perhe

Neuvolasekoiluja ja kirppismummon totuuksia

Eilinen 8kk lääkärineuvola aiheutti pientä säätöä. Olimme kyllä ihan oikeaan aikaan oikeassa paikassa: 09.40. Tai ainakin tavallaan. Hienosti otettiin mittaa ja muuta. Minua jännitti hieman Ruususen kasvu, sillä edellisestä neuvolakäynnistä oli vierähtänyt jo 2 kuukautta ja silloin kiinteiden kanssa oltiin vasta aloittelemassa. Kaikki oli kuitenkin hyvin. Sitten, kun oli aika mennä lääkärille, neuvolatätimme hoksasi, että meidän olisikin pitänyt olla hänen vastaanotollaan 09.20 ja lääkärissä 09.40. Soittelimme tästä ajasta joitakin viikkoja sitten, eivätkä mombieaivoni olleet rekisteröineet näistä kellonajoista kuin toisen. Neuvolatätimme taas ei tullut tänään katsoneeksi kelloa ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Ja tietenkin lääkäri oli jo kahvitauon tarpeessa, eikä vapaita aikoja oikein tahtonut löytyä. 

"Olisko ihan mahdoton ajatus, jos menisitte huomenna Kokemäelle, siellä olis vapaa aika". 

Ei ollut mahdoton ajatus. Hoidettiin käynti loppuun ja lähdettiin kotiin. Hetken päästä puhelin soi. 

"Anteeks nyt kauheesti, mutta kun täällä tulikin muutama peruutusaika. Tulisittekste sittenki tänne". 

"Joo eipä mitää, toki tullaan". 

Laittelin ajan ylös ja lähdimme Ruususen kanssa mammalle kylään. 13:30 puhelimeni soi jälleen. 

"Niin siis, me täällä lääkärin kanssa nyt odotellaan, että unohdinkohan mä sanoa, että se peruutusaika oli tänään eikä huomenna. Oottekste missä, kun lääkärillä olis nyt kyllä aikaa vielä puoli kolmeen asti, jos vaa heti tuutte": 

"Eiku mun tässä nyt anteeks pitää pyytää. Kyllä sä varmasti sanoit, mutta mä en vaa nyt jotenki tajunnu. Tää on nii noloa. Me ollaan 10 minuutissa siellä, mä lupaan". 

Onneksi mamma asuu melkein naapurissamme, joten hätyytin äkkiä isimiehen hakemaan ja karautimme neuvolan pihaan. 

"Mä en oo oikein nukkunu viimeaikoina niin ei oikein nyt ymmärrys tahdo riittää. Anteeks ku mä tällee sekoilen. Eikä mulla ny ole sitä neuvolakorttiakaa mukana, mut tää laps olis ny viimein tässä". 

Sain anteeksi ja naureskellen lääkäri suoritti tutkimukset päiväunikänkkäävälle Ruususelle. Prinsessakin oli aivan pyörällä päästään, kun vain muutamassa sekunnissa mamman naama vaihtuikin valkotakkiseen outoon setään. Ei meinannut huumori riittää lääkärisedän kissahelistimelle sitten alkuunkaan, mutta kaikki saatiin onneksi tutkittua. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja seuraava aikakin on jo varattu sekä kirjoitettu neuvolakorttiin, että joskos silloin menisi pienemmällä säädöllä.

Neuvolasekoilujeni välissä sain kuitenkin jotain aikaankin. Jätin Ruususen kotiin isänsä kanssa ja kävin pyörähtämässä Harjavallan aavemaisessa liikekeskuksessa, hiljattain avatussa Kirpputori Keisarinnassa. Siellä minulla, ja muutamalla mullakin harjismammalla, on pöytä pullollaan lastenvaatteita. Toiveissani oli päästä eroon Ruususen pieneksi jääneistä vaatteista kahdessa viikossa. Tavara ei kuitenkaan ole vielä lähtenyt liikkumaan toivotulla tavalla ja siksi kävin tänään laskemassa hintoja sekä tekemässä pientä täydennystä. Pöytää järjestellessä viereeni hiippaili vanhempi rouvashenkilö, jonka kanssa virisi mielenkiintoinen keskustelu. 

"Missäs sun pieni tyttö oikeen on. Mää päättelin noista vaatteista, että sulla on tyttövauva".

"Kotona hän on isänsä kanssa. Varmaan nukkuu päiväunia justiin". 

"Niin niin. Minkäs ikäinen hän sitten on". 

"Kohta 8kk" 

"Niin ja imetyksellä on vielä vai mitä".

"Juu kyllä on edelleen, vaikka toki syö jo muutakin ruokaa". 

"Niin, se on tärkeää se imetys. Muistat ite vaan syödä ja juoda paljon niin kyllä sitä maitoa riittää. Ja olisithän sää voinut hänet tänne mukaanki ottaa. Kyllä täälläkin vois hyvin imettää". 

"Niin juu kyllä. Mutta hän pärjää hienosti kotona isimiehen kanssa nyt, kun syö jo muutakin. Hyvin voin olla pois muutaman tunninkin niin ei haittaa, vaikka imetys vähän venyis". 

"Niin. Ei kyllä kovin pitkäksi aikaa sovi jättää niin. Mutta kovasti vaan on pientä vaatetta niin. Ei kannattaisi niin paljon ostaa. Ennemmin laittaa rahat säästöön". 

"Niin se on kyllä ihan totta. Ja kyllä hänellä sellainen säästötilikin on, minne laitetaan joka kuukausi säästöön. Ja nämäkin vaatteet on melkein kaikki lahjaksi saatuja tai ollut jo yhdellä lapsella ennen meidän tyttöä käytössä". 

"Kyllä sitten sellaiset kaverit kannattaa vaihtaa, jotka vaatteita vaan ostelee ja kärrää nurkkiin". 

"Hehhhe, niin. No, sukulaisia on paha vaihtaa. Meillä monet tykkää ostella, kun on ensimmäinen lapsenlapsi". 

"SÄÄ SANOT NIILLE ETTÄ EI TARTTE TUODA. Annat tilinumeron ja sanot, että rahana sinne". 

Yritin kyllä vakuuttaa rouvalle, että seuraavissa vaatekoissa tyttäreni pukinearsenaali on huomattavasti vaatimattomampi ja tämä tuntui rauhoittavan rouvan mieltä. Onnistuin kääntämään keskustelun hieman kevyempään suuntaan. Aavistuksen tuomitsevat elämäntotuudet alkoivatkin olla hieman liikaa väsyneille mombieaivoilleni. Hyvässä hengessä jatkoimme keskustelua äitiydestä sekä vanhuudesta. Jatkaessaan matkaa rouva kuitenkin pysähtyi vielä viereisen kirppispöydän ääressä puuhaavan äidin kohdalle ja varmisti, että hänkin oli tullut tietoiseksi siitä, että vauvalle on turha ostaa liikaa vaatteita. Kyllä hän oli kuullut ja siitä rouva olikin mielissään. Minua tapaus nauratti, sillä minulla on jokin merkillinen kyky vetää puoleeni tällaisia mieleenpainuvia kohtaamisia. Erittäin käyttökelpoisia elämäntotuuksia kirpputorilta: aivan ilmaiseksi. Kukapa olisi uskonut. 

Ps. Tutut ja tunemattomat: käykää ny herrajestas kääntymässä siel kirpparilla. Nyt lähtee hyväkuntoista tavaraa naurettavan halvalla. Ainakin harjismammojen pöydistä! 

comments powered by Disqus