arki

MORJESTA PÖYTÄÄN, KILARIMUIJA.

Rehvastelin aikaisemmin, että tämän viimeisen kolmanneksen aikana Kilarimuija (Tunteisiin & Kilarimuijan uusimpia) on hellittänyt otettaan. Tämä on totta, välillä on oikein pitänyt ihmetellä, että kuka tämä uusi Zenmuija oikein on. Valehtelisin, jos väittäisin, etteikö tämä persoonallisuuteni yksi osa-alue olisi silti toisinaan päässyt enemmän tai vähemmän valloilleen. Onhan se kuitenkin osittain pysyvä ominaisuus, raskaus ja hormonit ovat vain korostaneet sitä ehkä TOISINAAN entisestään. Viimeinen kolmannes tuli niputettua yhteen edellisessä postauksessa, joten on vain reilua paljastaa vielä muutama tilanne, jolloin olisin ehkä voinut kilarien sijasta laskea hitaasti kymmeneen: 



1. Ajoin autolla Poriin. Paikkaan, missä en ollut käynyt koskaan aikaisemmin. Puhelimessa oli navi päällä ja se lepäsi ajon aikana polvellani. Kunnes käännyin liikenneympyrässä liian tiukasti ja puhelin luiskahti kuskin penkin alle. Ei pal naurattanu.

2. Menin illalla käymään makuuhuoneessa ja ihmettelin, että miksi siellä on niin kylmä. Kas, ikkuna auki.

”Minkä vitu takia tääl on ikkuna auki tää koko huone on iha jääkylmä”. 

”En minä sitä ole avannu”. 
”No KUKAHAN sen sit on avannu ku mä en o käyny tääl koko päivänä. On se JÄNNÄ”. 
”Nii en tiiä, oisitko kuule iha ite avannu sen aamulla ku olet viimisenä sieltä tullu pois ja unohtanu auki”.
”…. … … JAA”. 

3. Näkymätön mies on järjestyksen ihminen. Hänellä on tapana järjestää asiat aina jonnekin kaappeihin ja sitten unohtaa, että on ITSE laittanut ne sinne. Sitten kun hän niitä tarvitsee, tulee aina erittäin syyttävällä äänensävyllä: 


”Joo o. Missä mahtaa olla tarraharja”. 
”NO OLISKOHAN KENTIES IHAN JUST SIELLÄ, MINNE SÄ OLET SEN ITE LAITTANU”. 

Usein tähän mies yrittää vängätä vielä: ”en kyllä ole koskenut”. Usein vaaditaan Kilarit vol2 potenssiin kymmenen ja se, että etsin kyseisen tavaran tästä mysteeripaikasta X ja pääsen näpäyttämään:

 ”NII, olisko ollu IHAN TÄÄLLÄ LIPASTOSSA, MINNE HERRA ON IHAN ITSE SEN LAITTANUT”. 

4. Siivoilin kaappeja. Koska madafaking pesänrakennusvietti. Roskiin, roskiin, ROSKIIN, ROSKIIN. Sitten mies tulee tivaamaan, minne olen laittanut hänen vanhat palkkakuittinsa.

”Roskiin”. 

”MINKÄ TAKIA SÄ NE ROSKIIN LAITOIT? Mä oon säästäny niitä”. 
”Turhaa ryönää säilöö kaappiin, mitä vittua sä jollai vuode vanhoil PALKKAKUITEIL teet ku ne rahatki on käytetty jo moneen kertaa. Ei hyvääpäivääjeesusmariajajoosef tuolla ne on vielä pussissa. Herra on hyvä ja kaivaa sieltä. Jotai ikivanhaa paperiroskaa. Ihme touhua saatana”. 
”O___________O”. 

5. Päätin pestä matot. Ei ollut kauhean järkevä idea tähän aikaan vuodesta. No, ajattelin, että vien hetkeksi kuivumaan pihalle. En jaksanut nostaa niitä märkinä. NO VOI NY VITUNPERKELEENHELVETTI. Olin siis alakerran saunatiloissa. Onneksi oli puhelin. Pakotin miehen hylkäämään pleikkarin ja nostamaan ne.

”Kyl on taas nii järkevää touhuu pestä jotai mattoja pakkasel. Kyl mää vaa sano”
 +muuta epämääräistä ja vaikeasti tulkittavaa jupinaa. 

Tämän lisäksi unohdin ne sinne pihalle. No nehän jääty. Voi ny vitunvituvittu.

