vauva-arki

The MythBusters

Esikoistaan odottavat vanhemmat pelotellaan usein henkihieveriin jo odotusaikana. Varoitellaan vauvavuoden raskaudesta unettomine öineen ja niskakakkoineen. Synnytyksessä repeät kainaloihin asti ja sen jälkeen vauva huutaa kellon ympäri, parisuhde natisee liitoksistaan ja kaikki voivat huonosti. Ja vaikka kaikki sujuisi alkuun hyvin: odotahan vain, odotahan vain. Kohta se piina alkaa. Koliikki vaanii nurkan takana. Nämä varoitukset eivät kiertäneet meidänkään ohitsemme. Sekä minua että näkymätöntä miestä kehotettin useampaan otteeseen nauttimaan arjesta ennen vauvan syntymää. Aivan kuin elämä jotenkin mystisesti loppuisi vauvan syntymään tai muuttuisi vähintäänkin helvetilliseksi pakkopullaksi.

Minua nämä odotahan vain -varoittelut hieman naurattivat. Pidin jo lähtökohtaisesti jotenkin itsestäänselvyytenä sitä, että vauvan syntymän jälkeen elämämme ei olisi enää koskaan samanlaista kuin ennen ja arki tuskin tulisi olemaan joka päivä ruusuilla tanssimista. Olen aina ollut ja olen edelleen voimakkaasti sitä mieltä, että elämä ja oma arki ylipäätään on juuri niin raskasta ja vaikeaa kuin siitä haluaa itselleen tehdä. Jos yleinen suhtautuminen kaikkea kohtaan on negativiinen ja näkee asioista aina vain huonot puolet, arki muodostuu väistämättäkin selviytymistaisteluksi. Olipa sitten lapsia yksi tai enemmän tai elitpä sitten ihan vain yksiksesi. Toki, jos perheessä on vakavia sairauksia/erityislapsia/taloudellisia ongelmia/työttömyyttä tai muita arkeen voimakkaasti vaikuttavia tekijöitä, mihin on vaikeaa tai mahdotonta vaikuttaa , asia on aivan eri. Tosin, olen pannut merkille, että useimmiten ne, joilla oikeasti on paljon haasteita arjessa, eivät valita tippaakaan ja ne, joiden arki on yleisesti katsottuna kohtalaisen normaalia, valittavat eniten. 

Kolmen kuukauden vauva-arki on osoittanut, että kuulemani varoitukset ovat olleet osittain hevonkukkua. Tässä ihan muutama myytti, mitkä tässä huushollissa (paino sanalla tässä) ovat tulleet murretuksi 3kk aikana:

