ajatuksia

Pää pois vauvakuplasta?

Sain tuossa entiseltä luokkakaveriltani pienen näpäytyksen, kun jälleen saastutin whatsupryhmäämme Ruususen kuvilla. Yritin vakuutella, että "en todellakaan ole missään vauvakuplassa ja kykenen kyllä edelleen kiinnostumaan ja keskustelemaan muistakin kuin lapseeni liittyvistä asioista". Lähdin kuitenkin pohtimaan asiaa uudelleen muutaman päivän päästä. Luokkakaverini saattaa ehkä olla oikeassa.  Ai mistäkö tiedän, että olen hyvin syvällä vauvakuplassa? 

  1. Huomaan joka päivä kuluttavani aikaa järjestelemiseen. Jokaisen tason päältä/lattialta/ts.kaikkialta löytyy vaatteita, hoitotarvikkeita, leluja tai muuta epäolennaista tavaraa, mikä ei siihen kuulu.  Silti mitään ei ikinä löydä, silloin, ku sitä tarttis. Huvittavinta on se, että et voi syyttää tästä kaaoksesta vauvaa: hän kun ei vielä pahemmin liiku saati siirtele tavaroita. 
  2. Ennen roskat piti viedä ehkä kerran päivässä tai joka toinen päivä. No, saatan ehkä viedä edelleenkin roskat kerran päivässä, mutta niitä on vähintäänkin yksi tai kaksi pussia enemmän kuin ennen. Voihan vaipparalli. 
  3. Ennen pesin pyykkiä ehkä kerran pari viikossa. Nyt pesen pyykkiä ehkä kerran pari päivässä. Hyvänä päivänä kolmekin kertaa. Puklunpuukelispluuu ja niskakakkamoijee. 
  4. Olen unohtanut haaveet kauniisti sisustetusta asunnosta, koska keskellä olohuonetta seisoo leikkimatto kaikissa sateenkaaren väreissä ja jokaiseen vauvan lempipaikkaan on aseteltu värikkäitä kuvia tai muuta hyvin jännittävää katseltavaa. 
  5. En usein tiedä, mikä viikonpäivä on. Saati, mitä tapahtui eilen tai edellispäivänä. Kaikki, mitä ei ole merkitty ylös kalenteriin, unohtuu. 
  6. Minulla on vaikeuksia keskittyä keskusteluihin esim. puhelimessa, koska samalla pitää imettää/nukuttaa/vaihtaa vaippaa/pukea/leikkiä/siivota.
  7. Kulutan ruoanlaittoon maksimissaan 15-30 minuuttia päivässä. Tai sitten syön noutoruokaa ja puolivalmisteita. Useammin sitä jälkimmäistä. 
  8. Ennen tein ruoan suhteen valintoja ravitsemus ja terveys -näkökulmasta. Ehkä teen niin edelleen, mutta tiedän myös, mitkä kaikki raaka-aineet saattavat aiheuttaa vatsaoireita vauvan herkälle suolistolle. 
  9. Teen paljon hienoja suunnitelmia oman ajan varalle, mutta tämän ikkunan avautuessa päädynkin koomailemaan päämäärättömästi ympäri asuntoa. Enkä taatusti tee mitään niistä asioista, mitä suunnittelin tekeväni sitten, kun vauva nukahtaa. 
  10. Teen aina vähiintään kolmea asiaa yhdellä kertaa ja se neljäs asia on jäänyt ennen sitä keskeneräisenä odottelemaan aikaa parempaa. It's called multitasking madafakaaaaaas. 
  11. Kun törmään kodin ulkopuolella itkevään vauvaan, katson tämän vanhempia myötätuntoisesti ja tunnen kiitollisuutta siitä, että omani on sillä hetkellä kiltisti/kotona. 
  12. YouTubessa viimeisimmät katselut ovat olleet "lastenlauluja TOP50", "Fröbelin palikat","Tuutulauluja" ja "White Noise". 
  13. Puhelimeeni on asennettu Baby Sleep Sounds -sovellus. 
  14. Googlen hakuhistorian viimeisimmät hakusanat alkavat sanoilla imetys tai vauva. 
  15. Kamerassa, tietokoneessa, puhelimessa/muussa vastaavassa laitteessa on jatkuvaa kuvasaastetta vauvasta ja muiden lapsista, sekä heihin liittyvistä asioista. 
  16. En katso televisiosta mitään reaaliajassa, vaan kaikki on tallennettu ehkä viikko tai kaksi sitten. Useimmiten katson ohjelman ehkä kolmessa osassa ennen kuin pääset loppuun saakka. 
  17. En ole kovinkaan hyvin perillä uutisista tai muista päivän polttavista puheenaiheista. 
  18. Siivotessani puhelimesta ei raikaa suinkaan Spotifyn kuumin uutuuslista, vaan "Sutsisatsisatsaa sutsisatsaa" ja usein minulla on kyytiläinen rinnalla repussa tai liinassa. 
  19. Pukeudun ainoastaan mukaviin vaatteisiin, jotka mahdollistavat helpon imetyksen tai vauvan kanssa spedeilyn lattialla. 
  20. Kun joku kysyy: mitä kuuluu, alan kertoa lapseni kuulumisia, koska en aina muista, että olen hänestä erillinen henkilö.

