko itse rikkonut rajoituksia? Kyllä. Jos tiedän, mitä raaka-aineet ovat peräisin ja mitä niille on tehty ennen kuin ne päätyivät omiin käsiini. Olen myös syönyt vahingossa ajattelemattomuuttani ”kiellettyjä” ruokia/raaka-aineita. Ja selvinnyt tuurilla, onneksi. Kuten aikaisemmin totesin, itse en uskalla ottaa riskiä, että tietoisesti saattaisin aiheuttaa jotain peruuttamatonta. Jokainen kuitenkin tulkitsee suosituksia omista lähtökohdistaan, tehden valinnat itsensä ja lapsensa parhaaksi. On kuitenkin mielestäni oleellista miettiä, millaisia argumentteja antaa omien valintojensa taustatueksi. Ja onhan osa suosituksista aivan hullunkurisia; ne myös vaihtelevat eri maissa ja kulttuureissa. Yhtenä vuonna salmiakkia saa syödä ja toisena taas ei missään nimessä. Jos haluaa lietsoa itsensä hysterian partaalle, siinä onnistuu muutamassa sekunnissa. Sitä paljon hehkutettua maalaisjärkeä siis todellakin tarvitaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mikäli suustaan haluaa laittaa alas muutakin kuin lähdevettä.
comments powered by Disqus