  1. Synnytys on yhtä piinaa alusta loppuun ja repeät vähintäänkin kainaloihin asti. THIS MYTH IS BUSTED. Synnytys voi olla myös positiivinen ja voimaannuttava kokemus. Ja ei, ei siinä repeä kainaloihin asti. Toipuminen voi olla myös nopeaa. Kaikesta sitä majava hengissä selviääkin. 
  2. Voit heittää hyvästi yöunille, nukut seuraavan kerran sitten, kun lapsi menee kouluun, jos silloinkaan. THIS MYTH IS BUSTED. Kaikki vauvat eivät valvota öisin. Ja siihen yöheräilyynkin tottuu, vaikka olisi entisessä elämässä nukkunutkin 8-9h putkeen joka yö. Kiitos imetyshormonit!
  3. Äiti syö ruokansa aina kylmänä ja kahvi lämmitetään mikrossa viiteen kertaan. THIS MYTH IS BUSTED. Kahvin/ruoan saa edelleen juoda/syödä lämpimänä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta melkein aina. Ajoitus on kaikki kaikessa.
  4. Imetys on niin sitovaa. Koskaan et pääse mihinkään ja vauva roikkuu tississä jatkuvasti. THIS MYTH IS BUSTED. Kyllä, imetys on sitovaa. Kyllä, vauva voi roikkua aluksi tissillä jatkuvasti. Täysimetys ei silti tarkoita sitä, että joudut olemaan neljän seinän sisällä lopun elämääsi. 
  5. Vauvan syntymän jälkeen koti on aina kuin pommin jäljiltä, eikä koskaan ole aikaa siivota kuin pakolliset. THIS MYTH IS BUSTED. Kodin ehtii pitämään siistinä, mikäli haluaa. Ja pakkoko sitä joka nurkan on aina kiiltää? Armollisuus itseä kohtaan on ihan ok. 
  6. Voit heittää hyvästit puhtaille hiuksille, meikkaamiselle tai ylipäätään peseytymiselle. Ei ole aikaa. THIS MYTH IS BUSTED. On täysin mahdollista käydä suihkussa, harjata hiukset tai laittaa ripsiväriä, mikäli haluaa. 
  7. On ihme, jos parisuhde selviää vauvavuodesta. Ei sitä vain jaksa, kun on ensin koko päivän hoitanu vauvaa. THIS MYHT IS BUSTED. Vauvan syntymä saattaa jopa syventää parisuhdetta entisestään, vaikka se kokeekin melkoisen mullistuksen vauvan saavuttua taloon. Ja kun on koko päivän hoitanut vauvaa, on todellakin mukava hänen nukahdettuaan vaihtaa pari sanaa toisen aikuisen kanssa. Olipa se yhteinen aika sitten viisi minuuttia tai kolme tuntia. Välillä sen voi myös käyttää riitelemiseen, sekös se vasta ilmaa puhdistaakin. Kunhan muistaa sopia!

Jostain syystä oletusarvo tuntuu olevan siis, että vauva-arki on raskasta, uuvuttavaa ja hetkittäin piinaavaakin. No, nyt kolmen kuukauden jälkeen voin todeta, että ei se sitä ole. Tietenkin sorrun itsekin valittamaan turhasta tai kaipaisin välillä omaa tilaa. Tietenkin välillä koen riittämättömyyden tunteita ja haluaisin vain soittaa jonkun muun nukuttamaan Ruususen, kun hän on raivonnut useamman tunnin yliväsyneenä. Tietenkin tässäkin talossa itketään ja riidellään välillä. Sehän on vain inhimillistä ja osa vanhemmuutta. Pääsääntöisesti olen kokenut vauva-arjen kuitenkin raskaudeltaan juuri sellaiseksi kuin oletinkin sen olevan. Oma elämäni ennen äitiyslomaa ja kotiin jäämistä oli hyvin hektistä ja jatkuvaa paikasta toiseen säntäilyä. Jos vertaan kulunutta 3kk Ruususen kanssa kotona kevääseen ja kesään 2015, jolloin tein 10 viikkoista esimiesharjoittelua+päivätyöt+opnnäytetyön+panostin parisuhteeseen ja muihin sosiaalisiin suhteisiini Tampere-Harjavalta välillä+hoidin kotiaskareet+harrastin liikuntaa 2-3 kertaa viikossa, nykyinen arkeni tuntuu melkoisen leppoisalta vauva-arjen haasteellisista puolista huolimatta. Kun on kerran ajanut jaksamisensa kanssa aivan äärirajoille asti, oppii ajoissa tunnistamaan sudenkuopat ja ohittamaan ne ennen kuin kaikki paukut on käytetty.  Olen oppinut, että jos ei jaksa siivota tänään, voi siivota huomenna. Tai ylihuomenna. Tai ei ollenkaan, jos ei vain huvita. Olen oppinut tunnistamaan, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Olen opetellut (ja opettelen edelleen) myöntämään ääneen: nyt en jaksa, tarvitsen apua. Tiedän, mitkä ovat omassa hyvinvoinnissani niitä asioita, mistä en ole valmis tinkimään. Lisäksi olen hyyvin ratkaisukeskeinen ihminen ja sen sijaan, että ongelman kohdatessani jäisin tuleen makaamaan ja uhriutuisin, alan aktiivisesti kartoittamaan ja kokeilemaan vaihtoehtoja ongelman selättämiseksi. Ja vaikka epäonnistuisin, yritän hetken päästä uudelleen. Ja musta huumori: se on avainasemassa. Sen avulla vaikeatkin hetket onnistutaan kääntämään voitoksi (tai sarkastiseksi blogipostaukseksi) ennemmin tai myöhemmin. 