Ketä tässä siis yritän huiputtaa? -Itseäni ilmeisesti. Kuplassa ollaan. Erittäin syvällä.

Vaikka yritin taistella sitä vastaan, minustakin tuli ihan huomaamatta se ärsyttävä tyyppi, joka puhuu aina vain omasta lapsestaan ja olettaa, että kaikkia kiinnostaa. Pieni muistutus Heikkonen: kaikkia ei kiinnosta ja se on ihan OK. Arkeni pyörii kuitenkin  tällä hetkellä niin tiivisti Ruususen ja häneen liittyvien asioiden ympärillä, että en tiedä, mistä muusta oikein kertoisin. Otin tämän aiheen puheeksi sisareni kanssa. 

"Onhan se välillä tosi ärsyttävää kun lapselliset ihmiset ei osaa välillä puhua mistään muusta kuin siitä lapsesta. Mua ei ehkä välttämättä kiinnosta, et Ruusunen on löytäny sen nyrkit ja ehkä mä tiedän myös nykyään vähän liikaki sun tisseistä ja niiden toiminnasta. Mut mä tiedän myös, että se on sulle tärkeetä. Kyl mäki puhun aina vaan mun koirista, eikä se varmasti sua aina kiinnosta, mut kyl säki niitä juttuja kuuntelet. Eiks se oo vähän niin, et ihmiset haluaa aina ylipäätään puhua enimmäkseen siitä, mikä eniten kiinnostaa tai sillä hetkellä koskettaa omaa elämää". 

Näinhän se on. Onneksi lähipiiriini kuuluu suorasanaisia mimmejä, jotka uskaltavat sanoa, että olisi kiva jutella välillä jostain muustakin kuin maailman ihanimmasta Ruususesta. Allekirjoittanut yrittää edes välillä ottaa pään pois sieltä vauvakuplasta ja keskittyä muihin asioihin. Toki, pieni puolustuksen sananen: eihän täältä vain malta pysyä pitkään poissa.

Samassa elämäntilanteessa elävät sen tietävät: tämä on ainutlaatuista ja ihanaa aikaa, niin nauruineen kuin itkuineen. Sen haluaisi vain jakaa ihan kaikkien kanssa! Katsokaa, katsokaa miten ihana hän on! Katsokaa miten äkkiä hän kasvaa ja oppii uutta! Joten rakkaat ystäväni: koittakaa jaksaa, ehkä jossain vaiheessa palaan lähes ennalleni. Sitten, kun Ruusunen on hieman isompi. Tai sitten en. Mutta lupaan yrittää! 

comments powered by Disqus