6. Olin ollut ihana ja kiltti avovaimo ja valmistanut aamiaista. Mies katselee hetken tekemiäni leipiä. 

”Mul ei kyl o yhtää nälkä viel”. 

”………………………………… JAA. HEIT ROSKII SIT”. 

Kiltisti söi. Eikä sanonut enää mitään.

7. Tehtiin ruokaa. Makkarakastiketta ja perunamuusia. Kastike ihan samalla reseptillä kuin aina ennenkin. Aina on hyvin maistunut. Noh. Mies maistaa kastiketta.

”Mun mielestä ketsuppi ei kyl sovi kauheen hyvin makkarakastikkeeseen”. 
”…………. aina mä oon ruskeesee kastikkeesee vähä ketsuppii laittanu”. 
”Nii nii, mut mun mielest se ei oikei sovi makkarakastikkeesee”. 
”………….. NO JAA. HEITETÄÄ ROSKII SIT”. 
*epämääräistä enmäänysitätarkottanujupinaa*

8. Sain joululahjaksi äidiltä ja Pasilta pehmoisen viltin. Olen päättänyt, että kissat eivät saa ryönäyttää sitä. Jalolle tämä on mennyt jakeluun kohtalaisen hyvin, mutta Pipa yrittää varastaa peiton itselleen heti, kun silmä välttää. Joulun jälkeen tästä on kilaroitu 1-2 päivässä tai pari kertaa viikossa.

”EI OLE SINUN PEITTO koita nyt JUMALAUTA käsittää”. 
*Nostaa kissan toisen viltin päälle* 
”TÄMÄ ON SINUN PEITTO. Idiootti”. 
”Mitä sää melttoot sil kissal koko aja”. 
VITTU tarvii mun uudelle viltille tunkee ku MÄ EN HALUA ET SIIHE TULEE KISSAA”. 
”No laita se johonki kaappiin tai makuuhuoneesee sitte. Ihme huutamista saatana”. 
”JAA”. 

9. Vauvan ja masun laskeuduttua alemmas suurin osa omista housuista painaa ikävästi. Jupisin tästä miehelle ja hän totesi, että voin lainata hänen housujaan. Selvä. Aamulla tepsuttelin keittiöön hänen kollareissaan.

”MUN LENKKIKOLLARIT”. 
”Nii? Sä sanoit, että voin lainata sun housuja”. 
”Nii, mut noi on mun LENKKIkollarit. Siel on vaiks kui paljo muita, mitä oisit voinu käyttää”. 

*Tuijottaa hetken miestä epäuskoinen ilme kasvoillaan. Riisuu housut tyynen rauhallisesti ja viskaa ne miehen eteen lattialle. Marssii mielenosoituksellisesti pois ja palaa takaisin omissa housuissaan. Pitäköön tunkkinsa. Saatana.* 


Että näin. Summa summarum: Kilarimuijan mielestä näkymätön mies tekee nykyään KAIKEN väärin ja kissat saisi ampua raketilla kuuhun. Ihan nyt vain muutaman asian mainitakseni. Ainiin, paras viimeisenä: Herr Heikkonen soitti yks päivä. Oli hukannut piponsa ja arveli, että se on minun autossani.

”Onks mun pipo sun autossa”. 

”No nyt en kyllä osaa sanoa, ku makaan tässä sohvalla ja auto on tallissa. Mikä pipo”?

”No sellanen musta Rakennus Pitkäsen pipo. Oli jouluna mulla mukana ja nyt ei ole missään. Se ON teidän autossa”. 

”No Toni kyl just siivos sen eikä sanonu mistää piposta mitää, että tuskin on”. 

”IHAN VARMAAN ON ku mä en ole sitä sen jälkee nähny. Voitko mennä kattoo”. 

”………………. EIKS SULLA NYT MUITA PIPOJA OLE”. 

”No ei oikei oo. Se on hyvä pipo”. 

”…………. En kyllä just nyt lähde ainaka kattoo. Katon sitte ku olen menos sil autol johonki”. 

”No JAA”. 

”JOO. Tuskin se siel edes on”. 

Noh, vähän niin kuin unohdin tämän satumaisen Pitkäsen pipon. Kunnes satuin katsomaan takapenkille. Siellähän se vitunaikanen pipo oli. Nyt tämä kallisarvoinen aarre on palautettu omistajalleen. Rauha maassa ja Kilarimuijalla hyvä tahto.



"Synnyttäs nyt jo SAATANE". 
comments powered by Disqus