Tiedän, että blogini lukijoiden joukossa on muutamia esikoistaan odottavia ja siksi halusin nostaa tämän aiheen esiin. Kolmeen kuukauteen Ruususen kanssa on mahtunut paljon raskaitakin hetkiä ja kokonaisia päiviä, jolloin olen vain laskenut tunteja siihen hetkeen, että hän nukahtaisi yöunilleen. Olen kuitenkin useaan otteeseen todennut, että päivääkään en vaihtaisi. Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja siitä, miten ongelmiin ja vaikeisiin tilanteisiin suhtautuu.  Mikään ei ole kasvattanut minua yhtä paljon ihmisenä kuin arki tämän prinsessan kanssa. Mikään ei ole antanut yhtä paljon. Jos uskoo, että jokaisen mustan pilven takana on toinen musta pilvi, niin todennäköisesti näin on. Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja ongelmat paisuvat helposti isommaksi kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan.

Olen aina ollut sellainen päivä kerrallaan -tyyppi ja vauva-arjessa tuo ajattelu on kantanut todella pitkälle. Vaikka tänään menisi koko päivä totaalisesti vihkoon ja kuormittaisin esimerkiksi äitini+siskoni yhteisen whatsupin tuskastuneella ragella, huomenna on aina uusi päivä. Uudet kujeet. Jos epäonnistun jossain asiassa tänään, yritän huomenna uudelleen. Kun ikävät tunteet ja kokemukset uskaltaa myöntää ääneen ja osaa päästää niistä irti viimeistään nukkumaan käydessä, on huomattavasti helpompi ladata akut täyteen ja lähteä uuteen päivään skarpilla asenteella. Toisinaan silmät ovat raskaat, mutta kyllä sekin viimeistään kolmannen kahvikupin kohdalla alkaa helpottaa. Olen onnekas, sillä Ruusunen on pysynyt terveenä ja on melko "tavanomainen" vauva. Olen onnekas, sillä minulla on rinnallani mitä parhain mies pyörittämässä arkea kanssani. Olemme onnekkaita, sillä ympärillämme on myös paljon ihmisiä, joille voimme purkaa ne kaikkein synkimmätkin ajatukset, sekä epätoivon hetket. En missään nimessä pidä näitä asioita itsestäänselvyteenä. Uskon myös, että työhistoriani nopean ruokailun parissa on antanut melkoiset eväät vauva-arjen pyörittämiseksi. Kolmessa minuutissa ehtii nimittäin yllättävän paljon. Vanhat työkaverini sen tietävät . Vie mennessäs, tuo tullessas ja tee töitä siellä ollessas. 

Lukijoilleni, jotka vielä odottavat arkensa mullistavia aarteitaan saapuvaksi: 

Älä pelkää, sinä nautit siitä. Myös niistä vaikeistakin hetkistä. Päästä ne odotahan odotahan odotahan -pelottelut ja kauhuskenaariot toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kukaan ei voi tietää ennalta, millainen sinun vauvasi on tai millaiseksi teidän arkenne muotoutuu. Se selviää vain elämällä. Sinä nautit, koska onnistuminen tulee ennemmin tai myöhemmin. Ihan varmasti tulee. Ja sitten, jossain vaiheessa tulee hetki, jolloin pääset hetkeksi lepäämään. Ehkä se on 15min, ehkä jopa 4h putkeen. Ja usein sen jälkeen, ensimmäiseksi näet lapsesi hymyilevät kasvot tai hänen kuvansa osuu silmääsi puhelimen näytönsäästäjänä. Sillä hän on aivan varmasti kaikkialla. Niin paljon sinä hänestä välität. Etkä sinä sitten enää muista, mikä tässä nyt sitten niin raskata muka oli.

comments powered by Disqus